Belianpaimenkoirat

mulla on laekenois ja sen nimi on Repe. Se on ihana koira joka on helppo kouluttaa. se on myös hyvä vahtikoira joka ei pidä hirveästi toisista koirista. ainakin meidän Repe suhtautuu niihin hieman epäluuloisesti.
mutta myös muut belgianpaimenkoirat ovat ihania!

Oletteko ottamassa ensimmäistä koiraa? Belgianpaimenkoira on varsinkin nuorena niin temperamenttinen, että en suosittelisi sitä ensimmäiseksi koiraksi. Pentuna tämä riiviö on niin pörröinen ja reipas nappisilmä, että ekan koiran ottaja ihastuu heti itsevarmaan palleroon. Tästä pikkuisesta kasvaa jukuroiva nuori koira. Belgi saattaa "menettää" vaikka kuuloaistinsa, ei usko mitään, mahtailee vastaantulijoille ja saattaa ärhennellä jopa omalle perheelleen. Tai siitä voi kehittyä arka ja pelokas, pelkopurija, joka käy kiinni pelottavassa tilanteessa. Tämä on kuitenkin nuoren koiran elämässä tärkeä hetki. Se oppii kuka on, ja missä kohdalla arvoasteikkoa sen paikka on. Jos se saa nyt murista ihmisille, riehua ja puolustaa ruokaansa, se on sellainen myös isona. Belgillä on vahva luonne ja tahto, joten se ei ehkä opi parilla sanomisella lopettamaan ei-toivottua käytöstä. Aran ja pelokkaan koiran ei voi vain antaa olla luullen, että "sehän on vain ujo", vaan koiraa tulisi rohkaista ja hankkia sille myönteisiä kokemuksia. Muutenhan se on sellainen vanhempanakin. Osa belgeistä on koko elämänsä rauhallisia, mukavia ja ystävällisiä. Niille paikka laumassa on alusta alkaen selvillä, eikä niiden kanssa tarvitse käydä minkäänlaisia ”valtataisteluita”. Luonteista löytyy siis eroja.

Juuri näiden erojen takia belgi vaatiikin osaavia otteita ja kokeneen ihmisen kasvatuksen. Aran koiran kanssa eläminen on täysin toisenlaista kuin itsevarman mahtailijan. Jos kurittaa arkaa liian kovakouraisesti, se pelästyy entisestään, ja koulutus vain vaikeutuu. "Kovapäinen" koira tarvitsee lujemman otteen, että se omaksuisi paikkansa laumassa. Vasta-alkajan on ehkä vaikea erottaa kovaa ja pehmeätä koiraa toisistaan, ja vaikeuksia on edessä. Belgialaiseen päteekin hyvin ohje:" Mikä on kerran sallittu, on aina sallittu." Jos koira ei saa mennä sängylle ja se sinne kerran päästetään, saa se tulla milloin huvittaa. Näin koira sen ajattelee. Ja kun belgi ei ole mikään kovin pieni, se saattaa myös puolustaa "oikeuksiaan", joka saattaa olla jo hieman vaarallista leikkiä. Mutta eihän koira sitä ilkeyksissään tee, se tekee juuri niin kuin sille on opetettu.

Vanhetessaan belgi kyllä rauhoittuu ja lopettaa riehumisen ym. hölmöilyn. Ja sen voin taata, että jos "sinne asti" pääset, parempaa koiraa et löydä mistään. Se kulkee uskollisesti vierelläsi, on lahjomaton, puolustaa Sinua kiihkeästi, epäröimättä ja rohkeasti. Se on valmis lähtemään mukaasi minne ikinä menetkin, eikä kieltäydy menemästä maahan sen takia, että on satanut. Vaikka se ei pidäkään matolääkkeestä, se tulee luoksesi ja antaa Sinun hoitaa itsensä. Se haluaa miellyttää Sinua aina. Belgialainen elää vain Sinulle. Se on ystävyyttä parhaimmillaan.

Tarkoitukseni ei ollut leimata rotua vaikeaksi tai muuten "huonoksi", vaan puhun omasta kokemuksestani. Yleensäkin kaikki palveluskoirat vaativat huolellisen koulutuksen ja ennen kaikkea aktivointia, jotain mielekästä tekemistä ja paljon. Tosin on muistettava, että koiratkin ovat kaikki yksilöitä. Mikä pätee toiseen, ei välttämättä päde toisen kanssa. Koiran on tottakai saatava olla myös joskus rauhassa, ettei siitä tule hermostunut ja yliaktiivinen. Tällaisten koirien kanssa on vaikea elää.
Jos päädyt ottamaan belgin, kannattaa kierrellä näyttelyissä ja kokeissa katselemassa koiria ja jututtamassa omistajia. Tarkkaile myös tulevan koirasi vanhempia, luonnetestituloksia ym. Tosin testeihin ei aina voi luottaa, sillä koirillakin on hyvät ja huonot päivänsä. Kasvattaja osaa kyllä valita Sinulle sopivan pennun. Kannattaa heti alusta alkaen hakeutua seurojen koulutuksiin ja tapahtumiin.

Tarkoitukseni ei ollut myöskään pelotella Sinua, mutta belgistä tulee helposti pitovaikeuskoira osaamattomissa käsissä. Ja kun se on niin uskollinen, se kärsii omistajanvaihdoksestakin. Harkitse siis tarkkaan. Uskon, että "selviät" kyllä belgin kanssa, kun olet lukenut belgeistä ja tutustunut niihin. Onnea matkaan!

PS. Oletko lukenut kirjan Koiran kokoinen kesä? Sen on kirjoittanut Helena Meripaasi . Se kertoo 12-vuotiaasta Ullasta ja hänen Dara-nimisestä groenendael-