Tässä olisi tämmöinen tarina, kommentoikaa!
----------------------------------------------
- Joko sun on mentävä? Kysyin halinallelta, joka pomppasi kuin tikka sohvalta ja lähti astelemaan eteistä kohti.
- Sori, mulla on eräs asia hoidettavana, hän vastasi mumisten.
Hän katsahti minuun, hymyilin vastaukseksi ja hän hymyili nopeasti takaisin, ennen kuin astui kireään pakkasilmaan ja sulki
oven perässään. Jäin yksin istumaan sohvalle. Haukottelin ja laitoin himmeänä soivan taustamusiikin pois.
Kannattaa minunkin jo mennä nukkumaan, ajattelin. Joonaksen kanssa on sitten kivaa! Olin tutustunut häneen laivalla
viime viikonloppuna. Se oli niinsanottua '' rakkautta ensisilmäyksellä '' ja jatkoimme mukavaa illanviettoa hänen hytissään.
Ei mennyt kauaakaan kuin olimme jo sänkypuuhissa. Hän vaikutti niin itsevarmalta ja hänen uljas olemuksensa sai minut
värisemään pelkästä ajatuksesta. Sammutin keittiöstä valot, puin yöpuvun ja hoidin tietysti muut iltapuuhat. Sitten tassuttelin
hiljaa huoneeseeni ja käänsin kylkeä. Tuntui siltä, etten haluaisi olla hetkeäkään erossa Joonaksesta. Kiesin sängyssä tovin,
kunnes silmäluomeni vaipuivat kiinni.
Lauantain aamu, heräsin pieneen kylmyyden tunteeseen. Kauniisti kuvioitu Untuvapeittoni oli pudonnut lattialle. Ärähdin ja
nousin vaivalloisesti sängystä. Tunsin pientä kivistystä takaraivossani, taas liikaa tyynyjä!
Kävelin keittiöön, siellä oli suhteellisen siistiä. Tosin viimeillan tiskit olivat yhä tiskipöydällä odottamassa, että joku ihana
ihminen lastaisi ne koneeseen. Se ihana ihminen en tosin olisi minä, ainakaan vielä. Avasin jääkaapin ja otin pöytään
juuston, luomumeetfurstia ja appelsiinimehua. Sitten pistin topakasti pari paahtoleipää paahtimeen.
Olin vielä todella uninen, mutta kuitenkin tunsin kovaa kaipuuta päästä rakkaimpani luokse...Rakkaimpani joka tekisi
vielä pahaa jälkeä.
Syödessäni aamiaistani kuulin makuuhuoneen oven avautuvan. Mutsi saapui unisena, tukka aivan sekaisin ja hieroen silmiään.
- Hei Fanny, oletko sinä jo hereillä? Voi taivas tuota tiskiä.
- Huomenta, sanoin ja haukkasin paahtoleipää ja selaten uusinta anna-lehteä.
Mutsi asteli keittiöön ja lastasi pari lautasta koneeseen, aivan kuin muutama lautanen tiskeille tarkoitetulla pöydällä häiritsisi?!
- Tänään on muuten ratsastusseuran syyskokous. Etkö aijo mennä sinne? Mutsi kysyi istuutuen myös pöydän ääreen.
- En mene, minulla on muuta, mumisin kääntäen lehden sivua.
- Kuka se poika oli joka eilen oli täällä? Mutsi kysyi uteliaana.
- Mistä tiedät että täällä edes oli joku poika? Kysyin irrottaen katseeni hetkeksi lehdestä.
- No kun tulimme isäsi kanssa kotiin, täällä oli vahva partaveden tuoksu, hän nauroi.
En vastannut, nousin vain pöydästä ja lähdin vessaan hoitamaan itseni tiptop-kuntoon päivää varten.
Pesin kasvoni viileällä vedellä ja katsoin peiliin laittaen peiteväriä peittäen pienetkin kasvojen epämuodostumat.
Sydämeni löi tiuhaan kun ajattelin tulevaa, mentäisiinköhän tänään yhtä pitkälle joonaksen kanssa kuin siellä laivan hytissä..??
