Runot piiloon hiipi
vaan ajatuksen kultasiipi
ylös nurkkaa kiirehti.
Runoille taas uusi lehti
auenneena oottelee.
Siihen uudet runot saattelee.
Hyvä meiän lueskella
aatoksien kanssa painiskella
yhdes ystävien monien
kanssa ihanien runojen.
Siispä lennätäisit sanoin maalauksen
tai muiston, hetken, kaipauksen
Meillä on näin tunnelmaa
yhä upeata kaikkeen unelmaa.
vaan ajatuksen kultasiipi
ylös nurkkaa kiirehti.
Runoille taas uusi lehti
auenneena oottelee.
Siihen uudet runot saattelee.
Hyvä meiän lueskella
aatoksien kanssa painiskella
yhdes ystävien monien
kanssa ihanien runojen.
Siispä lennätäisit sanoin maalauksen
tai muiston, hetken, kaipauksen
Meillä on näin tunnelmaa
yhä upeata kaikkeen unelmaa.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Mukaan, mukaan tullaan taas
runonurkkaa tukemaan
tuttujakin tapaamaan
juttujakin lukemaan
tää on meidän oma nurkka
moni tänne varmaan kurkkaa
iltojemme iloksi
päiviemme ratoksi
yksinäisyys meit ei vaivaa
ilo täytyy jostain kaivaa.
Nyt ei tule runoo millään
mikskäs sanotaan, kun tälläin
on käynyt, että näyttö
valkoisena pysyy.
Pitää vissiin mennä maate
kun ei yhtään lennä aate.
Hyvää yötä!
kun sieppo on runoton
vai ootko sä avuton
sehän vasta oikku on
siepollekin mahdoton.
kyllä sieppo runon löytää
kunhan iskee kättä pöytään
sieppo ei siis runotta jää
kunhan yskän ymmärtää.
Monin aamuin
hiivin lailla haamuin
nyt on reippaat askeleeni
nyt ei vaivaa edes leini
mikä sekin vanaha tauti
nyt vain kaikki hanat auki
tänään täytyy ilo löytää
siispä aamukahvi pöytään
pirteänä päivää päin
mummo lähtee juuri näin.
Lähtenyt on mummon leini
pikku pirpana on kuin teini.
Innostaapi vauhti tuo
siivelle mä kiipeen luo.
Tuulivastus auttaa muo
imussa mä lennän
elon sykkeen luo.
Toistoa nyt tuli
runoon tähän
ruosteessa on
suoni vähän.
Mulle anteeksi nyt suokaa
ei kai tästä kukaan huokaa
kun on vauhtia elossamme taas
kulkee veret suonis eestaas.
:D
Onkos runot loppuneet
loukkoihinsa lymynneet
mikäs jos ei runot maita
käännelläänkös ehkä maita
tai on touhuja nyt muita
kun tuuli riipii syksyn puita?
Jokaisella omat touhut
omat elmänsä koulut
Minä yksikseni täällä
en vielä tiedä millä päällä
tänään oikein heräsinkään
kun ei uni tullut silmään.
Olkoon tämä jo lorun loppu
vaikkei ole mikään hoppu
minnekään.
Mielialan ankeus
nivelien kankeus
pois ne vaivat unohdan
kun sanailuihin ryhdyin
runoilusta toisen
sanailuista sanain
runoilijan tutun
innostuksen puuskaan
itsenikin sainkin.
Sadesää päätä silittää
ajatukset lyttyyn saa.
Nyt kohta tilittää
jo alkaa naurattaa.
Elämässä nousua ja laskua
on ajatuksen tiellä.
Kuuluu ikävöintiä ja kaskua
on monenlaista siellä.
Sadekkin ilon voi tuoda
auringon jos piiloittaa.
Hymyn huulet voi suoda
se päivän kiillottaa.
On elämässä hetkiä
ja ilon saarekkeita.
Tehdään elon retkiä
ne on onnen takeita.
Piiskaten sade
maata viistää.
Lehdet puusta
maahan niistää.
Ruskeankeltaisena
leveänä vanana
mustaksi muuttuvana.
Talveen suostuvana
tulevana pakkasena.
Nukuttaa jo syksy
"Hymyhuulet suukon saavat"
joku laulun sanoitti.
Voi jos helppoa noin oisi
hymyillä et aina voisi.
