Mieheni lapsi on lähes joka viikonloppu meillä. Elämä menee aivan sekaisin. Kaikki on hermostuneita, vihaisia ja odottaa vaan sunnuntai-iltaa et lapsi menee kotiinsa. Vuodesta toiseen tämä vaan jatkuu. Kerran karkasimme mieheni ja lasteni kanssa lomalle keskenään ja se oli suuri virhe. Voi sitä vittuilun määrää. Jumalauta että mä vihaan viikonloppuja!!!! Miehenikin, vaikka on lapsen isä, on kireä aina viikonlopun. Help!!
Viikonloput
levottomia
492215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Sama tilanne täällä, huippuna vielä et miehen ex tunkee panskan meille vaikka mies ei olisi kotona. Lomilla ja viikonloppuina. Teimpä nyt sellaisen tempun et lähden lasteni kans syyslomaksi pois. Saa edes joskus olla rauhassa. Mieskään ei ole kotona, voi äiti parkaa joutuu olemaan lapsensa kans lomalla eka kertaa 7 vuoteen. Ei se äiti ole edes missään töissä, haluais vaan ottaa lunkisti ja maata vahtaamassa televisiota päivät pitkät.
pihalle ja ja... voi että mä kärsin... eilenkin lapset tuli meille, ja tänää ne tuli väkisin, miten mä vihaankaan niitä lapsia.. ei auta vaikka karkuun lähdetään, ne tulee perässä ihan totta! Kyllä mäkärsin ja mies ei voi ymmärtää miksi hänen lapset tugetaan meille aina! Mä taidan kohta pimahtaa! Ihan totta... tää on kauheeta kärsimystä, mite nmä vihaan niitä...
tulee kotiimme kahden viikon välein viikonloppuisin..ja aina lasta hakiessa miehestä tulee hirviö kun joutuu tapaamaan exänsä,ja kun ex ei osaa olla mukava persoona..alkaa miehen kiukku ja raivo siitä hetkestä...se koskettaa koko perhettä eikä kellään ole enää kivaa.
Mies itse oottaa myös sitä että tulispa jo sunnuntai ja tää ois jo ohi...ei kestä kun exänsä ahdistelee henkisesti häntä.
Ja sitt kun on laps luovutettu..alkaa eroahdistus miehellä kiihtyyn..en voi tajuta miksi miehen pitää muksua ottaa luokseen,kun sitä erotilannetta ei itse kestä??
Mies EI kaipaa exäänsä,ainoastaan poikaansa!
kertomasi antaa kyllä sen kuvan että exää kaipaa. Muutenhan ei sitä exää niin raskaasti ottaisi. Usko pois.
Jos mies olisi erostaan selvinnyt, niin naureskelisi vain ja sulkisi pois muut kun lasta hakee...harmi että sun kohdalle sattui auervaara!
Miten ihmeessä mieheni tuota exäänsä kaipaisi kun hänellä on minut?
Auervaara on kyllä aivan jotain muuta..hän etsii rikkaita naisia,eikä sitoudu kehenkään..mutta mieheni ei ole sellainen.
Kun exä on luonteeltaan ailahteleva,sekä myös kimittävä hysteerikko..voitko väittää että sellaista kukaan mies oikeesti koskaan kaipais?
Ei niin masokistinen ei kukaan mies ole.Joten analyysis meni aivan hukkaan;)
ympäri taloa, syödään pitsaa, juodaa nmaitoa ja melutaan. Ei mun omata lapset ikinä olisi noin huono käytöksisiä, mutta miehen lapset entisestä hunosta liitosta! Haisevat ja sotkevat koko huushollin. Sohva riekaleina, ja telkku hajosi just äsken. Ihan inhottaa. Ostin viisikiloa karkkia, nyt ei ookun paperit jälellä, ja nekin pitkin permantoa! Mutta miehestä en luovu,mutta mies saisi luopua kakaroistaan, niissä on seitsemän ihan liikaa! Hitsi mie ootan kolmosia, mutta onneksi mun lapset ovat ihania mussukoita.
