Eilen Ylen Ykkösellä Tuomas Enbusken ohjelma oli mainio. Siinä haastateltiin niin pappeja kuin pakanoita ja yleinen kanta oli, että kannattaa erota kun siltä tuntuu.
Erityisesti jäi mieleen graafi, jossa esiteltiin, miten hyvin eronneiden vanhempien lapset pärjäävätkään, eli lasten takia ei kannata huonossa liitossa roikkua.
Todettiin myös, että kokemuksen ja oppimisen kautta toinen puoliso on ensimmäistä parempi.
Erityisesti jäi mieleen graafi, jossa esiteltiin, miten hyvin eronneiden vanhempien lapset pärjäävätkään, eli lasten takia ei kannata huonossa liitossa roikkua.
Todettiin myös, että kokemuksen ja oppimisen kautta toinen puoliso on ensimmäistä parempi.
Vastaukset 24
Vanhimmat
huomannut sen käytännössä.
Itse aloin nuorena 17v seurustelemaan ja menin 21v naimisiin ja erosimme 95.
Sitten oli muutama lyhyt suhde ja uusi vakava suhde alkoi 2000 jossa olen edelleen onnellisesti naimisissa.
Täysyin samaa mieltä asiasta!
Jos jollain niin onei kuitenkaan kaikilla. Mun mies halusi aikanaan yksin lähtä, mutta nyt ei ole uutta löytyny, yksin elelee unohdettuna. Mutta jos tilastot sanoo, että hänellä menee hyvin, kai se on uskottava. Heh...
että SINÄ sanot, että exmiehelläsi ei mene hyvin, eivät tilastot. Ja kaikki me tiedämme miksi. ;)
Minäkin katsoin tuon ohjelman, oli mielenkiintoien. Siinä väläyteltiin muun mmuassa määräaikaista avioliittoa. Vaikkapa neljä vuotta ja sitten sopimus raukeaa, ja sitä voi jatkaa jos haluaa. Kuulosti järkevältä.
Niimpä, miksi yleensä mennä parisuhteeseen, sehän on vain jarru uudelle. Eipä ohjelmassa keskusteltu mitä ero tekee toiselle puoliskolle, mutta sehän on sivuseikka, onhan jo uusi kiikarissa.
ollut. Jos ohjelman nimi on "Puoliso paranee vaihtamalla!" on todennäköistä, että siinä haastatellaan niitä, jotka ovat löytäneet uuden puolison. :) Missään ei sanottu, että tämän pitää olla katsottuna jo vanhan liiton aikaan.
Sinulle saattaa tulla yllätyksenä, että moni on toipunut jätetyksi tulemisesta ja loppujen lopuksi ollut sitä mieltä, että päätös oli kuin olikin oikea.
Sellaisia onnettomia on todella harvassa, jotka kieltäytyvät hyväksymästä ex-puolisonsa lähtöpäätöstä ja siirtyvät vaikkapa uusperhepalstoille riekkumaan.
testi, ja kun voisi niin hyppisi sen yli. Se on sinänsä turha, et mies yleensä omaksuu ekan vaimon asiat niin hyvin et soveltaa niitä uusiin suhteisiin. Ekan on kyllä kokeilu, ja toinen on ilmiselvä rakkausliitto.
Ellei minulla olisi ollut "harjoitussuhdetta", en koskaan olisi ymmärtänyt viisaan ja humaanin nykyisen mieheni arvoa.
Niimpä pata kattilaa soimaa.
Eipä tunnu hyvältä. Kaksikymmentä vuotta pelkkää kokeilua ja lapsentekoa, nyt vasta mies on rakkausliitossaan. Selitämpä sen lapsille ja itselleni, ompa meillä ollut näytelmää saisimmeko oscarin.
auttaakim, jos selittäisi asioita itselleem. Yleemsä vaam käy miim, että katkerama jää pyörinääm paikoilleem eikä halua siitä emää mousta.
Simullekim voisi löytyä joku toimem, parenpi partmeri.
Tarkoitat ilmeisesti itseäsi ja ex-miestäsi?
että liitolla on hyvät mahdollisuudet onnistua, jos
- mies on akateeminen
- naisella opistotason koulutus
- kummallakin onnellinen lapsuus.
Osuvia ovat kommentit, joissa sanotaan, että eka liitto on harjoituskappale. Näinhän se juuri on. Ensimmäiseen vakavaan suhteesee mennään usein siinä reilun parinkymmenen ikäisenä. Fakta kuitenkin on, että ihminen muuttuu eniten juuri 25-30 ikävuoden välillä. Näin ollen se parikymppisenä hankittu puoliso arvomaailmoineen on usein kolmekymppiselle täysin väärä. Vähemmistössä sanoisin olevan niiden, joille näin ei käy. Ainakin minä ja nykyinen mieheni olemme juuri tyyppiesimerkkejä siitä, että vasta 30 ikäisenä tietää oikeasti mitä haluaa. On ehkä väärin sanoa, että toinen puoliso on parempi kuin ensimmäinen, mutta ainakin sopivampi kaikin puolin. Paremmuus on katsojan silmässä.
