Lapsen isä ei halunnut osallistua lukiokustannuksiin, vaan kun poika täytti 18, hän lopetti maksut. Lapsi oli kuitenkin ennen syntymäpäiväänsä kysynyt isältään, paljonko tämä vielä osallistuisi. Ensin oli luvannut ostaa jos tarvitaan jotain pientä, mutta ei maksaa rahaa. Poika kertoi isälle, että koulutusavustus on hänen velvollisuutensa. Isä suuttui ja ilmoitti, ettei maksa mitään. Seuraavaksi poika otti yhteyttä sosiaalitoimiston kautta: kaksi päivämäärää isälle annettiin, ei vastannut kumpaankaan. Koska poika tiesi, että koulutusavustus on isän velvollisuus, hän kääntyi lakimiehen puoleen. Isä haastettiin oikeuteen... isä häiriköi sekä poikaa että minua (äitiä) ja vaati juttua pois oikeudesta - välillä hän haukkui ja välillä itki ja välillä uhkaili. Viimeisenä mahdollisena päivänä vei tuomarille lupauksen maksusta, josta oli pojan kanssa sopinut. Mutta lähetti edellisenä päivänä pojalle viestin, jossa kysyi lapseltaan, mitä pitäisi jatkossa tehdä, koska hän on loukkaantunut ja allekirjoituksena "entinen isäsi".
Mielestäni täysin käsittämätöntä käytöstä keneltäkään vanhemmalta. Laki kertoo koulutusavustuksesta ja kukaan,jolla on lapsia, ei voi olla entinen vanhempi.
Mielestäni täysin käsittämätöntä käytöstä keneltäkään vanhemmalta. Laki kertoo koulutusavustuksesta ja kukaan,jolla on lapsia, ei voi olla entinen vanhempi.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Missä on vanhempien kunnioitus? Jos isä ja poika keskustelee lakimiehen välityksellä avustuksista niin varmasti onkin entinen isä. Olisko äitillä sormet pelissä tässä sopassa?
Sanokaa mitä sanotte mutta sieltä kehdosta se kasvatus lähtee ja jos sen oikein teette niin isäänsä ja äitiänsä kunnioittava lapsi ei milloinkaan kiristä viranomaisilla.
Tämä kasvatuskeskustelu käytiin jo aikaisemminkin läpi, mutta jos lapsi nousee vanhempiaan vastaan, niin varmasti jokainen sen myöntää että EPÄONNISTUTTUA TULI!
Oma lapsoseni on niin loistavasti kasvatettu että hän varmaankin menee töihin ja tuo iskukille rahaa uuden sepeliteroituskoneen hankintaan.
eikös lapsesi ollut vasta parikuukautta vanha pikkunen.. ja nyt jo tiedät että hän on hyvin kasvatettu.. hyvä lauri..
Minun 14v.. näyttää joka päivä uusia puolia itsestään.. myös muita kuin oma kasvattamiani..
ne ympäristötekijät.. ne ympäristötekijät.
Muuten alkuperäiseen aiheeseen..
etävanheman vastuu ei pääty kun lapsi täyttää 18-... lapsi on myös koulutettava... molempien vanhempiensa auttamana...
tällä Laurilla ees lapsia?????!!!!! Kovasti ollaan kaikkea tietävinään kaikesta, mutta mettään menee niin että kolisee........
Mahtaa Laurilla vaan olla jo 3kk pajunvitsa väännettävänä joten perusturvallisuus on lapselle jo luotu eli ne ekat 3 kk äärettömän hellää rakastavaa hoivaa ja huolenpitoa välittämättä väsymyksestä tahi rahasta!
Missä mennään metsään? Perustele hieman äläkä heittele ilmaan mölinöitä joilla ei ole mitään tekemistä faktojen kanssa!
Lapsen tulee kaikissa tilanteissa kunnioittaa isäänsä ja äitiänsä, joten muuta väittävät eivät tiedä kasvatuksesta yhtään mitään!
Lapsi ei saa olla kiittämätön nahjus joka ei arvosta hänet maailmaan laittaneita vanhempiaan! Täällä on vallalla kumma käsitys siitä miten isän rakkaus mitataan. Luuletteko että isä rakastaan lastaan suoraan verrannollisesti saapuvan ruskean kirjekuoren vahvuuteen.
Onko tullut mieleen että isä saattaa murehtia itsensä sairaaksi lapsestaan mutta miehisen luonteensa estämänä ei pysty sitä myöntämään! Pitäisikö isän korvata menetetty aika setelitukolla josta osan voisi saada myös äitikin.
Ehei, ei se niin mene. Jos ihminen on 18 vee niin ei sen ikäisen tarvitse enään isukin kukkarolle mennä! Eihän se isukkikaan välttämättä 18 veenä saanut omaltaan muuta kuin lämmintä kättä. Mikäli oma lapseni vaatisi minulta lakimiehen välityksesllä penniäkään(tosin mahdotonta johtuen kasvatusmetodeistani) niin kääntäisin kyllä hänelle selkäni sen jälkeen.