mä olen nyksä ja myös eksä, sun kirjoitus oli niin teinikirjoitusta kun vain voi olla, aikuistu nainen hävettää olla nyksä jos tommosten käytösten takia
en jaksa niitä miehen entisestä liitosta olletia lapsia enää. Onks siinä jotaa ihmeellistä? Omat ovat niin hyvin kasvatettuja, että ihan outoa, että toisten kakarat riehuu tollai! Pysyis äitinsä luona,m utta ei, kun tänne vaan ängetään. Ei mun tartte kaikkee sietää.
juuri niin olet nyksä, tollaisella kirjoituksella pilaat meidän muidenkin maineen
en mäkään rakasta mieheni lasta, ja joskus menee pinna siihen alituiseen huomionhakuun. Mutta mäpä en katso sivusta vaan teen asialle jotakin. Ite oon esim tehny lapselle unikoulun, opettanut syömään ruokansa jne.
Jos lapsen äiti ei osaa niin tee sinä sitten
minä syötän, pesen lapsen vaatteet, vien kouluun, haen, annan viikkorhaa jne. Semmoisia ne on laasten omat äidit. Minä sentään hoidan lapsen täysipainoisesti. Ihme että mies on sellaisen kanssa lapsia edes tehnyt. Katuu varmaan katkerasti.Minä olen omasta mielestä hyvä ihminen, etttä oli onni lapselle, että hänen isä rakastui minuun. Nyt ovat lapsen asiat niin hyvin että paremmin ei voisi ikinä olla, ekkä ole ollut. Saakiittää vain minua. Mutta silti en jaksa sitä kitinää, kun omat lapseni eivät kitise koskaan eikä käyttäydy huonosti. Toisaalta omien lasten seura varmaan on miehen lapselle hyväksi, kun taas toisinpäin, hänen seura ei tee hyvää minun lapsilleni. Pitää vaan olla tiukka ja komentaa kovasti, sillä vika on helppo yhdistää mieheni lapseen. Omani tunnen hyvin ja he osaavat käyttäytyä.
Aivan, jos lapsen oma äiti ei osaa huolta kantaa, niin sitten se olen minä.
periaatteessa olen itse koittanu sisäistää asian seuraavalla tavalla koska meillä on ollut nyt aihetta miettiä hakeeko mieheni lapsensa huoltajuutta ja oikeutta saada lapsi tänne asumaan niin näin:
Mikä on sille lapselle parasta? En voi ajatella omaa etuani, oma etuni olisi että en jaksaisi sitä valehtelua, huomionhakemista, enemmän tappelua ja riitelyä mutta, kyseessä on nuori lapsi joka on viaton siihen mitä hänen äitinsä on tehnyt tai isänsä. Joten yritän katsoa niin että mikä lapselle on parasta, onko parasta asua äidin kanssa joka sairastaa mielenterveydellistä sairautta koska lapsi reagoi siihen...
En rakasta tätä lasta niinkuin omiani, mutta tulen kyllä toimeen. Kuria pidän hänelle kuten omillenikin eikä hän mitään erikoiskohtelua tule saamaan
ihme provoilua... voihan jollain olla niin tylsää, ettei muuta tekemistä keksi, kun satuilla tänne ja yrittää saada eksät (siis niiden kauhukakaroiden äidit) sotajalalle. :D mut huvinsa kullakin...
Olisin voinut vielä jokin aika sitten olla mukana aivan samanlaisilla kirjoituksilla. Muutama päivä viikossa tuntui tooooooosi pitkältä. Sitten sivautettiin isolla kädellä. Lapsen äiti kuoli ja tämä muutti meille.
Tässäpä ollaan. Se voi tapahtua myös teille.
viikonloppuna,olisiko kiva,jos heidät otettaisiin yhtä ystävällisesti vastaan.
oli aina kaikista tarkeä. Aina kun lapsi meillä, mieheni unohda että minä olen olemassa. Jos he haluavat lähteä jonnekin ja minä esim. siivomassa niin he vain lähtevät ja nautivät elämästä ilman minut. Jos minun tarvitsee apu jossakin asiassa niin tulee epätyytyväinen naama heti ja sanomista että minä en anna heidän olla rauhassa yhdessä. Lapsi nukkunut meidän välissä 9 vuotian asti... Kaikki juhlat, lomat, vapaat meillä - ex vaimo itse määrättää ne päivät niin kuin hanelle paremmin. Hänkin määrätää milloin mieheni pitää tulla hakemaan lasta, milloin viedä mummolaan, milloin tuoda takaisin äidin luo. Joskus kuskamista päivässä tulee monta ja miehellä ei jää aika meidän lapselle ja minulle. Riidelaan aina.
