Kuinka moni meistä on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi lapsena/nuorena? Onko tällä hyväksikäytöllä merkitystä sille, että aikuisena herää kiinnostus samaan sukupuoleen?
Arka aihe
pohdittavaksi
273350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tässä minun näkemykseni oli se sitten oikea tai väärä..
en tiedä vastausta mutta ennen kun tulin kaapista kummini sanoi minulle "en yhtään ihmettelisi jos sinä olisit lesbo koska et ole koskaan nähnyt normaalia parisuhdetta tai kasvanut kunnollisen miehen mallin kanssa.."
En muista tarkelleen miten hän asian muotoili. Mutta minua on käytetty hyväksi ja se on aiheuttanu pelkoa miehiä kohtaan joten uskon että sillä on vaikutusta siihen että en mielelläni lähesty miehiä enkä luota heihin mutta lisääkö se kiinnostusta naisiin? Sitä en usko. Se on taidettu päättää meidän jokaisen puolesta jo aikaa ennen lapsuutta...
jokainen kaipaa kuiten hellyyttä,turvaa,huolenpitoo ymv jos et sä uskalla sitä vastaan ottaa miehen taholta nii eiks se sillon käänny naisen puoleen,se tahto,halu?
on ollut melko karmeita ja järkyttäviä kokemuksia miesten taholta. Kovin paljon en halua muistella menneitä tapahtumia, mutta ihmettelen kuinka ex-poikaystäväni pystyvät elämään niiden muistojen kanssa. Koskaan en kohtelisi ketään niin huonosti kuin exäni ovat kohdelleet minua.
lapsena lievän seksuaalisen väkivallan uhriksi (katselu, koskettelu) jossa tekijä oli vanhempi mies suvustani. Toisaalta ihastuin ensimmäistä kertaa tyttöön - ja haaveilin lehtien ja kirjojen tytöistä - jo paljon ennen sitä. Se kiinnostus ei todellakaan "herää aikuisena", tai ainakin selvät merkit on olemassa jo aiemmin jos ne haluaa nähdä.
Mulla oli nuoruudessa myös vuosia kestänyt suhde hyvän miehen kanssa. Sitä ei vaan ollut järkeä pitää pystyssä enempää koska naisista haaveiluni jatkui aina vaan.
Toivottavasti tuosta arasta aiheesta voidaan puhua. Järkyttävintä on kuinka monet tytöt joutuvat hyväksikäytetyiksi eikä asia tule koskaan ilmi.
Minua sen sijaan on perättömästi syytetty hyväksikäytöstä koska seksuaalista suuntautumistani ei olla hyväksytty vaan minua on siitä syystä inhottu ja minut on pyritty murskaamaan, keinoilla millä hyvänsä.
Arvasitte varmaankin että jouduin huoltoriidan osaksi ja olen kokenut yhteiskunnan kaikkien tahojen ennakkoluulot nahassani.
Selvisin hengissä, mutta epäilys seuraa minua lopun ikääni, minä en esimerkiksi tule koskaan saamaan työtä mistään koulusta tai muusta lastenhoitoon liittyvästä laitoksesta vaikka koulutukseni puolesta olisin kuinka pätevä.
Minun kiusaajani kulkevat vapaina, heitä ei koskaan aseteta vastuuseen siitä mitä he minulle tekivät. He tekivät vain työtään kun halusivat mielummin uskoa ilkeisiin valheisiin kuin yhden lesbon totuuteen. Se on elämää, vai onko?
Yksi lisäkysymyksiä herättävä kysymys on, että mitä sitten, jos lesbon seksuaalinen suuntaus pohjautuu huonoihin mieskokemuksiin tai jopa hyväksikäyttöön.(?)
Isäni oli hyvin dominoiva,iso,huutava ja ilkeä ihminen.
Olin vähällä joutua pedofiilin uhriksi hyvin nuorena.
seksuaaliselta syrjinnältä ei ole voinut välttyä.
Lasteni isä oli väkivaltainen ja pakoilin häntä milloin missäkin kunnes lähdin.
suuntautumiseni olin tiennyt aina mutta vasta aikuisella iällä olen ymmärtänyt sen että miehet eivät ole minua varten.
tavallaan annoin itseni tulla kaapista.
huonot mieskokemukset elämän varrelta varmasti on suurin syy miksi en halua olla missään tekemisissä miesten kanssa.Lesbosuuntauksestani en usko olevan siihen ollut mitään vaikutusta.
Mulla on ollut hyvä ja läheinen isäsuhde ja kaksi pitkää lämmintä rakkaudentäyttämää miesuhdetta. Ei niistä osannut lähteäkään, kun oli turvallinen ja hyvä olo. Lisäksi läheisimmät ystäväni ovat miehiä.
Silti pidän itseäni nykyään lesbona ja vasta nykyisen tyttöystäväni myötä koen löytäneeni itseni.