Meikkasin itseni loppuun, vielä vähän kajaalia ja ripsiväriä, noin! Sitten menin pukemaan, tämä yöpuku alkoi
olla tukala päällä. Avasin vaatekaappini ja mättäsin valitsemani vaatteet tuolille. Ensin alusvaatteet, mustat.
Sitten musta toppi, lämmin raitakuvioinen villatakki ja kireät, hienoilla urilla muotoja korostavar farkut. Olin vakaasti sitä mieltä,
että kireimmät farkut ovat parhaat jalassa. Verkkarit tai löysät farkut saavat minut tuntemaan olevani alaston.
Sitten harjasin hiukseni ja laitoin brunetit, pitkät hiukseni palmikolle. Astelin virkeän näköisenä eteiseen ja katsahdin
seinällä tikittävää kelloa, 11.30. Noh jaa, lähtisin ensin kaupungille ystäväni kanssa ja illemmalla, joskus viiden maissa lähtisin Joonaksen
kanssa sitten heille. Pian kännykkäni alkaa soittamaan soittoääntä '' Jonna - Tyytyväinen '' ja vastaan siihen automaattisesti
soiton kuultuani.
- Moi! Sanon reippaasti.
- Heippa, mä täällä, Julia...Niin siitä kaupunkireissusta..?
- Jaa-a, monelta sinulla kävisi? Kysyn kävellen mietteliäästi edestakaisin eteisen matolla laskien sen kuvioinnissa olevia kukkia.
- Kävisikö 12.00 Forumin edessä..? Julia kysyy.
- Ööö..Okei. Tavataan sitten siellä. Mennään syömään jonnekin sitten, bye!
- Moikka.
Suljen puhelun ja haen keittiön kaapista salmiakkipurkkaa. Sitten otan olkalaukkuni ovenkahvasta roikkumasta, sieppaan avaimet
pöydältä ja pukeudun talvivaatteisiin.
- Minnes sinä nyt? Mutsi huikkaa olohuoneesta sanomia lukien.
- Kaupungille Julian kanssa, tulen vielä käymään kotiin, sanon käärien kaulahuivia kaulalleni lämmikseeksi.
- Hej, Mutsi vastaa lehteä rapistellen.
Paukautan oven perässäni ja kipitän rappuset alas ja kolautan olkalaukkuni ovenpieleen.
- Shit... Kuiskaan itsekseni ja astelen ulos pakkaseen.
Nyt on hyvä ajoitus polttaa yksi rööki, en halua polttaa kaupungilla. Julia huomauttaisi siitä varmasti! Se on semmonen ekotyyppi.
Sytytän tupakkani ja nielen savun ja huokaisen sitten nautinnollisesti. Pian näen ratikan kulmalla ja vedän savua poskeeni vielä ennen
kuin juoksen pysäkille. Kerkisin hyvällä tuurilla kyytiin ja bummasin riskillä pari pysäkkiä, jotta pääsin Forumin eteen.
Julia seisoskelee jo odottavasisesti ovenpielessä laukkuunsa sormiaan näpyttäen.
- Moi Julia! Huikkaan hänelle ja tulen hänen luokseen.
- Hei vaan, hän vastaa ja ryhdistäytyy hieroen ja taputellen hansikkaitaan yhteen kylmässä ilmassa.
- Minnes mennään? Kysyn hymyillen.
- Mennään ensin vaikka syömään, minulla on kauhea nälkä! Julia sanoo päättäväisesti.
- Okei, pizza huttiin? Ehdotan toiveikkaana.
- Selvä, pizza on kivaa vaihtelua kotiruoalle, hän myöntyy ja alamme kävellä vierekkäin kapeaa, ihmisten täyttämää katua kohti ruokapaikkaa.
- Tuota, vieläkö olet sen Kanssa..? Ööö..Joonasko se oli? Hän kysyy hieman epäröiden.
- Olenhan minä, vastaan.
- Olet hullu, Julia sanoo minulle ääni matalana. Katsahdan häneen ja yritän tulkita hänen ilmeettömiä kasvojaan.
- Mitä tarkoitat tuolla?! Mistä sinä voit tietää minun asioistani? Kivahdan.