Suukkojen vain lentää soisi
vaikka halki merien.
:)
ainakin niin koin
aivan jälkeen aamunkoin
että lopultakin löysin koin
johon asumaankin jäädä voin.
Päiväkin paistaa
taidanpa maistaa
kahvia tilkan
kun ensin hilkan
päästäni heitän
pannuni peitän.
Olen tänään kävellyt
onko se mikään ihme nyt
onhan se kuitenkin mulle
viikkoja vaivatulle
kun nyt jo kulkukin luistaa
kun jalkaa vain siirtää muistaa.
Polkkaa en vielä tanssi
peliksi käy hyvin pasianssi.
Harakka hyväkäs
polunvarrella pihlajapuun alla
hyppeli harakka rohmuamassa
maahan pudonneita marjoja
maisteli-happamet hylkäsi
räkätti hylätyille hyväkäs.
H.M (runoapteekki)
Mikäs Oprittaren jalkaa
oikein vaivata nyt alkaa?
Jospa vertyis pian suonet
loppuis kulkemisen huolet.
Hyvää toivotan vain Sulle
Opritar, näin illan tullen.
:)
Onnelia kiittelen
toivotuksestaan iloitsen
itsehankittu se vaiva vaan
kun huono olin mä arvaamaan
mitä vanhat jalat kestää
kun liikaa käyttää,
ei seurauksia voi estää
ehkä järki kasvaa päähän
ennenkuin tiet jäätyy jäähän.
Kunto olis syytä saada kohdalleen
ettei liukkaalla joutuisi kontalleen.
Nyt kun näitä lueskelin
runojamme tutkiskelin
ehtoon ilokseni omaks
löysin hauskan runon somas.
"Minä yksikseni täällä
en vielä tiedä millä päällä
tänään oikein heräsinkään ..."
sanas nauruni sai hersymään.
Olet hauska tuttava
heti aamulla mä poikkeen
ketjun lukemaan -
ja oikein!
Täältä hymy syttyy muikein.
:D
voi sinua ystäväin
hetken mietin sua näin
mennyt olet hukkaan
runookaan et pukkaa
kuule en sun ihanaa
ajatusmaailmaa
näitä kun sua kaipailen
sinua niin muistelen
ilon lähde olit mulle
siks tään kerron sulle
älä yhtään arvaile
oikea on osoite
runo löytää sinut
muistat kyllä minut.
Siitä tunnen ystävän
runonsa niin lämmin on
toivon, hyvin voit
myös ajatuksen mulle soit
siitä kiitän nyt kun voin.
Huoleton tää elo on
kiireis päivän
muista ei huolten
häivää.
Joku yksin odottaa
sanomaa tai tuttavaa
kesken kiireen unohtuu
miten toinen tuskaantuu.
Elo jatkuu ennallaan
kesät talvet sama pää
haittaa menois ryntäävää.
Turhaa kiirettähän tää
vaan aina muistan ystävää
sydämessäin on ain hän
katse hakee etten vain
kadottaisi tiellä
elon kiitävän.
:)
Hyvin täällä menee
aika oikein pakenee
viikko kuluu vimmatusti
kuukausi kummasti.
Täälläkin elämä on mukavaa
mieli ei tee vielä palaamaan
tutuksi on käynyt tämäkin maa
onkuin ois toinen kotimaa.
Taas tulen tänne uudestaan
jos vain mua onnistaa
nauttimaan kesästä ihanasta
ja ihmisistä aivan mukavista.
Liikaa vauhtia on ollut mulla
jutuissani kovaa tuulta.
Tyynnytellä täytyy vähän
vastaan vasta sulle tähän.
Siepoll' intoa on uutta
väsää kyllä runoo muuta.
Huomenet vain hyvät Sulle
Monicalle kaivatulle.
Olkoon päiväs aurinkoinen
taivas sininen ja
olos lokoinen.
ku en oikei selvää saa
mis sie ystävä ootkaa.
Miehä luulin nähnein sinnuu
tiellä tuol kulkeissain.
Mut ethä sie sit oltkaa sie
no enhä oikee nähny mie.
Kaik on hyvin menny nyt
huolet pois kuin pyyhityt.