Sinähän olet vienyt lapselta kokopäiväisen isän, ja yhteisen elämän hänen äitinsä kanssa. Kiittääkö siitä pitäisi? Kunnon isä laittaa aina lapsensa etusijalle, muut tulevat perästä. Minusta olisi kauheeta, jos yt äkkiä lapsemmemenettäisivät kokopäiväisen isänsä jonkun vuoksi.
Sen oli tehnyt hänen äidinsä silloin kun lähtenyt pois toisen kuhnurin kanssa, ja silloin olisi pitänyt ajattellaa miten lapsen elämä sen jälkeen jatkuu
tärkeä
mutta mitä tehdä äidille joka ottaa lapsen mukaansa ja jättää isän yksin?
mitä tehdä äidille joka heti jätettyään lapsensa isän, tutustutti lapsen uuteen mieheen joka lämmitti äidin sänkyä
näin kävi mun miehelläni
Minun miehelleni kävi myös noin. Ja kaikkista hulluinta on että vaikka ex-vaimo itse petti ja lähti ja vei mieheltäni perheen niin hän saa vielä määrätä milloin mieheni saa nähdä lapsiaan . Hän on aina niin ressukka ja väärinymmärretty ja jalkoihinpolettu tämän asian kanssa kun niistä keskustellaan sosiaalitätien kanssa. Ja sosiaalitädit uskoo kaikki mitä hän sanoo.
Mniä en saisi komennella hänen lapsiaan, mutta hoitaa pitää, minun ei tarvitsisi olla kotona silloin kun lapset tulee, mutta minulla on kuitenkin velvollisuus isän puolisona hoitaa ja tehä ruokaa lapsille.
Itse hän repi lapset kotoa (jotka eivät edes kiinnostaneet ennen avioeroa, mieheni ne hoiti, kuulin jopa puhelimen kautta kun ex sanoi miehelleni että hänellä ei lapset kiinnosta kunhan pystyy määräilemään sinua), vei lapset "uuteen kotiin" isän ollessa työmatkalla, uudessa kodissa ootti uusi isä (lasten sanojen mukaan). Sitten puolen vuoden päästä äiti päätti että uusi isä ei olekkaan hyvä ja nyt on lapsille isä numero neljä menossa. Saa nähdä kestääkö tuokaan sitten. Ihmeen kauan se on kestänyt. jo 1,5 vuotta ja siinä ajassa on penskakin jo työnnetty maailmaan. :)
Toivottavasti kumpikaan lasteni isistä ei ikinä löydä uutta puolisoa, jos "nyksät" on noin katkeria miehensä eksiä kohtaan! Tällä hetkellä mulla on kummankin kanssa tosi hyvät välit ja ihan ystäviä ollaan. Toinen jopa viettää aikaa meillä ihan omasta tahdostaan lasten kanssa ja pystytään juttelemaan kaikesta... Tapaamiset sovitaan aina yhteisymmärryksessä ja elatus asiat. En tarvitse hillittömiä summia. Sen verran että lapsille ruokaa saa ja vaatteita. Itsekin käyn ihan töissä...
Olis kauheeta, jos miehet löytäs uuden naisen, ja meidän välit rikkoontuis tai muuttuis riitaisiksi. En ymmärrä... Tälle palstalle tulin kattelemaan ja ihmettelemään, koska itse löysin uuden ihanan miehen ja mietin miten tää uusperhe kuvio tulee toimimaan... Jos löytyis jotain esimerkkejä miten yhteiset asiat kannattaa hoitaa... Mut näköjään löytyy vaan esimerkkejä siitä miten ei kannata hoitaa. Sääliks käy kun aikuiset ihmiset ei osaa ajatella lasten parasta ja jutella ja sopia asioista!