L
Mullakin on ollut hyvä ja läheinen isäsuhde ja yksi pitkä lämmin rakkauden täyttämä miesuhde, eikä siitä voinut lähteäkään, kun oli turvallinen ja hyvä olo. Mulla on kuusi läheistä naisystävää ja olen ollut ihastunut kolmeen naiseen, joista viimeiseen ehkä eniten.
Olen BI, eikä kenenkään naisen kanssa ole ollut suhdetta.
Niinpä. Itselleni seksuaalinen suuntautuminen on sisäinen ja vapauttava asia, jonka vuoksi voin tuntea itseni kokonaisemmaksi. En ole kokenut varhaissuhteissa minkäänlaista kajoamista, ensirakkauden jälkeen oli jokunen ikävä miessuhde. Sitten vihdoin uskaltauduin kuuntelemaan itseäni ja tapasin naisen. Lopulta naissuhde osottautui monessa ikävien miessuhteiden toisinnoksi. Luulen, että hyväksikäyttävä heteroseksuaalisuus (jos sekään on asian ydin..) voi hallita sekä heteron että lesbon korvien väliä. Mutta uskon, että toinenkin olemisen tapa on olemassa.
Aihe on tosiaan arka ja toivoisin ettei kenenkään tarvitsisi joutua hyväksikäytön kohteeksi.
Ihmisen elämä on harvoin täysin tasaista ja jokaiselta osin täydellistä. Itse koen ettei minua ole varsinaisesti hyväksikäytetty.. se mitä pientä on mahdollisesti tapahtunut, on ollut täysin omaa syytäni ja olen hakenut sellaista hyväksyntää miehiltä (koska naisilta hyväksyntää en saanut)..
En kuitenkaan koe näillä tapahtumilla olevan merkitystä sille että pidän naisista.. pikemminkin minunn aisista pitämisellä oli merkitystä näille tapahtumille.
Toivon kaikille hyvää syksyä, pitäkää huolta toisistanne!
miettinyt, onko pahoilla kokemuksilla osuutta suuntautumiseeni. oma isä oli naisvihaaja joka purki sen ainoaan tyttäreensä, minuun. pari kertaa käpälöitsi, mutta fyysinen ja henkinen väkivalta oli lähes päivittäistä, potkimista, läimäittelyä, hiuksista riepoittelua. sairasta! vaarista ja osasta muista miessukulaisista sain sen terveen miehenmallin.
lopulta tulin siihen ajatukseen, että aivan sama onko suuntautuminen synnynnäistä tai huonojen kokemusten summa, olen näin onnellinen. :)
musten summa se voisi olla. En tiedä sitäkään, kun huonoja kokemuksia ei ole ollut. Läheiset välit aina sekä isään että äitiin.
musten summa se voisi olla. En tiedä sitäkään, kun huonoja kokemuksia ei ole ollut. Läheiset välit aina sekä isään että äitiin.
sitten kun mulla ei ole huonoja kokemuksia miehistä, mutta olen silti lesbo? Isä, veljet, muut sukulaismiehet ja miespuoliset tuttavat ja ystävät on kaikki ihan kivoja, eikä kukaan ole aiheuttanut minkäänlaisia traumoja.
ja NYT kaikki terapeutit ovat ymmäällään!!!!
MITÄH! ei yhtään huonoa mieskontaktia eikä muutakaan vikaa naisessa!!!APUA!
Olisiko edes kuumetta..
t.kiireinen peppitossu
Joo, on kokemusta niin pelimiehestä, kiusaajasta, vonkaajasta jne. Ne "normaalit" harvoin on musta kiinnostunut. Mutta enpä osaa sanoa, onko sillä vaikutusta suuntautumiseeni. Olen kyllä pettynyt miehiin ja saanut heistä kovan kolauksen. Ei ole raiskattu koskaan, mutta seksuaalista ahdistelua oon kokenut. Väkisin hipelöity paikkoja kielloista huolimatta. Samoin oon kokenut miesten puolelta häiriköintiä: on tultu väkisin asuntoon sisään ja lähetelty viestejä yötä päivää. Kieltämättä ei oo kovin hyvä käsitys miehistä! Mut toisaalta olen ekan kerran ihastunut tyttöön ennen monia näitä kokemuksia. Luulen että mulla on ollut aina taipumusta lesbouteen, mutta nää ikävät tapahtumat on entistään syventänyt ajatusta lesboudesta. Tosin en miellä itseäni täysin lesboseksuaaliseksikaan.
nyt?? Jotkut naiset on joskus just tollasii >>>>>>>>>>>>>
nyt?? Jotkut naiset on joskus just tollasii >>>>>>>>>>>>>
Viestisi on sekava, enkä ymmärrä sitä. En ole saanut enkä hakenut mitään lähestymiskieltoa, mutta jos olis jatkunut vielä, niin poliisille olisi mennyt. Sama tyyppi ahdisteli myös hyvää ystävääni.