Hyyvvää iltaa siulle vaa
elos olkoon mukavaa.
ko en kiinnittänt huomioo
ois paremmi pitänt kahtoo,
Hyväne aika minnuu
ko mie en heti tuntent sinnuu
lenkkipoluillaha myö tavataa
silo tällö haastellaa.
Aamuja mie toivotan siul
ootha sie ystäväkkii miul
mukavast on käyny nyt
ystäviikkii löytynyt.
Päivä yöhön päättyy tää
ilo nähdä ystävää.
Huolet poistaa onnen tunne
kantaa kauas uniin minne
arjen vaivat yllä ei.
Huoletonta yötä toivon Sulle.
Rientää aika
kiire kiire
mutta minne?
Loppuu aika
on se ihme
miten tässä
ehtii
kuollakkaan?
Huolia ole ei
ikä pois ne multa vei
kuinka onkaan
käynyt näin
turvaan hellään
ystäväin.
Yö taas meinas yllättää.
Aamun riemut eessä päin.
:)
myöhässä tai en, vastaan nyt
maalla olen viipyillyt
hyvältä niin tuntui kuulla
että hyvin siellä viihdyt
aurinkoa nyt myös täällä,-vielä.
Kadonnut en mihin
mustetta vain pihin'
on kaikki aivan hyvin
terveit ollaan molempikin.
Ehdin jo tovin luulla
etten sinusta enään saa kuulla
se luulo oli harhaa vain
sulta taas viestin sain.
Päivä on painunut iltaan
hämyisyys peittää maan
mieleni taas palaa
menneiten aikojen taa.
Ilta taittuu jo yöhön tummaan
nyt on mentävä nukkumaan
näe untas niin ihanaa
taas huomenna runoillaan.
Miehä en ennää
pysynt oo
kärryil.
Miul on olt
vientii
ja nyt mie oon
kränähtänt.
Selkee koskoo
rintaa ahistaa
takamukskii pakottaa
ranteit kivistää
ja pää on pyöräl.
Anteeks ko mie oon
tämmöne
hössöttää vaa ehtii
ku ei jouva aattelee.
Mitä siul oikee kuuluu?
Laitaha miul meilii
oisin siit nii
hyvilläin.
sie ko oot puont kärryilt
nii sit ei maha mittää
kaikii oireit on tult lissää
entistä ei näy missää.
Mitä siul pitäs tehä
mie mietin vähä,,,
anna kuule menä vaa
et tukka hulmuaa
tressikkii poistuu
ku aamu illaks vaihtuu.
minnekään ei tänään hoppu
saa istua ja ihmetellä
päivän lehdet lueskella
onko mitään parempaa
aikaansa kun hallita saa
ja jalat vielä kuljettaa
tätä pientä kulkijaa
Tänne tulla tupsahdin,
saunanlauteilta kapusin.
Olo mitä puhtoisin,
kaikenlaisin ajatuksin,
Nyt en tiedä mistä päästä,
alkaisinko vaikka säästä?
Taivahasta sinisestä,
syksyn tuulesta kylmästä.
Nythän ne tuli sanottua,
kaikki tärkein kerrottua.
Onnellinen olla saa
kun jalat vielä kuljettaa.
Niin sanoi tuossa "viikonloppu"
ei tässä todellakaan ole hoppu,
paitsi tietysti jo nukkumahan,
uni kutsuu tuutumahan.
Tänne kesken touhujani,
minäkin nyt kurkaan.
Mitä kuuluu, miten menee,
huolet joutaneetko nurkkaan.
Näinhän olla pitäisi,
ilo pintaan saada.
Kulkea ja rallatella,
rattosalla päällä.
Aina vaan ei naurata,
synkkyys joskus kohtaa.
Tuima tuuli viheltää,
myrskyynhän se johtaa.
Huomenna jo silti on,
päivä aurinkoinen.
Näin mä toivon, näin mä uskon,
uskoa voit Sinäkin.
Harmauden poistoa
vain hymyn loistoa
tänään harjoittelen
ja peilin eessä opettelen.
Ensin irvistykseltä näyttää
noidan vaatimuksen täyttää.
Ei käy se ollenkaan
ilme kehittelyksi vaan.
No jo on hymyn tapainen
hieman vain vaisunlainen.
Suupielet ylös vääntyy
jo hymyyn suu kääntyy.
Ajattellen hauskaa asiaa
silloin hymy aukeaa.