Hirmuista, että useampikin kuin yksi lapsi joutuu Suomessa tuollaista elämää elämään ja syyttömänä tuollaisia tunteita kohtaamaan!
Kunpa nyt eroa ja varsinkin uutta liittoa suunnittelevat vanhemmat lukisivat tämän! Uskon, että menisi jäitä hattuun ja toiseenkin päähän.
vie, ja rikkoo lapsen perheen. Aikuistenonni menee usein aina lapsen onnen edelle. Sitten lapset kärsii.
sä Lissu oot laittanu lapset iskän parvekkeen alle rivissä itkemään, tuu takaisin iskä. hyi helvetti katkeruuden määrää
miten 2 vanhempaa jotka riitelevät alituisesti ja ovat onnettomia ovat lapselle kaikista parhain vaihtoehto?
Omalta osaltani lapseni ovat paljon onnellisempia kun erosimme, heidän ei tarvinneet kuunnella riitelyä.
Miten voit selittää tämän?
Erosin miehestäni kyllä, tein sen myös lasteni takia. En halua näyttää mallia lapsilleni että 2 riitelevää vanhempaa jotka tosiaan eivät enää rakasta toisiaan ovat hyvä malli lapsille?
Rakastuin vuosi yh elämän jälkeen, hän on hyvä isä, omalle lapselleen ja minun lapsilleni, lapseni oppivat mitä on nolla normaalissa rakastavassa perheessä.
jos siinä on kolmas osapuoli esim painostamassa miestä niin se on itsestään selvää, että lapseton nainen pärjää aina, koska siinä ollaan vapaita lapsista, ja vastuusta.
Esim. meillä ei erottu yhteistuumin, eli me emme ole eonneet, mies jätti minut ja lapset ihan painostuksen alla.
Vaikea aika oli menossa ja olisimme selvinneet siitä, mutta kun kolmas tuli väliin, koska halusi lohduttaa surevaa miestä, niin mies jäi koukkuun. Niin mies hylkäsi minut ja lapset, eikä halua meitä enää varamaan nähdä. Nyt ei lapset enää ole kiinnostuneita isästä, koska isä heidän pieninä hylkäsi. Kyllä päätöksen pitää olla molemmin puolinen, eikä siinä pitäisi komannen osapuolen kannustaa miestä perhettään jättämään. Minusta se on sairasta.
että sinä olet sairas.
Jos mies jättää, se on raskasta, mutta siitä voi päästä yli. Se, että olet rankaissut omia lapsiasi noin, on todellakin sairainta, mitä ns. "äiti" voi lapsilleen tehdä.
En tiedä onko sinun tapauksessasi enää mitään toivoa. Ehkä tänne kirjoittaminen pelastaa lapsesi, joten yritämme ymmärtää heidän vuokseen.
Mun lapset on aikuisia, joten ylpeä olen itsestäni, että yksin pystyin siihen, mihin mies ei kyennyt,olemaan lapsilleen isä. Pakeni kun helppo elämä odotti. Eipä kehtaa enää lapsiinkaan olla yheydessä, kun isän velvollisuudet jätti. Mutta jos vapaa nainen on valmis rikkomaan toisen perheen, niin olihan se miehellekin varmaan onni ja autuus, kun pääsi perheestään helpolla eroon, eikä enää tarvinnut edes lapsistaan huolehtia. Siinä suhteessa olen vahvempi osapuoli ja voin olla ylpeä. Lapset ovat läheisiä ja edelleen tärkeitä toisillemme. Harmi että isä missasi elämän tärkeimmät asiat.
tapauksen. Pariskunta, nuorena naimisiin. Kolme lasta. Paljon riitoja, isä käytti alkoholia ja oli väkivaltainen. Myös äiti erittäin kipakka, räiskyvä ja ikävä kyllä väkivaltaisuuteen taipuvainen.
Kolme lasta seisoivat totisina rivissä tumput suorassa pienestäkin ärähdyksestä.