Kasvatusmetodini on simppeli ja toimiva perustuen yhteen kulmakiveen joka on: Lapsi ei saa milloinkaan kohottaa kättään tai ääntään vanhempiaan kohtaan eikä myöskään haistatella ilman seuraamuksia. Mikäli 5 vuotias potkii äitiään kaupassa niin millaista jälkeä hän saakaan aikaan 15 veenä? Tällä periaatteella ei lakimiehet soittele perään joten siteeraan vanhaa Laurin sanontaa: Joka sepelikävelyttä kasvaa se kunniatta kuolee.
Laurin ajatteluelin ei voi sulattaa tätä nykyhumpuukikasvatusta jossa lähdetään mukaan lapsen tasolle tappelemaan kun vaihtoehtona on jyrkkä ja ehdoton ei. 5 vuotias ei voi missään tilanteessa kyseenalaistaa vanhempien auktoriteettiä sillä sitä kuusta kuuleminen jonka juurella istut! ! !
Siinä hieman faktaa kasvatuksesta joten jos murrosikäiset penskanne tulevat silmillenne hyppelemään niin turha enään itkeä sillä peli menetettiin 10 vuotta sitten! ! ! ! ! ! !
PS : Lauri tietää miten juustot tehdään.
Ei kunnioitus ole itsestäänselvyys. Se pitää ansaita - myös vanhempien!
ikäisestä lapsesta ei voi tietää mitä hän isompana tekee..usko pois lauri.. usko pois.
kolmen lapsen äitinä voin sen sinulle monin esimerkein kertoa...
Keskimäiseni oli tosi helppo lapsi... nukkui ja söi.. ei itkenyt.. ei kapinoinut.. hän oli tosi kiltti vielä vuosi sittenkin.. 11vuotiaana. välillä en hänen olemassaoloaan edes muistanut.. niin huomaamaton hän oli kirjojensa parissa..
Kiltti hän on edelleeen.. nyt vain eritavalla.
Kapinaa on jo syntymässä murkkuikä lähestyy...ja äitiä vastustetaan ihan periaatteesta.
Minulla on tiukat kasvatusmetodit.. mutta piiskaan en tartu jos lapsi vähän kokeilee rajojaan.
Enkä silti usko keskimäisestäni kasvavan mitään mummonpotkijaa.
Esikoiseni oli myös vauvana tosi kiltti... 4v hänellä todettiin mbd ja hän oli edelleen kiltti mutta vallaton. Ei hän todellakaan tuhmuuksissaan rikkonut tavaroita, hän ei vain tiennyt tekevänsä väärin. Nyt kun hän on pian 15v... hänelle on kasvanut omatahto.. ja hyvä niin. En tahtoisikaan kasvattaa pojastani tahdotonta mammanpoikaa...
Fiksu poika kaikin tavoin.. tekee virheitä.. sovittaa ne sitten.. tekee uudelleen.. sitten taas sovitellaan...Joskus tunnen olevani enemän vanginvartija.. kuin äiti mutta päivä kerrallaan eteenpäin..
Kuopukseni on ollut hyvin omatahtoinen aina.. kiltti hänkin. oppi kaikki asiat tosi nopeasti.
Kuivaksi puolitoista vuotiaana... puhumaan hyvin pienenä.. laulamaan.. lukemaan 5vuotiaana..hän erittäin hyvä matematiikassa.. lahjakas suorastaan.... hän on aina ollut joka äidin unelma lapsi
mutta kasvatuksestani huolimatta hänkin on päättänyt elää erilailla kuin äiti neuvoo.. kapinointia on nyt jo havaittavissa ja kaikki asiat joudun perustelemaan tosi hyvin.
Ei muille lapsille ole sitä tarvinut tehdä.
En voi moittia ketään lastani tuhmaksi ja tottelemattomaksi... he ovat omai yksilöitään enkä voi heidän elämäänsä ohjelmoida valmiiksi.
Että lauri.. elä vielä tee 3kk ikäselle lapselle kaavioita miten hän elämänsä elää... olosuhteet voi muuttua rajustikin.. ja siinä samassa lapsikin muuttuu.
Ja sinä muutut.. samoin vaimosi.
Mutta yksi asia ei muutu... vanhempien rakkaus lapseensa jos se on ollut aitoa.
Minun lasteni isä ei osaa rakkauttaan osoittaa.. ei edes sillä isolla rahatukolla... ei tapaamisilla ei yhteydenotoilla kuin harvoin.
Tiedän senkin että kun lasten koulutuksen aika koittaa.. isä ei osallistu siihen.
mutta mikäli lapset tahtovat.. heillä on oikeus vaatia isää niihin osallistumaan.... vaikka oikeuden kautta.
LAPSILLA ON OIKEUS!!!
(minä pidän huolen siitä oikeudesta kunnes he täyttävät 18.. sitten he pitävät itse)
sanon MINÄ !!!!!!!!!