Ystävyys paras hymyn tae
enempää en enää hae.
Ystävät ilmeen valostaa
ja se on ihanaa.
Mukavaa päivää t. tulenlieskat
Kyllä ystävä ystävän tuntee täällä
vaikka olis hiukan hämäävä huntukin päällä
joku runossaan kuitenkin paljastaa
vaikkei mitään salattavaa olekaan.
Kun on viileä syys
lämmittää tämä ystävyys
kuin villahousut jalassa
tai kaulahuivi kaulassa.
Keitän kahvit hänelle
kun piipahtaa visiitille
mulle tuo hän kukkasen
tietää minkävärisen.
Tekstareilla muistetaan
mailit kivat laitellaan
surut kaikki jaetaan
ilonaiheet haetaan.
Tuulen vienon tuiverrukseen,
pienten aaltojen liplatukseen,
kiireen keskeltä pakenen
kuuntelen luontoa, hiljenen.
Puut rannalla alasti seisovat
lehtensä maahan maatuvat,
niiden alla rastaille ruokaa,
tinttikin huutaa; " Siemenet tuokaa."
Hiljaa istuen katson salaa.
Laiturin alla on monta kalaa.
Kiireettä täällä aika kuluu
järven selällä venekin lipuu.
Soutaja laulaen soutelee
säveltä väliin viheltelee
luonnon rauhasta nauttia voi
täällä ei mooottorit soi.
Kodin tyhjyyttä paeten
rannalla usein kävelen.
Parasta taidetta katsoa saa
kun katseensa maasta kohottaa.
Veteen piirtyy pilvi tummin
auringon kajo kirkkain,
rannan puiden kuvajainen
ja omakin kuvani vainen.
mieleeni muistui vanha viisu:
Aamulla varhain mä rantahan saan,
ruuheni työnnän mä keinuilemaan.
Ruuhi se soljuvi lahtehen päin,
verkkojen luokse mä soutelen näin.
Kaislikko keinuu ja heinikko vastaa,
aalto se loiskien rantoa kastaa.
Soutelen näin, verkoille päin,
nostelen saalista pyydyksestäin.
Lahdelman rantahan katseeni vie,
siellä on tuuhea koivikko tie.
Sinne mun katseeni lentävi ain,
sinne mä mielin myös soutaessain.
-------------------------------
Nyt runon lainasin
haikein mielin.
Kesää kaipaillen
ja maisemia lapsuuden.
Kansakoulussa laulun opin,
tuota paljon lauleskelin,
kun isän kanssa kalastelin,
venettä soudin ja huopasin.
Nostalgiaa!!!
Runosi lainatusta lainaan
mieleeni saa siit tunnelmat
ankeet:
"Lahdelman rantahan katseeni vie,
siellä on tuuhea koivikko tie.
Sinne mun katseeni lentävi ain,
sinne mä mielin myös soutaessain."
Pois maalta mun katseeni etsi
jo tunnin päästä tietä pikaisesti.
En kaloja koskaan onkinut
enkä kukkapenkkiä tonkinut.
Kotiin kaupunkiin palata halusin
hiljaisuus maaseudun vaivasi.
Näitä muistoja hyvä kun on sulla
mä yritän niistä sun eloos ihastella.
Nukkuu lapset teltassa
mies jo järvellä kalastaa.
Aamussa aikaisessa
lokki kivellä mekastaa.
Kivien välissä nuotiolla
kahvi pian valmistuu.
Lapset silmät sikkuralla
puuroa oottaa jo suut.
Vene takaa kaislojen
kiveen kolisten rantautuu.
Kalat oksassa heiluen
isä kahville hakeutuu.
Järvi hopeanhohtoisena
uimaan houkuttaa.
Silmät ilosta tuikkivana
jo vedessä polskuttaa.
Kesä ihanaa aikaa
lämpö, rauha olla vaan.
Siinä muistojen taikaa
niihin ajatuksin palaan.
Silloin ennen, ei enää
muuttunut on suunta elon.
Muistot kutittaa nenää
ja aurinko sen helon.
Asfalttia alla askelten oli vain
kaupungista ihan tarpeekseni sain
kun siellä vuoskymmenet mä elin
metsästä ja luonnosta ain haaveilin.