- Näin siellä laivalla jo heti, että siihen mieheen ei voi luottaa, Julia sanoi kuin joku asiantuntija.
- Hah! Teen elämässäni mitä haluan, älläätkö?! Sanoin vihaisesti ja olin jo kääntyä takaisin.
Julia tarttui minua olkapäästä ja sai minut kuuntelemaan vielä hänen puhettaan.
- Anteeksi, ei ollut tarkoitus sotkeutua juttuihisi, senkun sanoin, hän huokaisi ja kävelimme jälleen vierekkäin kääntyen kulmalle ja sieltä
ovesta sisälle ja pizza huttiin. Otimme colat ja istuuduimme kahdenhengen pöytään.
Juttelimme siinä niitä ja näitä, muutenkin kinkku ananas ja kinkku aurajuusto-pizzat syötyämme kiertelimme mm stockmannilla kokeillen
kuumimpia vaatemallistoja ja muutenkin pitäen hauskaa. Tunnit kuluivat yllättävän nopeasti!
- Tota..Mun pitää nyt mennä. Sanoin tutkien alehintoja.
- Okay. Mä lähden sit kans, ei tääl yksin voi tehä mitään hauskaa, Julia vastaa ja molemmat lähdemme toisemme hyvästellen
eri suuntiin.
Kotiin päästyäni muutin vaatetukseni hieman hienommaksi, lisäsin ripsi ja luomiväriä ja poseerasin peilin edessä, olenko tarpeeksi kaunis?
No jaa, en ehtinyt kauaa miettiä kun oli jo kiiruhdettava. Taas astelin rappuset alas, rappukäytävä kaukui kenkieni kolinasta.
Joonas ei asunut kaukana, vain parin korttelin päässä yksiössä, perinteinen opiskelijakämppä. Sellainen yksinkertainen röttelö.
Joonas on minua vähän vanhempi, 20 vuotias. Kävelin pikaista vauhtia kerrostalon pihalle, jokunen mummo vei roskia lumisella tiellä.
Näppäilin koodinumeron ovella ja pääsin sisälle, se oli ensimmäinen kerros.
Vedin syvään henkeä ja pirautin ovikelloa kerran ja kuuluvasti, kuten kohteliaasti tehdään. Ei vastausta. Sisältä ei kuulunut vielä ääniä.
Mitähän se hommaa? Oliskohan se mennyt vaikka vessaan? Päässäni pyöri kysymyksiä jotka saivas sykkeeni nousemaan entisestään.
Pian kuului himmeätä askelten ääntä, ääni voimistui kokoajan. Pian askeleet pysähtyivät oven luokse ja ovi avautui hitaasti.
- Odotinkin jo sinua, Joonas sanoo ja pyytää kohteliaasti peremmälle.
- Hei kulta, sanon ja laitan takkini, hanskani ja kaulahuivini naulakkoon. Kengät laitan ovenviereen sievästi vierekkäin.
- Ollaanpas sitä nyt kohteliaalla tuulella, Joonas sanoo hymyillen arasti.
Hymyilen takaisin ja kävellemme yhdessä olohuoneeseen. Joonas oli laittanut pöydälle vähän dippikastiketta ja pientä purtavaa.
Joonas istuutui viereeni pienelle, kahdenhengen soffalle sanoen:
- En tiennyt millaisesta dipistä pidät, joten ostin tuollaista. Kiinnostaako maistaa?
- Tottakai! Sanon iloisesti ja hymyilen Joonakselle, joka dippaa kasvikkeeseen sipsin ja antaa sen minulle suoraan suuhun.
Maistelen hieman ja sanon sitten Joonakselle:
- Tämähän on todella hyvää, hyvin osasit valita.
- Kiitos, kiva kun pidät. Joonas vastaa ja maistaa itsekin.
- Haluatko toisen? Joonas kysyy ja hivuttautuu lähemmäksi minua.
- Voisinhan minä tietysti ottaa, sanon mietteliäästi.
Joonas laittaa käden reidelleni ja antaa minulle toisen dipatun, maistelen sitä ja Joonas suutelee minua, tuskin ehdin ruoan niellä.