Niin, taitaa Annen jalat olla mustelmilla kun on piltti taas monottanut tyhmää äitiä kun ei saanut polkumopoa kaupassa.
Kyllähän kaikki murrosikäiset kapinoivat ja kyseenalaistavat vanhempansa mutta kasvatuksella voitte vaikuttaa siihen miten lapset kapinoivat!
Tällä suvaitsevaisella kasvatuksella murrosikäinen huutaa äidille haista V.... ja työntää äidin ovensuusta syrjään ja lähtee kielloista huolimatta kavereiden kanssa hillumaan. Laurin metodilla lapsi saattaa kiukutella ja sulkeutua huoneeseensa mutta siihen se sitten jää. Vain pientä napinaa jos vanhemmat kieltää ettei sinne discoon lähdetä.
Uskokaa vaan että jos kasvatus menee pikkulapsella mönkään niin vanhempana saatte niskaanne pieleen meneet metodinne. Selitelkää siinä sitten lyövää murrosikäistä pentuanne tai syyttäkää isää tai äitiä kun se ei ollut kotona!!!
Kyllähän ne lapset aina kapinoivat mutta kasvatuksesta riippuu jäätkö alakynteen yrityksissäsi ohjata häntä. Sinullakin varmaan on ollut ruudinkäryä ilmassa ottaessasi yhteen lastesi kanssa mutta kukas niistä waterloon taisteluista selvisikään yleensä voittajana? Luulenpa että sinä. Niin juuri, siinähän se pointti on että kuka perheessä on se Napoleon joka sanoo missä kaappi seisoo. Äiti/isä vai lapsi...........
ei ole jalat mustana, eivätkä ole koskaan olleetkaan. Kas kun piltit ovat jo kohta aika-iässä ja osaavat (ovat aina osanneet) kyllä käyttäytyä hyvin sekä äitiään että muita ihmisiä kohtaan. Kasvatusmetodit näyttävät kyllä olleen aivan erilaiset kun mitä Laurilla on lapsilleen annettavanaan. Minua kun ohjaa nämä perinteiset kristityt arvot jotka toimivat ilman henkistä taikka fyysistä väkivaltaa. Kunnioitan lapsiani ja senvuoksi saan myöskin kunnioitusta heiltä. Lapseni, sekä kaikki maailman lapset, ovat mielestäni saman arvoisia kun itsekin olen. Joten kohtelen heitä sen mukaan. Ja tiedän että niin metsä vastaa kun sinne huutaa. Koskien myöskin lastemme kasvatusta. Onhan se tietystikin mukavaa täällä nimimerkin suojissa antaa neuvojaan ja ohjeitaan lasten kasvatuksessa. Mutta...mutta....hieman alkaa haisemaan tuollainen neuvominen ja betterwisser politiikka.....ja tympimään kans.
Voi Lauri sinua raukkaa.
Tyvessäpä olet, etkä latvassa. Näin saattaisi moni sanoa Laurin uhoamiselle.
Kun on jo kolme kuukautta "kasvattanut" lastaan, ja nyt jo tietää neuvoa muita! Aika pöyristyttävää.
Eiköhän tuon kolme kuukautta ole enempi äiti kasvattanut (lue: pitänyt elossa/tyydyttänyt lapsen perustarpeet), mitä Lauri?
Oikeassa olet siinä, että monella on nykyaikana karannut mopo kunnioituksen suhteen ja niitä mummonpotkijoita on ilmestynyt sitten liikaa.
Noista jyrkistä periaatteista voit jossain vaiheessa taatusti joutua antamaan periksi ja kuulostaa ihan siltä, että ei tule sinulla olemaan helppoa se puuha. En yhtään ihmettelisi jos viestiketjun aloittajan kaltainen tilanne olisi sinun kohtalonasi.
Ne pienet napinat, mitä tuossa mainitsit, ovat juuri niitä napinoita, joita sitten isona raastuvan kautta puidaan. Ota se huomioon.
Ainahan joutuu kasvattajana tekemään päätöksiä, jotka eivät ole pilttien mieleen, mutta kaikki pitää perustella miksi näin tehdään. Jää paljon vähemmän niitä napinoita ja lapsen kiukku ei pääse kasvamaan sinne haistav***tupotkinmummoa -tasolle. Ja ne kiukutkin on jotenkin purettava ulos muuten kuin sulkeutumalla huoneeseen.
Itse hyvän matkaa toistakymmentä vuotta kahta kasvattaneena totean vain, että jokohan lapset on minua kasvattaneet vähintään yhtä paljon...
Mutta niin se vain elämä menee eteenpäin ja kasvatusta jatketaan.