Pariskunnalle tuli riitaisa ero, lapset jäivät äidille. Äiti teki kahta työtä näitä elättääkseen ja moitti koko ajan isää, jonka ei antanut tavata lapsia. Moitti tätä myös isän vanhemmille, jotka yrittivät paikata poikansa tekemää virhettä. He eivät pitäneet lastenlastensa äidistä, mutta ajattelivat omia lastenlapsiaan.
Lapset kävivät ammatillisia kouluja ja olivat tunnollisia. Kaksi nuorempaa tyttöä perusti perheen hyvin nuorella iällä ja suku oli kauhuissaan. Kaikille yllätyksenä he hoitivatkin homman hyvin. Heidän lapsensa ovat oikein ihania ja hyvin kasvatettuja.
Keskusteltuani heidän kanssaan syykin selvisi: kumpikin oli päättänyt, että heidän elämänsä tarkoitus on järjestää omille lapsilleen täysin päinvastainen elämä kuin heillä itsellään oli ollut. Siinä he totisesti ovat onnistuneet.
Kumpikaan heistä ei vieläkään pysty itkemättä kertomaan lapsuudestaan ja siitä, mitä vääryyttä heitä kohtaan oli tehty, kun heidät vedettiin mukaan aikuisten kahnauksiin. Kumpikin muutti hyvin kauaksi äidistään, jonka kanssa kuitenkin ollaan yhteydessä, mutta rajoitetusti. Äiti on yhä vaikea ja erittäin määräilevä. Isä on yhä etäinen.
Vanhin lapsista avioitui myöhemmin ja sai kaksi lasta. Hänen puolisonsa halusi eron, jonka johdosta esikoinen sairastui vakavaan masennukseen, jonka pahin vaihe kesti kaksi vuotta. Sinä aikana hän yritti kaksi kertaa itsemurhaa.
Äiti on ylpeä kasvatustyönsä tuloksesta. Hän on rehellinen ja työtä tekevä ihminen. Mutta hänellä ei ole aavistustakaan siitä, miten syvästi hänen omat lapsensa häntä halveksivat ja miksi he halusivat muuttaa kauaksi pois hänen ulottuviltaan. Kumpikin on sanonut, että heidän äitinsä on itsekkäin ihminen, jota koskaan ovat tavanneet. Mutta heidän äitinsä, se yksi ja ainoa.
Lapset kärsivät yhä siitä, että joutuivat vastuun kantajiksi.
Teroita luistimesi, sillä liikut liian liukkailla jäillä.
Se on kurja jos lapset kokee että huono isä on kuitenkin se parempi kuin äiti joka heistä on aina välittänyt ja heitä kasvattanut.
Onneksi meillä on toisin. Vaikka isä hylkäsi ja jätti lapsensa, on mulla ja lapsilla säilynyt läheisyys tosi hyvänä. Koskaan ei ole syytetty minua siitä, että olen huolta lapsistani yksin pitänyt. Nytkin on kolme lasta tässä tänään, ja yksi lapsi soitteli ja kertoi kuulumisiaan. Mulla on fiksut lapset, koska ymmärtävät, että jos minäkin olisin heidät jättänyt, ei heillä olisi kumpaakaan vanhempaa.
Meillä minä olenollut vastuun kantaja, ei koskaan lapset, olen tehnyt heidän puolestaan kaiken jopa kahden aikuisen edestä.
Ainahan se äiti on jokaisen mielestä syyllinen kaikkeen, jopa siihen että isällä menee kymmenen vuoden päästä huonosti, vaikkei tekemisissä enää olla oltukaan. Syy on helppo sysätä muille, kuin itselle. Säälipisteitä on helppo kerätä.
kertoneeksi totuuden, jota toivon sinun pysähtyvän ajattelemaan:
"Jos minäkin olisin heidät jättänyt, ei heillä olisi kumpaakaan vanhempaa."
Lapsiasi käy oikein todella sääliksi. Toivon, että he eivät sairastu vahvuuteen, sillä heidän on yhä pakko tukea sinua, vaikka itselläkin on ammottava reikä sydämessä.