Nuolaisen huuliani ja suutelen Joonasta kuin kiitokseksi ja hän hymisee mielissään. Laitan käteni hänen hartioilleen ja katson häntä
suoraan syvälle sinivihreisiin silmiin. Pidämme pienen ja hiljaisen hetken vain tuijottaen toisiamme, sitten Joonas siirtää kätensä
reideltäni lantiolleni ja painaudun kiinni sohvankulmaan. Hän katselee muotojani ja minä silittelen hänen hieman kihartuneita hiuksiaan.
Hänen katseensa liikkuu pitkin vartaloani ja lopulta se pysähtyy takaisin silmiini ja kasvoihini. Nousen hieman sohvalta ja alan hivuttaa
hänen paitaansa pois. Kun paita oli saatu pois tieltä ja heitetty lattialle hän teki minulle samoin. Vedimme pitkän kielarin ja sen jälkeen
avasimme samanaikaisesti toistemme vetoketjut ja Joonas riisui nautinnollisesti housuni. Pian olimme lähes ilman vaatteita ja katselimme
vain toisiamme yrittäen painaa tarkalleen mieleen toisen eleet ja liikkeet. Kun Joonas oli mielestään tulkinnut eleeni oikein hän meni
itse asiaan ja laittoi kalunsa ensin varovasti häpyhuulilleni. Sykkeeni nousi äärimmäisiin mittoihin, yritin vain keskittyä katsomaan
Joonaksen ihania silmiä ja silittelemään hänen hiuksiaan. Pienen odotuksen jälkeen Joonas alkoi varovasti työntää sukukalleuttaan
uumeniini. Tunsin pientä kipua alussa, mutta se hälveni kun Joonas piti pienen tauon ja huokaisi syvään. Rohkaisin mieleni ja aloin
hengittää tiheään tahtiin, en tiedä miksi. Makasin selälläni sohvalla ja pidin toisella, vapaalla kädelläni kiinni sohvankulmasta.
Pian aloimme liikkua kauniissa, aivan kuin suunnitellussa tahdissa toisiamme vasten ja huokaillen sekä nauttien mielihyvästä.
Tahti kiihtyi hieman, tunsin orkun olevan jo aika lähellä. Joonas yritti olla laukeamatta sisälleni, mutta se tuntui lähes mahdottomalta
tässä kiihkossa. Pian se tapahtui, hän laukesi sisälleni ja olin jopa tuntea lauetun liikkuvan sisälläni.
Sitten Joonas hidasti tahtiaan, se hidastui kokoajan. Tunsin kuinka orkkuni tulo oli hävitä lähes olemattomiin ja lopulta Joonas huokasi,
vetäisi kalunsa nopeasti ja kivuliaasti sisältäni ja laittoi boxerit takaisin jalkaansa. Sitten hän istui sohvalla täysin hiljaa.
Tunsin yhtäkkiä suunnatonta mielipahaa äskeisestä. Miksi hän lopetti heti lauettuaan? Miksei hän voinut jatkaa?! Suuttunut meni yli
rajojensa ja puin vihaisesti vaatteeni ja nousin sohvalta.
- Miksi teit noin? Kysyin odottaen pikaista vastausta.
Joonas katsoi minuun kuin aivan tuntemattomaan ja sanoi sitten välinpitämättömästi.
- Otin mitä halusin ja se riitti jo minulle.
Tuon kuultuani kyynel tippui silmäkulmastani, tuo oli pahinta mitä olin kuullut! Tunsin itseni niin petetyksi ja käytetyksi, aivan kuin
olisin vain asia jolla lievitetään jotain suurta halua ja kun se halu on poissa minua ei enää tarvita. Tämä oli kamalaa!
Otin vaatteeni kainaloon, pistin kenkäni ja paiskasin oven kiinni niin lujaa, että epäilin taulujen tippuvan seinältä.
Lisää kyyneliä virtasi silmistäni kadotessani helsingin yöhön...
Kirjoittanut: Kurqomimmi
----------------------------------------------
- Joko sun on mentävä? Kysyin halinallelta, joka pomppasi kuin tikka sohvalta ja lähti astelemaan eteistä kohti.
- Sori, mulla on eräs asia hoidettavana, hän vastasi mumisten.