:-)))
Mikäli lapset ovat kasvattaneet sinua niin olitkohan kypsä aloittaessasi? Late on kiertänyt elämässään muutakin kuin tahkoa ja voin sinulle kuule kertoa että olen nähnyt mihin se vapaa kasvatus tai villinä kasvattaminen johtaa. Silloin kun huumeet ja muut maailman pauhut viettelevät lastasi tiedät vasta onnistuitko. Lapsi laittaa sen pillerin suuhunsa ja piikin käsivarteensa joten oletko aivan varma että oppi on mennyt perille?
Vastasyntynyt lapsi ei ole mikään kasvi joka juotetaan ja syötetään vaan syntymästä lähtien rakennetaan luottamus lapseen joten sinulle noin niinkuin faktana! Isä on lapselle aivan yhtä tärkeä maailmankuvaa luodessa joten turhaa siellä itket. Ensimmäisen 3 kk aikana on mahdollista opettaa lapselle vaikkapa luottamuksen puute! Laurin koivunvitsa on väännetty alusta asti oikeaan ruotuun joten äläppäs itke siellä mummonpotkijoista! ! !
hörhö mahtanet olla...
Voi itku millaisille vielä joku kehtaa lapsia tehdä.
No, jospa en koskaan sukusi kanssa tarvitse olla tekemisissä. En sinun, ja toivottavasti en lapsesi.
Että silleen.
Menestystä vain faktoinesi, mutta luulenpa, että nöyryys löytyy vielä edestäsi.
Silloin itket omaa kusipäisyyttäsi ja itsevarmuuttasi.
Jos mielestäsi lapset eivät kasvata esimerkiksi isäänsä vanhemmuuteen (koska olet jo valmis), niin eipä ihastusta lastesi elämä herätä.
Pahoin pelkään, että eloosi ja lastesi eloon joutuu vielä yhteiskunta puuttumaan, jos et ala käsittää vanhemmutta, ja isänä olemista.
Uhoaminen itsevarmana kasvatusasioista kolmen kuukauden isänä olemisen jälkeen saattaa osoittautua ennenaikaiseksi, kunhan nuoren isän huuma on mennyt ohi ja kasvatusta pitäisi alkaa toteuttaa.
Voihan hyvinkin olla, että menestyt tehtävässäsi, en tiedä, mutta arki näyttää ajan kanssa miten käy.
Tietysti toivon parasta. Ei lapselle voi pahaa toivoa, vaikka hiukan hurahtanut isä hänellä sattuisi olemaankin.
jos lapsi (nuori)on päättänyt sen
piikin laittaa käsivarteensa.
Niin surullista, mutta totta.
Siinä ei ole enää kyse luottamuksesta
eikä kunnioituksesta,
vaan nykynuori ajattelee aika pitkälti
porukan aivoilla.
-Joukossa tyhmyys tiivistyy-
Olen onnellisessa asemassa,
kukaan viidestä ei ole sortunut,
vaikka minun kasvatusmetodini ovatkin
välillä olleet enemmän kuin huonoja.
Jossakin vaiheessa olin jopa enemmän kaveri niille,
kuin ohjaava, kasvattava äiti.
Kaveripiiriä saan monesta tekemättömästä
asiasta kiittää.
On sattunut olemaan samanhenkistä seuraa,
jolloin kenenkään ei ole tarvinnut
"yrittää päteä".
Tottakai kotona annettu eväs on se pohja,
mutta se on vain osa nuoruutta.
Rakkaus se kaiken kestää ja auttaa jaksamaan.
Niinäkin päivinä, kun en ole jaksanut olla
äiti isollä ä:llä, muksut ovat vaan
tyytyneet olemassa olevaan asiaan.
Räpineet eteenpäin kuka mitenkin.
Onnellinen saan olla,
että kasvatuksen merkitys on kuitenkin vain
osa lapsen kehityksestä. ;))
Vain niin sinä elämääsi elät? Älä pura pahanolontunnettasi niihin jotka ottavat asiat selville ennekuin virhe on jo peruuttamaton!
Lauri katsoppa kuuluu niihin jotka ensin selvittävät miten talo pitää rakentaa, että se kestää tuulet ja sateet eikä kesken pakkasten tule vilu taloon! Sinusta on varmaankin parempi elää metodilla " katsotaan mitä tästä syntyy"! ! !
Onko sinusta parempi että laiva seilaa ja pudottelee samalla merkkipoijuja muille että tässäkohtaa ei kolahtanut kivelle. Olisiko parempi katsoa merikortista onko vettä riittävästi seilaamiseen. Kumpi keino johtaa varmaan karilleajamiseen ennenpitkään, tuurilla vai ottamalla selvää kareista?
Samoin kuin rakennan talonikin laittamalla perustukset kuntoon selvittämällä ensin maapohjan rakenteen jonka jälkeen katsotaan että vaatiiko paalutuksen vai ei!
Ylität varmaankin kadutkin silmatä kiinni sillä tuurilla laivatkin seilaa! ! ! ! ! ! ! ! ! !! !
mietin vain yhtenä iltana kuulemaani ruikutusta chatin puolella..