esim. somalin, romanin taí venakon?? Yksin on ikävä olla, joten ei kai se mitään tee oli kumppani mitä maata tahansa. Pääasia, jos joku löytyy. Joku tosin löytää kumppanin aina ja joku toinen ei sit millään.
itsekin olen asiaa monestikin pohtinnut,lapsuudestani eikä aikuisenakaan ovin hyviä muistoja miehistä ole....mutta on niitä hyviä ja kunnollisiakin miehiä maailma pullollaan...olen vaan itse joskus törmännyt justiinsa niihin vääriin miehiin...olen ajatellut kuitenkin että kokemallani ei ole tekemistä sillä asialla että naisista tykkään enemmän kuin miehistä,jos nainen on mukavan näköinen niin kyllä sitä on ilo katsella...se herättää mielenkiinnon ja saa pasmat sekaisin...justiinsa tossa kesällä ekaa kertaa eräs nainen haki minua tanssimaan 2 kertaa ja kyllä se hiveli mun itsetuntoa ja huamasin että kyllä se vaan on niin että kyllä naiset on ihania ja saa mun sydämmen sykkimaään tuhatta ja sataa...tanssimaan en kylläkään lähtennyt koska mulla on oma kulta jota arvostan ja meillä on alusta lähtien sovittu että ei viaraita tanssittajia...mutta luulen siis että kiinnostus samaa sukupuolta kohtaan lähtee jo lapsesta...mutta mielestäni sillä ei ole mitään merkitystä riittää että on itse onnellinen ja haluaa elää niinkuin elää...hyvää syksyä kaikille...
Mulla ei ole yhtään ainutta huonoa kokemusta miehistä. Isäni on ns. kunnon mies, herkkä ja lämmin, vaikkakin vähän viinaan menevä. Hän on luultavasti kiltein mies maan päällä eikä vahingottaisi kärpästäkään, ei edes humalassa.
Olin myös naimisissa pitkään ihanan, melkeinpä täydellisen miehen kanssa ja erosimme vain sen takia että hän sattuu olemaan 'väärää' sukupuolta.
Voi sanoa ettei mulla ole yhtään huonoa kokemusta miehistä satunnaisia kadulla huutelijoita lukuunottamatta ja niihin me kaikki olemme varmaan jossain vaiheessa törmänneet. Niiltä miehiltä, joihin olen tutustunut ja jotka olen tuntenut, olen saanut osakseni kunnioitusta, ystävyyttä, tasa-arvoisuutta ja reilua kohtelua.
Mun suuntautumista on siis vähän hankala 'selittää' huonoilla kokemuksilla :) He eivät vain kiinnosta minua seksuaalisesti tai romanttisessa mielessä millään lailla.
En joutunut lapsena hyväksikäytön uhriksi, mutta olen aina ollut biseksuaali, niin kauan kuin muistan. Ajauduin kuitenkin hyvin nuorena väkivaltaiseen ja täydellisesti alistavaan heterosuhteeseen, jonka jälkeen en enää pysty edes ajattelemaan miehiä siinä mielessä. Olenko nyt sitten lesbo vai bisse, en tiedä. Mutta naisista aina haaveilin ja miehet eivät enää näiden kokemusten jälkeen seksuaalisesti kiinnosta. Ystävinä pidän miehistä kovasti eli mikään miesten vihaaja en kuitenkaan ole. Tavallaan "lesbouduin" kokonaan vasta nuorena aikuisena hyvin ikävien elämänkokemusten kautta. Kaipa tästä voisi "eheytyäkin", mutta onko se edes tarpeellista?
Samanlaisia kokemuksia kenelläkään?
tarina on minullakin. Onneksi vaikeat, väkivaltaiset heterosuhteet on ohi.
Mun vanhin isoveli(velipuoli)oli asialla,olen bi mutta tunnen enemmän vetoa naisiin.Kokemuksestani huolimatta olen ollut myös miesten kanssa sängyssä ja voin sanoa että kiinnostukseni naisiin ei ole millään tavalla yhteydessä tähän kokemani insestiin.
Ei se muutenkaan niin mene tyyliin että kyllästyin miehiin ja vaihdoin naisiin.Pitää olla sitä todellista ja aitoa kiinnostusta/vetovoimaa naispuolisiin että se toimii oikeasti(ja ilman viinaksia).Ja olenkin seurustellut vakavasti naisten kanssa mutta myös miesten.
kysymyksen, koska itse olen sitä miettinyt. Omalta kohdaltanikaan en voi mennä sanomaan, että ilman inhottavia kokemuksia olisin hetero. Ajattelin vain, että negatiiviset kokemukset miehistä voisivat olla tavallaan "portti" kiinnostukseen samaan sukupuoleen. En vihaa miehiä, he eivät vaan minua kiinnosta ystäviä/kavereita enempää.Jokatapauksessa olen onnellinen tänäpäivänä olemassa olooni ja myös tyytyväinen elämääni jonka jaan kultani (naisen) kanssa saman katon alla:) Kiitos kaikille vastanneille ja tsemppiä pimeään syksyyn :)