Hän katsahti minuun, hymyilin vastaukseksi ja hän hymyili nopeasti takaisin, ennen kuin astui kireään pakkasilmaan ja sulki
oven perässään. Jäin yksin istumaan sohvalle. Haukottelin ja laitoin himmeänä soivan taustamusiikin pois.
Kannattaa minunkin jo mennä nukkumaan, ajattelin. Joonaksen kanssa on sitten kivaa! Olin tutustunut häneen laivalla
viime viikonloppuna. Se oli niinsanottua '' rakkautta ensisilmäyksellä '' ja jatkoimme mukavaa illanviettoa hänen hytissään.
Ei mennyt kauaakaan kuin olimme jo sänkypuuhissa. Hän vaikutti niin itsevarmalta ja hänen uljas olemuksensa sai minut
värisemään pelkästä ajatuksesta. Sammutin keittiöstä valot, puin yöpuvun ja hoidin tietysti muut iltapuuhat. Sitten tassuttelin
hiljaa huoneeseeni ja käänsin kylkeä. Tuntui siltä, etten haluaisi olla hetkeäkään erossa Joonaksesta. Kiesin sängyssä tovin,
kunnes silmäluomeni vaipuivat kiinni.
Lauantain aamu, heräsin pieneen kylmyyden tunteeseen. Kauniisti kuvioitu Untuvapeittoni oli pudonnut lattialle. Ärähdin ja
nousin vaivalloisesti sängystä. Tunsin pientä kivistystä takaraivossani, taas liikaa tyynyjä!
Kävelin keittiöön, siellä oli suhteellisen siistiä. Tosin viimeillan tiskit olivat yhä tiskipöydällä odottamassa, että joku ihana
ihminen lastaisi ne koneeseen. Se ihana ihminen en tosin olisi minä, ainakaan vielä. Avasin jääkaapin ja otin pöytään
juuston, luomumeetfurstia ja appelsiinimehua. Sitten pistin topakasti pari paahtoleipää paahtimeen.
Olin vielä todella uninen, mutta kuitenkin tunsin kovaa kaipuuta päästä rakkaimpani luokse...Rakkaimpani joka tekisi
vielä pahaa jälkeä.
Syödessäni aamiaistani kuulin makuuhuoneen oven avautuvan. Mutsi saapui unisena, tukka aivan sekaisin ja hieroen silmiään.
- Hei Fanny, oletko sinä jo hereillä? Voi taivas tuota tiskiä.
- Huomenta, sanoin ja haukkasin paahtoleipää ja selaten uusinta anna-lehteä.
Mutsi asteli keittiöön ja lastasi pari lautasta koneeseen, aivan kuin muutama lautanen tiskeille tarkoitetulla pöydällä häiritsisi?!
- Tänään on muuten ratsastusseuran syyskokous. Etkö aijo mennä sinne? Mutsi kysyi istuutuen myös pöydän ääreen.
- En mene, minulla on muuta, mumisin kääntäen lehden sivua.
- Kuka se poika oli joka eilen oli täällä? Mutsi kysyi uteliaana.
- Mistä tiedät että täällä edes oli joku poika? Kysyin irrottaen katseeni hetkeksi lehdestä.
- No kun tulimme isäsi kanssa kotiin, täällä oli vahva partaveden tuoksu, hän nauroi.
En vastannut, nousin vain pöydästä ja lähdin vessaan hoitamaan itseni tiptop-kuntoon päivää varten.
Pesin kasvoni viileällä vedellä ja katsoin peiliin laittaen peiteväriä peittäen pienetkin kasvojen epämuodostumat.
Sydämeni löi tiuhaan kun ajattelin tulevaa, mentäisiinköhän tänään yhtä pitkälle joonaksen kanssa kuin siellä laivan hytissä..??
Meikkasin itseni loppuun, vielä vähän kajaalia ja ripsiväriä, noin! Sitten menin pukemaan, tämä yöpuku alkoi
olla tukala päällä. Avasin vaatekaappini ja mättäsin valitsemani vaatteet tuolille. Ensin alusvaatteet, mustat.