Kun kotimetsään nuorena jo juoksin
tai kostena nurmen jalkain alla tunsin
se oli sitä mitä kaupunki ei antanut
maaseudulla kun olin syntynyt ja kasvanut.
Nyt olen päässyt sieltä pois, mä elän!
Elän joka solullani maaseudun kesän.
Ei tutut rannat, vieraita on ihmisetkin.
tutuiksi on tulleet polun kivetkin.
Heittäytymällä mukaan tähän maisemaan
saa harmaimmankin ajatuksen muuttumaan
kun elämä on maalla sitä oikeaa
jota kivierämaassa tuskin tavoittaa
ken maalla oppinut on elämään
on tottunut myös illan pimeään.
Ei loista valot täällä kaupunkien lailla.
mutta mitään, en mitään ole vailla.
Lukea on leppoisaa
herttaista tarinaa.
Siellä rauha vallitsee,
lintusetkin laulelee.
Maalle kaipaan minäkin,
siellä olla tahtoisin.
peloittais ei pimeyskään,
valon saisi kynttilään.
Ehkä näin vanhetessa
parempi on kaupungissa.
Apua saa paremmin,
elää voipi helpommin.
---------------------
Ilta myöhäinen,
olo uninen.
Tänne luikahdan,
Teille toivotan
HYVÄÄ YÖTÄ vaan,
ehkä tavataan
huomenissa taas.
Se kulkee rinnalla kauppamatkalla;
" Osta kahvia," se sanoo.
Harhailee kanssani tarjoustiskillä,
siirtää katseeni uuteen ja uuteen;
" Katso, tuo olis halpaa!"
Tulee mukaan lenkkipolulle,
seuraa koko matkan mukana
ääneti, kuuluttamatta olemassaolostaan,
vaikka tiedän,
mukana kulkee.
" Ota mäki rauhallisesti,"
huomauttaa kun hengästyn.
Ei jää jälkeen vaikka juoksen,
autoonkin seuraa askelissani
varoittaa risteyksessä;
" Hei, muista nyt, katso vielä oikelle,
nuo isot puut, muistathan kuinka kerran..."
ihan niin
Se muistaa kun olin varomaton,
olihan lähellä...
" Hei tuolla on lapsia," se sanoo
ja on mukana kaiken aikaa
harhailee...
tekee jokaisesta asiasta päätelmiä,
sen seitsemän sivupolkua
huomaamattani,
ilman että silmääni räpäytän...
Senkin se tekee puolestani!
Tahdosta riippumaton voimani,
ajatukseni...
joka ei jätä minua yksin edes yöhön...
uneenkin se tunkee mukaan.
Oli syksy ja satoi kaatamalla.
Pikkuveli seisoi rännin alla.
Vesi hauskasti tukkaan lorisi,
vaan äiti oli hurja ja porisi:
- Tulepas joutuin tänne näin,
ei rännin alla seistä paljain päin!
Kului tuokio,kului toinenkin,
poika huuteli äänin kirkkahin:
- Äitiii! Tulepas katsomaan,
kai nyt minä täällä olla saan?
Pikkuveli seisoi sadesäässä
rännin alla lakki päässä!
Olen niin surullinen
ystäväni entinen
mua ei nyt enää muista
kun syksy on riipinyt lehdet puista
on ystäväin löytänyt kumppanin toisen
luona nyt viihtyä voi sen
naisen uuden sen hurmaavuuden
löytänyt on hän
unohtanut entisen ystävän.
Se on merkiksi mulle
ennen niin kaivatulle:
voit etsiä uuden
tuttavuuden.
Uuden kun kohtaa
se vientiä on.
Ilo hiipii salaa
ja onnen tuo.
Entinen muistoon jää
nyt uusi lämmittää.
Elon kulku mutkallista
joskus tuskallista.
Onnea on ystävyys,
rakkaus.
Elämä vaihtaa rataa
alun uuden tieltä.
Päällä pilvi mataa,
kaivautua voi sieltä.
Jää ystävyys muistoihin
ja sydäntä satuttaa.
Kuljen menneen puistoihin
se onnesta muistuttaa.
Elämässä polku vaihtuu
suuntaan toiseen yllättäin.
Entinen pois haihtuu
katoaa hän ystäväin.
Uusi polku eessä
vanha taakse jää.
Ei voi kulkea menneessä
sekin on elämää.