Siellä kerroit epäileväsi vaimosi odottavan vauvaa mustalle miehelle..
kuinkas ne perustukset nyt silleen pettivätkään?
ihailijoihin, mutta kunnioitan ihmistä, joka pystyy perustelemaan väitteensä.
Näillä palstoilla näkee niin älytöntä väittämää välillä, että oikeen puistattaa.
Eipä ollut hassumpi kommentti sinulta. Jospa kaikki pystyisivät samaan.
En ole milloinkaan väittänyt moista joten vaihda lääkitys tai ota toinen pilleri sillä luotan rakaaseen avopuolisooni eikä minulla ole mitään syytä epäillä hänen uskollisuuttaan.
Ihmettelen vain että mistä saatkin tuollaista päähäsi? Olisiko joku faktoissa hopealle jäänyt katkeroitunut epätoivo feikannut Laten nimpparia.
mitkä väitteet Lauri perustelee ?
Sinähän varsinainen olet. Perustelin tuolla vertauskuvallisesti arvostelijoille sitä miksi tiedän lastenkasvatuksesta olennaisen, vaikka tyttäreni on vasta 3kk. Huomattavan moni vaan vetää herneet nenään kun yritän simppelisti valottaa piltinpidon saloja päätään seinää hakanneille syyllisyyttä tunteville kritiikiä kestämättömille vanhemmille.
Lauri tuntee juustot joten turha väitellä vapaankasvatuksen puolesta! ! !
olet ottanut ETUKÄTEEN selville sellaisen seikan
millainen ihminen lapsestasi tulee?
Jokainen ihminen on oma yksilö, tiesitkö sitä.
Kerro miten selvitit keinot, mitkä juuri tälle yksilölle ovat kasvatuksessa parhaimmat?
Ei sinulla oikeasti ole haisuakaan lapsien kasvattamisesta, mutta intoa kyllä on, siitä plussat.
Silloin kun on intoa niin löytyy keinojakin, mutta etukäteen et lapsesi persoonallisuudesta tiedä mitään, se on se fakta.
Esimerkkejä löytyy maailmasta pilvin pimein siitä kuinka kaikesta hyvästä huolimatta lapsen kasvatus meni pieleen. Toiselle käy toinen ja toiselle toinen metodi, eikä voi etukäteen tietää mikä käy.Sen näyttävät tulevat vuodet, sekin on fakta.
Mutta sinä Lauri-poloinen vain väität tietäväsi etukäteen lapsesi ominaisuudet. Voi voi sinua kuinka metsässä olet.
Toivottavasti edes vaimosi olisi asian suhteen järkevämpi.
Sinun täytyy lapsesi edun vuoksi pysähtyä ajattelemaan asioita ihan oikeasti ja tulla pois sieltä kuvittelumaailmasta, jossa kaikki käy niinkuin haluat kuvitella. Täytyy lapsesi edun vuoksi oppia hyväksymään olemassaolevat tosiasiat ja mennä niitten mukaan, eikä jonkun kuvituksellisen ideologian mukaan.
Tottahan se olisi mukava, että lapsi tekee just niinkuin iskä neuvoo ja sanoo, mutta kun lapsesta kasvaa aikuinen ja hän näkee maailman kokonaan eri silmin kuin isänsä, niin silloin alkaa se todellinen elämä. Tai on se jo alkanut ennemminkin, ota se Lauri huomioon.
Ja oman lukunsa ansaitsisivat myös nämä ihmispolot, jotka on kovan käden alla hyysätty aikuisiksi. Hyvää kasvatusta ja alituista rakkautta loputtomiin, eikä omaa valtaa lapselle yhtään.
Kaikki hyvin? Onko?
Niitä hyvin kasvatettuja lapsia (useasti poikia) löytyy tuolta maaseudulta vaikka kuinka paljon. Äiti hyysää edelleen, ikää 70 vuotta, poika makaa kammarissa, ikää 40 vuotta.
Kaikki hyvin?
Eikä kukaan voi väittää, että lapsi olisi huonosti kasvatettu.
Pikkuisen lipsui kyllä aiheesta, mutta kuitenkin esimerkkinä siitä, että ei ne asiat mene aina ihan niin kuin vanhemmat toivoisi.
Että Laurille siinä taas faktaa.
Lapsen kasvatus on kokonaisvaltaista hommaa ja etukäteen et voi tietää siitä kuin ihan pienen murusen. Käytäntö näyttää sitten aikanaan kuinka juuri tämän yksilön kohdalla on onnistuttu.
Eikä Lauri lapsia kasvateta niin kuin taloja rakennetaan, älä edes vertaa niitä keskenään.
Vai meinaatko, että jos näyttää kaikesta huolimatta menevän mönkään, niin kipataan entinen kaatopaikalle ja tehdään uusi?
Talojen kohdalla se on täysin mahdollista.
Siinäkin faktaa, ja tyylisi mukaan pöytään PAM.
Ota hyvä mies(?) järki käteen jo nyt hyvissäajoin.