Ohjelmassa kummasteltiin myös sitä, miksei avioliitto ole samanvertainen sopimus kuin esim. työsuhde. Eihän kukaan sitoudu yhden työnantajan palvelukseen loppuelämäkseen! Ajatella jos olisi mahdollisuus vaikkapa kahden vuoden koeavioliittoon, jota voisi halutessaan jatkaa.
Voisi ainakin kuvitella, että tämän tietäen puolisot eivät ainakaan tuudittautuisi pysyvyyteen, vaan yrittäisivät hoitaa suhdettaan, jos olisivat siihen tyytyväisiä. Ja ellei jompikumpi olisi, se "jätettykin" voisi säilyttää kasvonsa sanomalla: "emme enää halunneet jatkaa".
kun ei jää aikaa vaimolle. Toisessa liitossa on niin isot lapset että niistä ei ole häiriköimään eikä haittaa. Ja sitten se nyksä on oppinut ekasta liitosta kuin myös mies, että anteeksi pitää antaa syrjähypyt, mitä ekassa liitossa ei suvaittu. Sanoisin että lapsien tähden ekat liitoa enimmäkseen hajoo, kun ovat pieniä.Toinen syy on sitten kun se kolmas tulee väliin ja hajottaa. Mutta joskus se on pelastus.
ole syrjähyppyjä eikä kolmansia.
Alkoikose uusi liitto sitten puhtaalta pöydältä. Rakkausliittoko se suo oikeuden halventaa ensimmäistä. Kyllä varmaan, sehän oli vain harjoituskappale, harjoituskappaleitahan saa pettää.
muttet HALUA ymmärtää. Kuvittelet, että sinua pukee pettymyksesi märehtiminen, eikä siinä kukaan voi sinua auttaa.
Eikä pidä niin kamalasti loukkaantua, jos jollakulla toisella on huonohkoja kokemuksia ensimmäisestä liitostaan. Jos omalla kohdallasi ensimmäinen liitto on kuin taivaassa solmittu ja olette yhä onnellisia yhdessä, onnittelemme kaikki!
Ja kyllä, oma liittoni alkoi elämäni puhtaimmalta pöydältä ja on sillä edelleen. Olemme molemmat viisastuneet matkan varrella ja osaamme myös hoitaa sitä.
uhkailleet toisiamme erolla. Se olisi häpeellistä suvulle, itsellemme ja lapsillemme, jos olisivat erolapsia. Riitelemme mutta emme koskaan niin, että olisimme tosissamme. Jälkeenpäin nauramme että olimmepa lapsellisia.
Lapsemme on saaneet kasvaa ydinperheessä ainoassa meille oikeassa.
Minäkin olen nauttinut hyvästä sienisyksystä.
Kirjoittelet täällä uusperhepalstalla melkoisen ahkerasti, sanotaanko fanaattisesti – kerro vielä, miksi?
..sillä rahan puute/taloudelliset vaikeudet ovat varmast suurempia syitä perheiden hajuamiseen..
kun se telkkarissa sanottiin,sen täytyy olla totta. Exä harjoitteli kanssani 8 vuotta,ja tämä seuraava, oikea rakkaus avoliitto kesti 1/2 vuotta. Mitäs sen jälkeen tapahtuu?
Onko se niin,että puolisoa vaihtamalla oma elämä paranee aina? Vai saattaako olla niinkin,että jos et ole onnellinen,se parannus pitäisi alkaa ensin itsestä,sitten vasta muista..
Kunhan leikin keittiöfilosofia :)
Tuo kuulostaa juuri siltä miten eronnut haluaa selittää eroaan itselle parhain päin. Syyllisyyden tuntoja ei ole kivaa käydä perinjuurin lävitse, helpompaa on selitellä itselleen erinnäköisin vippaskonstein mikä oikeutti väärän teon toista kohtaan.
Olen itse eronneen miehen kanssa naimisissa. En ole koskaan kuvitellut olevani edellistä kumppaniani parempi ihminen. Puolisoni erossa on ollut kyse enmmänkin puolisoni kykenemättömydestä vastata ristiriitoihin ja parisuhteen kriisiin kuin toisen ihmisen epäsopivuus tai huonommuus. Jos olisin tuntenut mieheni hänen naimissaollessaan, olisin kannustanut häntä katsomaan rehellisesti itseensä ja tarttumaan omaan kypsymättömyyteensä parisuhteen eduksi. Liian myöhäistä nyt.
Ja kiinnostaisi tietää millähän noita lasten pärjäämisiä mitattiin. Ehkä yhtä uskottavalla tavalla kuin Pisa-tutkimuksen tulokset? Maailman fiksuimmat ja pahoinvoivimmat lapset: eläköön avioerot!
hätiköiden ja harkitsematta solmitut, tuhoon tuomitut avioliitot!