Sitten musta toppi, lämmin raitakuvioinen villatakki ja kireät, hienoilla urilla muotoja korostavar farkut. Olin vakaasti sitä mieltä,
että kireimmät farkut ovat parhaat jalassa. Verkkarit tai löysät farkut saavat minut tuntemaan olevani alaston.
Sitten harjasin hiukseni ja laitoin brunetit, pitkät hiukseni palmikolle. Astelin virkeän näköisenä eteiseen ja katsahdin
seinällä tikittävää kelloa, 11.30. Noh jaa, lähtisin ensin kaupungille ystäväni kanssa ja illemmalla, joskus viiden maissa lähtisin Joonaksen
kanssa sitten heille. Pian kännykkäni alkaa soittamaan soittoääntä '' Jonna - Tyytyväinen '' ja vastaan siihen automaattisesti
soiton kuultuani.
- Moi! Sanon reippaasti.
- Heippa, mä täällä, Julia...Niin siitä kaupunkireissusta..?
- Jaa-a, monelta sinulla kävisi? Kysyn kävellen mietteliäästi edestakaisin eteisen matolla laskien sen kuvioinnissa olevia kukkia.
- Kävisikö 12.00 Forumin edessä..? Julia kysyy.
- Ööö..Okei. Tavataan sitten siellä. Mennään syömään jonnekin sitten, bye!
- Moikka.
Suljen puhelun ja haen keittiön kaapista salmiakkipurkkaa. Sitten otan olkalaukkuni ovenkahvasta roikkumasta, sieppaan avaimet
pöydältä ja pukeudun talvivaatteisiin.
- Minnes sinä nyt? Mutsi huikkaa olohuoneesta sanomia lukien.
- Kaupungille Julian kanssa, tulen vielä käymään kotiin, sanon käärien kaulahuivia kaulalleni lämmikseeksi.
- Hej, Mutsi vastaa lehteä rapistellen.
Paukautan oven perässäni ja kipitän rappuset alas ja kolautan olkalaukkuni ovenpieleen.
- Shit... Kuiskaan itsekseni ja astelen ulos pakkaseen.
Nyt on hyvä ajoitus polttaa yksi rööki, en halua polttaa kaupungilla. Julia huomauttaisi siitä varmasti! Se on semmonen ekotyyppi.
Sytytän tupakkani ja nielen savun ja huokaisen sitten nautinnollisesti. Pian näen ratikan kulmalla ja vedän savua poskeeni vielä ennen
kuin juoksen pysäkille. Kerkisin hyvällä tuurilla kyytiin ja bummasin riskillä pari pysäkkiä, jotta pääsin Forumin eteen.
Julia seisoskelee jo odottavasisesti ovenpielessä laukkuunsa sormiaan näpyttäen.
- Moi Julia! Huikkaan hänelle ja tulen hänen luokseen.
- Hei vaan, hän vastaa ja ryhdistäytyy hieroen ja taputellen hansikkaitaan yhteen kylmässä ilmassa.
- Minnes mennään? Kysyn hymyillen.
- Mennään ensin vaikka syömään, minulla on kauhea nälkä! Julia sanoo päättäväisesti.
- Okei, pizza huttiin? Ehdotan toiveikkaana.
- Selvä, pizza on kivaa vaihtelua kotiruoalle, hän myöntyy ja alamme kävellä vierekkäin kapeaa, ihmisten täyttämää katua kohti ruokapaikkaa.
- Tuota, vieläkö olet sen Kanssa..? Ööö..Joonasko se oli? Hän kysyy hieman epäröiden.
- Olenhan minä, vastaan.
- Olet hullu, Julia sanoo minulle ääni matalana. Katsahdan häneen ja yritän tulkita hänen ilmeettömiä kasvojaan.
- Mitä tarkoitat tuolla?! Mistä sinä voit tietää minun asioistani? Kivahdan.
- Näin siellä laivalla jo heti, että siihen mieheen ei voi luottaa, Julia sanoi kuin joku asiantuntija.
- Hah! Teen elämässäni mitä haluan, älläätkö?! Sanoin vihaisesti ja olin jo kääntyä takaisin.
Julia tarttui minua olkapäästä ja sai minut kuuntelemaan vielä hänen puhettaan.
