7 syytä, miksi Sign of the Times on parempi

1. Paremmat kappaleet

Sign of the Timesin kappaleet ovat keskimäärin melodisesti kunnianhimoisempia ja rikkaampia kuin Purple Rainin sävellykset. Sanoituksista nyt puhumattakaan! Sign of the Timesin lyyrinen sisältö on huomattavasti paljon mielenkiintosempi ja rohkeampi (nimikappale, If I Was Your Girlfriend, The Cross) kuin mikään mitä Purple Rainilla on tarjota.

2. Monipuolisuus

SOTT on luonnollisesti PR:ää monipuolisempi kokonaisuus, sillä se on tuplalevy ja Purple Rain ei. Silti, jos vertaa pelkkää Sign of the Timesin ensimmäistä puolta Purple Rainiin (molemmissa on yhdeksän kappaletta), huomaa vissin eron. SOTT-1-albumilla on jazzahtavaa soulia, funkia, poppia ja elektrosoundista popbluesia. Purple Rainin materiaali on huomattavasti keskittyneempi ja painottuneempi poprockiin kuin mitä Sign of the Times, joka rönsyilee sinne tänne, kuitenkin niin että kokonaisuus pysyy kasassa. Ja kakkospuoli tarjoilee ne popahtavimmat palat ensimmäisen keskittyessä enemmän mustaan musiikkiin, souliin funkiin, r&b:hin ja jazziin.

3. Luovuus

Prince oli sovittajana ja tuottajana luovimmillaan Paraden ja Sign of the Timesin aikaan. Sign of the Timesin sovitukset eivät ole samaan tapaan kokeilevia kuin osa Paraden sisällöstä, mutta niissäkin on paljon kikkailuja ja erilaisia soittimia; perus rock-instrumentit, trumpetti, saksofoni ja muut puhaltimet, synteettiset osuudet, sitar... Myös akustista skittaa on levyllä käytetty edellisen levyn tapaan tyylikkäästi.

4. Nimikappale

Sign of the Timesin nimikappale on aliarvostettu, Purple Rainin yliarvostettu. Jo pelkkä lyriikka tekee Timesista vakuuttavamman, mutta se on musiikillisestikin paljon terävämpi. Purple Rain on myös hyvä biisi, ei sillä.

5. Ajattomuus

Purple Rainin kaksi tunnetuinta kappaletta, When Doves Cry ja Purple Rain saattavat olla paremmin tunnettuja kuin mikään SOTT-raita. Purple Rain on myös myynyt paljon enemmän. Mutta musiikillisista ansioista nyt kun puhutaan, niin myös ajattomuus on SOTT:lla ihan eri luokkaa. Rainin kappaleista yksikään ei edusta niin ajatonta soundia kuin Sign of the Times parhaimmillaan (ja useimmiten). Pahasti ei ole Purple Rainkaan kyllä jäänyt kasarin kuuloiseksi, mutta SOTT on kestänyt aikaa vielä paremmin. Parhaina esimerkkeinä voisin mainita ainakin kappaleet I Could Never Take the Place of Your Man, Slow Love, If I Was Your Girlfriend ja Sign of the Times.

6. Kansikuva

Verratkaa vapaasti:

SOTT

http://www.thelastmiles.com/gfx/interviews/eric-leeds/sign-o-the-times.jpg

PR

http://www.soundstagedirect.com/media/prince_purple_rain.jpg

Ei Purple Rainissakaan mitään vikaa ole, mutta kyllä SOTT nyt vaan on tyylikkäämpi.

7. Julkaisuajankohta

Purple Rain olisi kannattanut julkaista pari kuukautta aiemmin. SOTT-albumin ajoitus puolestaan oli täydellinen. Albumi korjasi ansaitusti ylistysaallon kriitikoiden suunnalta, ja sai poikkeuksetta täydet viisi tähteä musiikkilehtien arvosteluissa. Purple Rainkin oli kriitikkomenestys, mutta Rolling Stonesin tähdet jäivät jostain syystä neljään. Sign of the Times oli vuoden albumi Pazz & Jopin vuosilistauksessa. Vuoden kappale oli niin ikään Sign of the Times. Vuosi 1987 oli Princen vuosi samalla tavalla kuin vuosi 1966 oli Brian Wilsonin ja Beach Boysin, vuosi 1976 Stevie Wonderin, vuosi 1967 Velvet Undergroundin, vuosi 1965 Beatlesin ja vuosi 1988 Public Enemyn. Näinä kaikkina vuosina oli yksi ykkönen vailla kovia kilpailijoita.