On kovin surullista, että päivästä toiseen aiheutat itsellesi pahaa mieltä hakkaamalla päätäsi uusperheiden seiniin. Teet itsesi täysin naurunalaiseksi ja masennut entistä enemmän, vaikka yritätkin vaikuttaa uhmakkaalta.
Sinulle suosittelisin jotakin sellaista palstaa, josta saat hyvän mielen. Äitinä ja isoäitinä voisit neuvoa vaikka nuoria äitejä, ottaa kantaa käsityöpalstoilla tai mitä mielenkiinnon kohteita sinulla sitten onkaan. Pyri siihen, että pääset irtautumaan noidankehästäsi ja opettele nauttimaan siitä, mitä osaat. Lapsesikin varmasti arvostaisivat sinua kun näkisivät, että taistelet tietäsi valoon.
Hyvää jatkoa sinulle.
arvostaako he minua vai ei. Tiedän se muutenkin, kuin minä lapsiani. Yhdessä olemme hyvä tiimi, puo9lin ja toisin autamme. Olisin vain halunnut tarjota lapsilleni kokonaisen perheen, mutta mies itse sitä ei halunnut, vaan koki että perhe eikuulu hänen elämään, vaan lapseton nainen viera ihminenon tärkeempi. Sitä saa mitä tilaa. Ei miedän kuulu anteeksi antaa sellaista tekoa. Vaikka lapset menettivät isän, niin ovatpa vahempia ihmisiä itse, selviävät mistä vain. Mutta tottai isän menetys sattui kun vielä ymmärsivät että isä vaihtoi heidät toiseen ihmiseen, ja halusi olla onnellisempi ilman meitä. Kait hän sitten on. Mutta minä en olisi.
On kovin surullista, että päivästä toiseen aiheutat itsellesi pahaa mieltä hakkaamalla päätäsi uusperheiden seiniin. Teet itsesi täysin naurunalaiseksi ja masennut entistä enemmän, vaikka yritätkin vaikuttaa uhmakkaalta.
luettavaa. Ajattelisit vähän miltä tästä äidistä nyt tuntuu? kaikkensa lapsilleen antanut. Mutta tarkoituksesi onkin aiheuttaa pahaa mieltä kaikille ex vaimoille jotka eivät ole uusperhettä halunneet perustaa. Ihmettelen vain motiivejasi miksi?
sama, joka on ottanut tavakseen kommentoida kirjoituksiani näin. En voi pitää sitä muuna kuin osoituksena siitä, että tekstini uppoaa kerta toisensa jälkeen. Ja miksei niin tekisi, yritän kirjoittaa asiaa.
On hyvin outoa, että pidät pahana sitä, että suosittelen tälle yh-äidille positiivisempia palstoja uusperheet-palstan sijaan. Eikö Sinuakin ihmetytä, miksi hän käy täällä haavoittamassa itseään – eihän hänellä (sinulla?) ole mitään tekemistä uusperheiden kanssa?
Tekstistäni käy varmasti ilmi, että olen sivusta joutunut seuraamaan riitelevän ja eroavan perheen lasten kärsimystä ja hätää ja yrittänyt olla heille tukena. Olisiko siinä sinulle kelpaava motiivi? Omissa liemissään kiehuva aikuinen ei välttämättä hahmota lasten hätää.
mielipiteesi.
Siihen sinulla on oikeus, mutta älä toitota sitä totuutena.
Ethän sinä voi tietää toisten ihmisen asioita.
tsesi täällä jollekkin jalustalle. Tämä kertomasi kuitenkin viestittää että olet liian lähellä tämän eroavan pariskunnan asioita,lienet jopa sekaantunut siihen antamatta rauhaa heidän selvittää asioitaan rauhassa?
Asiaa sinun kirjoituksistasi saa hakemalla hakea,pelkkää ivaa se on ja syyllistämistä. Mutta muutahan sinulta ei voi odottaakaan.Jos kuitenkin toimit elävässä elämässä samoin kuten täällä,niin voin vain antaa yhden ohjeen: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa,niin älä sano mitään!
että sinäkin Maire roikut tällä palstalla, vaikkei sinulla ole uusperhettä. Ja kaikki, mitä uusperheen jäsenet täällä kertovat, on sinulle jokaisessa viestissäsi "outoa". Varmasti sinäkin saisit extreme-kokemuksia jostakin muualta?