- Anteeksi, ei ollut tarkoitus sotkeutua juttuihisi, senkun sanoin, hän huokaisi ja kävelimme jälleen vierekkäin kääntyen kulmalle ja sieltä
ovesta sisälle ja pizza huttiin. Otimme colat ja istuuduimme kahdenhengen pöytään.
Juttelimme siinä niitä ja näitä, muutenkin kinkku ananas ja kinkku aurajuusto-pizzat syötyämme kiertelimme mm stockmannilla kokeillen
kuumimpia vaatemallistoja ja muutenkin pitäen hauskaa. Tunnit kuluivat yllättävän nopeasti!
- Tota..Mun pitää nyt mennä. Sanoin tutkien alehintoja.
- Okay. Mä lähden sit kans, ei tääl yksin voi tehä mitään hauskaa, Julia vastaa ja molemmat lähdemme toisemme hyvästellen
eri suuntiin.
Kotiin päästyäni muutin vaatetukseni hieman hienommaksi, lisäsin ripsi ja luomiväriä ja poseerasin peilin edessä, olenko tarpeeksi kaunis?
No jaa, en ehtinyt kauaa miettiä kun oli jo kiiruhdettava. Taas astelin rappuset alas, rappukäytävä kaukui kenkieni kolinasta.
Joonas ei asunut kaukana, vain parin korttelin päässä yksiössä, perinteinen opiskelijakämppä. Sellainen yksinkertainen röttelö.
Joonas on minua vähän vanhempi, 20 vuotias. Kävelin pikaista vauhtia kerrostalon pihalle, jokunen mummo vei roskia lumisella tiellä.
Näppäilin koodinumeron ovella ja pääsin sisälle, se oli ensimmäinen kerros.
Vedin syvään henkeä ja pirautin ovikelloa kerran ja kuuluvasti, kuten kohteliaasti tehdään. Ei vastausta. Sisältä ei kuulunut vielä ääniä.
Mitähän se hommaa? Oliskohan se mennyt vaikka vessaan? Päässäni pyöri kysymyksiä jotka saivas sykkeeni nousemaan entisestään.
Pian kuului himmeätä askelten ääntä, ääni voimistui kokoajan. Pian askeleet pysähtyivät oven luokse ja ovi avautui hitaasti.
- Odotinkin jo sinua, Joonas sanoo ja pyytää kohteliaasti peremmälle.
- Hei kulta, sanon ja laitan takkini, hanskani ja kaulahuivini naulakkoon. Kengät laitan ovenviereen sievästi vierekkäin.
- Ollaanpas sitä nyt kohteliaalla tuulella, Joonas sanoo hymyillen arasti.
Hymyilen takaisin ja kävellemme yhdessä olohuoneeseen. Joonas oli laittanut pöydälle vähän dippikastiketta ja pientä purtavaa.
Joonas istuutui viereeni pienelle, kahdenhengen soffalle sanoen:
- En tiennyt millaisesta dipistä pidät, joten ostin tuollaista. Kiinnostaako maistaa?
- Tottakai! Sanon iloisesti ja hymyilen Joonakselle, joka dippaa kasvikkeeseen sipsin ja antaa sen minulle suoraan suuhun.
Maistelen hieman ja sanon sitten Joonakselle:
- Tämähän on todella hyvää, hyvin osasit valita.
- Kiitos, kiva kun pidät. Joonas vastaa ja maistaa itsekin.
- Haluatko toisen? Joonas kysyy ja hivuttautuu lähemmäksi minua.
- Voisinhan minä tietysti ottaa, sanon mietteliäästi.
Joonas laittaa käden reidelleni ja antaa minulle toisen dipatun, maistelen sitä ja Joonas suutelee minua, tuskin ehdin ruoan niellä.
Nuolaisen huuliani ja suutelen Joonasta kuin kiitokseksi ja hän hymisee mielissään. Laitan käteni hänen hartioilleen ja katson häntä
suoraan syvälle sinivihreisiin silmiin. Pidämme pienen ja hiljaisen hetken vain tuijottaen toisiamme, sitten Joonas siirtää kätensä
reideltäni lantiolleni ja painaudun kiinni sohvankulmaan. Hän katselee muotojani ja minä silittelen hänen hieman kihartuneita hiuksiaan.
