illan pimetessä kaipaan luoksesi
on taas vuosipäivän aika
sinut temmattiin elämästäni
aivan liian aikaisin
Minulle jäi vain tämä jatkuva kaipaus
syksy tuo sen aina esiin
syksy oli meille tärkeää aikaa
silloin minä rakastuin.
on taas vuosipäivän aika
sinut temmattiin elämästäni
aivan liian aikaisin
Minulle jäi vain tämä jatkuva kaipaus
syksy tuo sen aina esiin
syksy oli meille tärkeää aikaa
silloin minä rakastuin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
runo... vei ajatukseni vuosien taakse.
Minä rakastuin alkutalvesta, oli marraskuu tai luultavasti joulukuun puolella, siitä on vuosia vuosia aikaa. Useana vuonna jälkeenpäin aina alkutalven viima, hengityksen höyry kylmässä aamussa, räntäsade ja ensimmäiset pakkaset toi kaiken niin kipeästi mieleen...
Suhteessa oli pahaa ja hyvää... Joskus asioita on vaikea erotella, ymmärtää... Paljon siinä on sellaista mikä vieläkin tuntuu... omalla tavallaan rakkaalta... mutta elämä on mennyt ja menee eteenpäin.
Henkilökohtaisesti tärkeät hetket säilyy muistoissa ja niin kuuluu ollakin, mutta silti tärkein hetki on tämä päivä. Elää niiden lähimmäisten kanssa ja keskellä mitä kohdataan. Sitä jokainen meistä toiselleen haluaa (ja olisi halunnut) jos pystyy ja osaa olla vilpitön. Elämä on tarkoitettu elettäväksi, ja etsiä sitä mikä on hyvää ja kestävää, aitoa, minkä varassa jaksaa vaikeankin.
Joku on laulanut "rakastan niin elämää..."
Sellainen rakkaus - rakkaus tähän toisinaan niin vietävän kipeään prosessiin, mitä elämäksi sanotaan - syntyy vain kolhujen kautta ja tulee sitten kyllä monta kertaa koetelluksi.
Kaipauskin kuuluu aitoon elämään...