Itsekin tiedät mainiosti sisaresi Lissun tilanteen. Puolustat häntä vain siksi, että molemmat vihaatte ex-miestenne uusia naisystäviä, Lissu "naikkosta" ja sinä "korkokantaminäminää" – kummankin viha johtuu huonosta itsetunnosta ja pohjattomasta kateudesta. Tämä sitoo teidät yhteen. Taistelunne tuulimyllyjä vastaan on kuitenkin hyvin säälittävää. Purkakaa patoutumanne muualla, niin vapaudutte noidankehästä.
Sinulta saamani negatiivinen palaute kertoo sinusta itsestäsi hyvin paljon. Olen melkein hämmästynyt, että reagoit noin vahvasti. Se osoittaa, miten vahva ase kynä voi ollakaan. Olet varmasti huomannut, että olen saanut myös positiivista kannustusta, joten en ole mielipiteineni yksin täällä UUSPERHEpalstalla.
Mahtaisitko muuten nyt olla tarpeeksi vahva vastaamaan, miltä näytät sen silmin, joka sinua ei enää rakasta?
käsittämätöntä nää sun tekstis ovat. Siis teet olettamuksia ihan lonkalta mikä minä olen naisiani, ja diagnosoit minua täällä. Uskomatonta. Siis yksikään kertomasi seikka ei pidä paikkaansa, edelleenkään. Ikävä kyllä. Edelleen sanon vain, että se mitä suu sanoo, niin sydän tuntee.
Mulle ihan sama mitä palautetta tällä saat. Sulla on oikeasti joku isompi ongelma tässä taustalla, mutta en ala silti sinua diagnosoimaan enkä tyhjää räyhäämään, mitäpä siitä on hyötyä kun ei toistemme tilanteita oikeasti edes tiedetä.
vastaamaan. Arvaapa taas, yllättikö?
ihan liikaa, jospa hyödyntäisit sitä sellaisessa paikassa, missä sitä todella tarvitsee! Jätä aikuiset ihan keskenään puhumaan asioista, tai kysy sitten jos on kysyttävää, mutta nuo lentävät mielikuvat mennee jo vähän liian pitkälle!
pal vastailla, on sev verran paksuu ja harhailevaa ajatuksen juoksusi. Ei niihin ole fiksua vastausta eikä voi edes antaa, kun hymyilyttää niin....
kuin pussillinen apinoita! Olisi ehdottoman kiva päästä juttelemaan kanssasi oikein nokakkain. Sinulla olisi silloinkin varmasti PALJON sisällökästä sanottavaa. :D
En vastaa tuohon toiseen kirjoituksesi, tämä kattanee senkin.
kun haluaa vaan ymmärtää asiat niinkuin ne oikeesti on.
vastata tuolle älypäälle. Nyt se hehkuttaa tätä uutta lempinimeään ilmeisen ylpeänä uudessa aloituksessa...
http://yle.fi/teema/sininenlaulu/kuvat/SL_top_Paavolainen_synkka_1DV1473.jpg
meiltä ohi??
harrastus,j os on liikaa energiaa? Ihmisen pitää osata rauhoittua, eikä olla menossa kaljalle joka viikoloppu. Käytkö vielä viikollakin? Niin se elämä mene sekaisin kun aina on menossa.
Ai että miehen lapset tekee viikolopuista levottoman, ei kai sentää? Etköhän nyt liiottele, kyllä aikuinen ihminen on itse vastuussa omista menoista eikä sysätä lsten ja vielä toisten lasten harteille omia tunnetilojaan.
Ensinnäkin me emme käytä alkoholia lainkaan. Emmekä mitään muitakaan päihteitä. Eikä kysymys ole minun "energiapiikeistä". Te, joilla sama tilanne kotona ymmärrätte. Mitään muuta ei ollakaan yritetty kuin rauhoittua viikonloppuisin, muttei onnistu niin ei!!!!
niin jaksatte viikonloppuna olla rauhattomia.