Hyvää syksyä ja lapsellesi vointia.
Vapaasta kasvatuksesta ei tässä viestiketjussa ole puhuneet muut kuin sinä. En minäkään sitä kannata, mitä se sitten pitäneekin sisällään. Juustot ehkä tunnet samoin kuin sepelitkin, mutta lastenkasvatusta et tunne. Vielä......
Enhän minä mikään meedio ole enkä neuvo lastani että osta sitten nokiaa tai teliaa. Tarkoitan lapsen kasvattamisella sitä että pieni taimi ohjataan oikeille urille ja pidetään ohjakset tiukasti mutta hellästi omissa käsissä! Kasvatuksella ohjailet lasta oikeaan suuntaan esim kotiintuloajoilla,, rajoittamalla kaveripiiriä, jne. Lapsen kasvatus pitää olla ohjaavaa eli tönit eteenpäinpyrkivää vasemmalta ja oikealta että hän kulkisi oikeaan suuntaan sillä lapsi ei aina tiedä mikä hänelle on parasta!
Täällä on ihme käsitykset valoilla siitä miten pitäisi kasvattaa sillä kaikki lapset menevät samalla metodilla. Toisia lapsia pitää töniä hieman kovemmin kuin toisia mutta lopputulos on sama.
Laurin kasvatus ei tarkoita sitä että pätkäistään turpaan jos maitolasi kaatuu vaan sitä että vanhemman ja lapsen välissä on luottamus joka on rakennettu sieltä ensi minuuteista lähtien! ! !
Siinä sinulle infot tiskiin! ! !
En ole dooris joten tarkista vaikka ip nro sefulta. Sitten toinen seikka kasvatuksesta. Lapsi on kuin vikuroiva hevonen jota pitää ja täytyy ohjastaa muuten se kirmailee suin päin minne sattuu ja voi loukata itsensä pahoinkin tässä maailmassa! ! !
meni vikaan! Jos sitä meinaat, että olen Lauri, niin erehdyt, ja olepas tarkkana, siitä on ennenkin ylläpidolle lähtenyt viestiä, jos väittää kahta henkilöä samaksi!
Se, että on samaa mieltä, ei tee ihmisistä yhtä.
Oletko ikinä kuullut?
Lastenkasvatuksesta hän kyllä tietää aikas paljon. Teorian ainakin ja se hiton hyvä pohja. Huomattavasti parempi kuin ei mitään.
Eikä näemmä usko niin, että täällä on yksi toinen kirjoittaja, kuten sinä.
Lauri näkyy tosiaan olevan älykkäin kasvattaja täällä.
Yksi totuus ensin, LAPSI EI OSAA KASVATTAA ITSE ITSEÄÄN.
Lapsen kasvatus lähtee syntymästä. Kaikkiin lapsiin sovelletaan samaa metodia, ei siis aleta kasvattaa vapaasti vielä siinä vaiheessa, kun pitää luoda sosiaalisia kykyjä ja itsetuntoa. Tai luoda turvallisuutta. Nämä ovat muuten suomalaislasten suurimmat puutteet tänä päivänä! Lapsi ei voi näitä itse itselleen hankkia, vaan se on vanhempien tehtävä, hyvänen aika!
Vapaa kasvatus ymmärrettiin Suomessa aikoinaan väärin. Ja se kukkii täällä vieläkin se väärä tieto. Vapaa ei tarkoita puuttuvaa kasvatusta!
Lapsen persoonallisuutta muovaa kasvatus. Me kaikki olemme pohjimmiltamme täysin toistemme kaltaisia. Jos sitä ei pyri ollenkaan muovaamaan on edessä sitten aikanaan murrosikäinen luolaihminen, jota ei takuulla ole helppo käsitellä. Sillä se muovaaminen tapahtuu helpoiten siellä ennen kouluikää.
Lapselle pitää opettaa oikea ja väärä. Se, että väärästä tulee rangaistus - AINA - ja oikeasta kiitellään. Hänelle pitää opettaa sana EI ja sen kaikkinainen tarkoitus. Eli jos se sanotaan jossakin asiassa KERRAN se pidetään siitä eteenpäin aina, eikä muutella tilanteen mukaan, jolloin lapsi taas oppii manipuloimaan vanhempiaan ja on pian niskan päällä! Myös molempien vanhempien on vedettävä yhtä köyttä!
Sitten tuo vanhapoikajuttu, siellä peräkamarissa.
Hmm.
Mitähän tämä äiti on nähnyt "parhaana" pojalleen?