Hänen katseensa liikkuu pitkin vartaloani ja lopulta se pysähtyy takaisin silmiini ja kasvoihini. Nousen hieman sohvalta ja alan hivuttaa
hänen paitaansa pois. Kun paita oli saatu pois tieltä ja heitetty lattialle hän teki minulle samoin. Vedimme pitkän kielarin ja sen jälkeen
avasimme samanaikaisesti toistemme vetoketjut ja Joonas riisui nautinnollisesti housuni. Pian olimme lähes ilman vaatteita ja katselimme
vain toisiamme yrittäen painaa tarkalleen mieleen toisen eleet ja liikkeet. Kun Joonas oli mielestään tulkinnut eleeni oikein hän meni
itse asiaan ja laittoi kalunsa ensin varovasti häpyhuulilleni. Sykkeeni nousi äärimmäisiin mittoihin, yritin vain keskittyä katsomaan
Joonaksen ihania silmiä ja silittelemään hänen hiuksiaan. Pienen odotuksen jälkeen Joonas alkoi varovasti työntää sukukalleuttaan
uumeniini. Tunsin pientä kipua alussa, mutta se hälveni kun Joonas piti pienen tauon ja huokaisi syvään. Rohkaisin mieleni ja aloin
hengittää tiheään tahtiin, en tiedä miksi. Makasin selälläni sohvalla ja pidin toisella, vapaalla kädelläni kiinni sohvankulmasta.
Pian aloimme liikkua kauniissa, aivan kuin suunnitellussa tahdissa toisiamme vasten ja huokaillen sekä nauttien mielihyvästä.
Tahti kiihtyi hieman, tunsin orkun olevan jo aika lähellä. Joonas yritti olla laukeamatta sisälleni, mutta se tuntui lähes mahdottomalta
tässä kiihkossa. Pian se tapahtui, hän laukesi sisälleni ja olin jopa tuntea lauetun liikkuvan sisälläni.
Sitten Joonas hidasti tahtiaan, se hidastui kokoajan. Tunsin kuinka orkkuni tulo oli hävitä lähes olemattomiin ja lopulta Joonas huokasi,
vetäisi kalunsa nopeasti ja kivuliaasti sisältäni ja laittoi boxerit takaisin jalkaansa. Sitten hän istui sohvalla täysin hiljaa.
Tunsin yhtäkkiä suunnatonta mielipahaa äskeisestä. Miksi hän lopetti heti lauettuaan? Miksei hän voinut jatkaa?! Suuttunut meni yli
rajojensa ja puin vihaisesti vaatteeni ja nousin sohvalta.
- Miksi teit noin? Kysyin odottaen pikaista vastausta.
Joonas katsoi minuun kuin aivan tuntemattomaan ja sanoi sitten välinpitämättömästi.
- Otin mitä halusin ja se riitti jo minulle.
Tuon kuultuani kyynel tippui silmäkulmastani, tuo oli pahinta mitä olin kuullut! Tunsin itseni niin petetyksi ja käytetyksi, aivan kuin
olisin vain asia jolla lievitetään jotain suurta halua ja kun se halu on poissa minua ei enää tarvita. Tämä oli kamalaa!
Otin vaatteeni kainaloon, pistin kenkäni ja paiskasin oven kiinni niin lujaa, että epäilin taulujen tippuvan seinältä.
Lisää kyyneliä virtasi silmistäni kadotessani helsingin yöhön...
Kirjoittanut: Kurqomimmi
Vastaukset 2
Vanhimmat
just muijamaista et eka valkkaa jätkän "uljaan olemuksen" perusteel ja sit ne viel kehtaa porata sitä kun se jätkä on ihan yht pinnallinen kuin muijakin...
vaiks onkin mukavaa että jaksat tuottaa tarinoita tänne toisten iloks niin silti novellit omaan kastiin ja seksinovellit omaan.
kukaan ei jaksa lukea ylipitkiä kertomuksia siitä kun näit äitisi aamulla tai laukkusi osui ovenpieleen.