Siitä nimittäin riippuu erittäin suuri joukko vastauksia! Jospa hän on ollut sitä mieltä, että pojalle ainut oikea nainen on hän itse, sellainen Emilia Vilén-tyyppi siis. Sinusta saattaa näyttää, että poika omaa tyhmyyttään ja laiskuuttaa on siihen jäänyt, mutta kyllä siellä usein vaan on ollut taustalla läheisriippuva äiti. Sellainen, joka joka välissä sanoo kaikista muista naisista, että hyi tuollainen huora, rahat se vaan sulta vie ja talon! Ja mihis sitten hyvää tarkoittava äiti joutuu? Sydäreitä alkaa tulla ja kunto huononee äiteellä, jos poika treffaa jonkun mimmin. Tosi on, ettei ne mimmit useinkaan katsele muoria samassa huushollissa, joten siitäkin äiti voi syyllistää poikaa, uhkakuvalla vaivaistalosta...ja usein myös nämä suhteet loppuvat, koska ne miniät eivät mankuvia muoreja hyvällä katso...
Kyseessä voi olla mikä muu tahansa "virhe", joka on pojan aikoinaan ohjannut tälle tielle, huolimatta siitä, mikä tarkoitus on ollut. Ja virheen havaitseminenkin on muuten tärkeää, sillä ilman sitä ei korjausliikettä voi ajatellekaan!
Viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaa, että kasvatuksessa on tullut tehtyä erehdys, pitäisi asiaa yrittää korjata. Vain sillä tavalla jälkikasvu voi saada uuden mahdollisuuden. Omasta erinomaisuudesta ja erehtymättömyydestä kiinni pitäminen on kaikkein tyhmintä siinä tapauksessa, mitä lasten kannalta voi tehdä.
Lapselle annetaan valtaa pienestä pitäen, mutta ei anneta valtaa päättää kaikista huushollin asioista!
Alle kouluikäinen voi hyvin halutessaan päättää laittaako päälleen sinisen vai punaisen puseron. Syökö mieluummin makaroonilaatikkoa vai maksalaatikkoa. Mutta hänen EI KUULU päättää pukeutuuko kukaan yleensä ollenkaan tai syökö hän laisinkaan!! Puhumattakaan, että vaatii sinua ensin tekemään makaroonia ja huutaakin sitten maksaa! Eikä syö kumpaakaan... Ymmärrätkö jo? Huomaa, että näissäkin tapauksissa vaihtoehdot (rajat) tulevat sinulta, eivätkä sisällä kaikkia maailman värejä tai ruokia!
Kun/jos näkee jonkun menneen mönkään, tietää, että on vaikeata tulossa. Sitä voi yrittää korjata, mutta se on usein vaikeaa sillä aikuinen lapsi ei juuri miellä itsessään mitään vikaa! Joten homma pitää "peilata" vanhemman kautta.
Kasvatus kaiken kaikkiaan on kuin hallittavissa olevan sairauden hoitoa. Tauti etenee hoitamattomana tietyllä tavalla. Kuka haluaa siihen hallitsemattomaan tilanteeseen? Tulos on kasvattajan uutteruudesta kiinni. Lasta ei opeteta pärjäämään itsekseen vaan muiden kanssa.
Luulisi, että näitä asioita ihminen pohtii, kun lapsi syntyy. Että hän on sen verran kiinnostunut jälkikasvustaan ja tämän parhaasta, että ottaa selvää, ettei tekisi mitään typeriä aloittelijamaisia virheitä, kun ei kerran käytännön oppia ole! Siitä hyötyy lapsi ja siitä hyötyy vanhempi. Siitä hyötyy koko yhteiskunta. Mutta ne jutut täytyy pitää KOKO kasvatuksen ajan, jotta lapsella olisi niistä aikuisena etua!
Minulla itselläni kaksi aikuista tytärtä 27 ja 23 vuotiaat. Täysin samanlaisilla tavoilla kasvatetut. He eivät ole aikuisina "kasvatuskuvaansa" unohtaneet. Vaikka heidän luonteensa ovat toistensa vastakohdat, he käyttäytyvät samalla tavalla...luonne pääsee määräävään asemaan vain siinä tapauksessa, että kasvatusta ei ole ollut!!!!
Mietittävää antoi doris.
"Lasta ei opeteta pärjäämään itsekseen vaan muiden kanssa." Tuossa kaikki kiteytettynä joten eiköhän pyritä tuohon..........
Ja lapsetkin voi kasvattaa jo ennenkuin ne syntyy...
Mä en ihmettele yhtään tätä poikaa, joka isäänsä ja petettyihin lupauksiin pettyneenä lähti vaatimaan oikeuksiaan. Niitä vanhempia en ymmärrä, jotka eivät halua auttaa lastaan opiskeluissa.
Olen täsmälleen samaa mieltä Dooriksen kanssa. Laurikin puhuu asiaa, mutta viesti menisi ehkä paremmin perille mikäli viestin markkinointiin kiinnittäisi vähän enemmän huomiota...
Tässä kasvatusasiassa on vielä yksi näkökanta. Luulisi, että yksinhuoltaja - ja NIMENOMAAN yksinhuoltaja, joka ei voi yleensä jakaa vastuuta vaan on yksin eturintamassa hela tiden - pääsisi pitkällä tähtäimellä itse jopa helpommkalla kun alusta asti pitäisi kasvatuksen narut omassa hanskassa, ei lasten. Olen itse tämän huomannut. Mitä paremman ja tiukemman perustyön tekee silloin, kun lapset ovat alle kouluikäsiä, sitä helpommalla pääsee murrosiäsäs ja lasten aikuistuessa.
Lauri, kaikella ystävyydellä, sinun hyvät pointtisi menevät vähän hukkaan, kun ne esitetään usein niin kärkevästi ryöppyämällä. Ymmärrän kyllä sinua. Innostun itse sanankäytöstä joskus niin, etten malta miettiä miltä se viesti tuntuu ja kuulostaa. Mikäs sen kivempaa kun antaa palaa!
Eeva
...että murrosikä on kyllä usein nk. "toinen mahdollisuus". Mutta sen hyödyntäminen vaatii huomattavasti enemmän älliä kasvattajalta kuin varhaislapsuuden. Murrosiässä muksu on erityisen vastaanottavainen ja hakee suuntaa elämälleen. Silloin sinne aivokoppaan täytyy syöttää vain riittävän "isoja klapeja", nopeasti palava hakesilppu kun pölähtää savuna ilmaan.
Tietenkään ne isotkaan klapit ei tuota tulosta, jos lapsen päähän ei siihen mennessä ole iskostunut MINKÄÄNlaisia käsityksiä vallan & vastuun välisestä suhteesta.
Laurin & Dooriksen arvostelijoille vielä: eiväthän hekään väitä, että kasvatuksesta olisi kirjoitettavissa joku matemaattinen kaava, joka pätee joka tilanteessa. Yleensä ihmistieteissä puhutaan suurista linjoista ja todennäköisyyksistä, ei yksittäistapauksista. Yksittäisiä onnettomuuksia sattuu kasvatuksesta riippumatta. Esim. minä itse sain kotona erittäin hyvän kasvatuksen, mutta kotoamuuton jälkeen vietin vuosikausia sellaista elämää että ei siinä kyllä vanhempien kädenjälki juuri näkynyt. Mutta ihan kunnollinen pikkuporvari, vaikkakin yksinhuoltaja ja muutenkin vähän marginaaliarvoja kannattava, minustakin lopulta sukeutui. Meinasi silti lipsahtaa sinne epäonnistuneen puolelle kaikesta vanhempien tsemppauksesta huolimatta, kun olin vähällä päästää äkkiväärän luonteeni määräävään osaan.
Eeva
Silloin kun tuuli painaa purtta karikkoa kohti ja vettä tulee joka luukusta on tiedettävä mitä tekee. Tuon tiedon sait vanhemmiltasi vaikka sitä et tiedosta. Se on se sisäinen ääni joka kolkuttelee ja kuiskii: "Heiiiiii, tässä ei ole mitään järkeä joten eiköhän mennä väljemmille vesille ennekuin karahtaa pursi kiveen".
Niin että ennen syntymää voi aloittaa lapselle laulujen laulamisen sillä lapsi tunnistaa tutun laulun heti syntymän jälkeen joten kehitys alkaa kohdusta ja loppuu papin aameneen.
Silloin jos tuomareita tarvitaan lasten ja vanhempien välisessä keskustelussa on jossakin mennyt vikaan ja pahasti.
Luulenpa että kun kyseinen poika vartuu mieheksi ja saa omia lapsia hän ymmärtää että isä oli ihminen. Ehkä silloin on jo kukat (seurakunnan toimesta ) Isän haudalla ja anteeksipyyntö myöhäistä. Rippileirillä Laten knuppiin hakattiin sellainen fakta kuin "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" ! ! !
Minusta vain vähän tuntuu että olisko äiti heittänyt vettä kiukalle jankuttamalla pojalle peräämään oikeuksiaan. Äitihän olisi voinut sanoa pojalleen:"Hän on kuitenkin sinun isäsi joten unohda tuomarit"! ! !
Näetkö Lauri metsän puilta?
Mielelläsi syyllistät äitiä tässäkin tapauksessa.
Niin että näetkö itse Lauria metsän puilta! ! ! Tässä taas mistään syyllistämisestä ollut kyse! ! ! Sinulle on aivan sama mitä kirjoittaa, sillä vaikka kirjoittaisin että kermavaahto on hyvää ,niin sinä kirjoittaisit vastauksen että :"Lauri syyllistää ylipainoiset"! ! !
Tässä on nyt vaan kyseessä kasvatus ja sillä saavutettavat edut! Kuskaa peilit roskikseen jos Laten faktat ovat liian karuja! ! !
Ps: Näetkö tien sepeliltä?
Ei näy Lauria, mutta ääni kuuluu....:)))))
riitelemään. Lapsi aloitti lukion, isä lopetti elatusmaksujen maksamisen heti kun täytti 18v, jo pari kuukautta aikaisemminkin. Nyt on lukio lopetettu kesken. Laurille tiedoksi, että koulutusmaksuista riitelemättäkin isästä tuli entinen isä.