muutama päivä sitten. Nyt annamme uudelle perheelle kotirauhan muutamaksi viikoksi. Haluamme tottakai nähdä ensimmäisen lapsenlapsen pikimmiten. Vaavi on tietysti kaiken keskipiste, mutta haluaisin muistaa myös vaavin äitiä, hänhän se kovan työn teki synnyttäessään, mitä voisin viedä hänellekin tuliaisiksi, että myös miniäni tuntisi että hänestä välitetään. Olisi mukava saada vinkkejä ja ehdotuksia. Asiallisia viestejä kiitos.
Meistä tuli
ukki ja mummi
56
4529
Vastaukset
- -nainen-
Osta uudelle äidille muistoksi joku koru. Kalevala koruissa on todella iättömiä koruja. Jotka säilyvät mukavana ja ajattomana muistona, läpi elämän. Ja tätä sarjaahan voit sitten kerryttää hänelle, jos ja kun katras kasvaa uusilla sisaruksilla.
- kjug
koru on aika rohkea ja henkilökohtainen asia, eli vaikka lahjakortti sinne korukauppaan vois olla loistava, tai sit just noi kampaaja hierojajutut on kannatettavia.
- eivind
kjug kirjoitti:
koru on aika rohkea ja henkilökohtainen asia, eli vaikka lahjakortti sinne korukauppaan vois olla loistava, tai sit just noi kampaaja hierojajutut on kannatettavia.
En minäkään korua uskaltaisi ostaa; esimerkkinä juuri tuo Kalevala-koru...en ikinä haluaisi itse käyttää moista ja mites sen sitten sumplit, kun on lahjaksi saatu ja pitäisi näyttää käyttävänsä, ettei lahjan antaja loukkaannu
- meillä vasta haaveillaan
Onnea ukille ja mummille! Ihana ajatus huomioida miniää. Varmaan joku henkilökohtainen "naisten" asia sopisi tähän herkkään aiheeseen. Koru, koriste-esine tai naisellinen vaate. Tai aiheeseen sopiva kirja. Nuorelle äidille voisi olla mieluisa myös lahjakortti kampaajalle tai kauneushoitolaan - pääsisi rentoutumaan ja hoidettavaksi vähän itsekin.
- mummoskas
Olen itse vienyt miniälle tuliaisiksi yllätyskorin. Siihen paljon suklaata ja nameja, joista hän tykkää kovasti. Ostin pientä ja kivaa tavaraa: jääkaappimagneetteja, joissa tilanteeseen sopivat aforismit, kissakoriste-esineen, kirjan, pehmeäkantisen pokkarin sekä lehden, sukat, ihorasvaa, hajuvettä. Lisäksi kukkakimpun.
Hintaahan tuolle korilliselle tuli, mutta eipä sitä mummoksi joka päivä tullakaan! - mummun iässä
Millaisia viestejä odotat?
On mukavaa, että haluat henkilökohtaisesti muistaa lapsukaisen äitiä. Useinhan kaikki tuomiset ovat vauvalle.
Tulin ajatelleeksi, että kun vauvan imettäminen yöllä on väsyttävää ja yksinäistä muiden nukkuessa autuaasti, niin olisiko pehmoinen ja lämmin torkkupeitto sopiva tuliainen äidille. Peiton sisässä olisi ehkä mukava viettää lämmin yhdessäolon hetki vauvan kanssa.
Täällä me elämämme iltapuhdetta elävät isovanhemmat jutustelemme lapsenlapsistamme, eikä asiattomuuksia juuri ole palstalla näkynyt. Vähän pahastuin vaatimuksestasi, että viestimme tulisi olla "asiallisia".- vie mitään
torkkupeittoja...niitä VARMASTI jo on!!! mun anoppi tuo kans aina mulle,ukolle ja meidän kolmelle muksulle niitä hemmetin "torkkupeittoja",kaapit täynnä niitä :( Ja koru varmaan tosiaan liian henk.koht. Toi lahjakortti kampaajalle paras ehdotus!
- nyt kuitenkaan
muistamista siitä, että miniä on tehnyt kovan ja rankan työn synnyttäessään?
Itse en sitä ainakaan kokisi niin, jos saisin sen torkkupeiton, lähinnä jäis varmaan monttu auki! - muummokas
nyt kuitenkaan kirjoitti:
muistamista siitä, että miniä on tehnyt kovan ja rankan työn synnyttäessään?
Itse en sitä ainakaan kokisi niin, jos saisin sen torkkupeiton, lähinnä jäis varmaan monttu auki!Voi, voi minä saattaisin tosiaan erehtyä tyhmyyttäni viemään torkkupeitonkin.
Kuulkaas, ei sitä mummokaan aina ole niin fiksu, että osaisi kaikkea ajatella. Eikö kuitenkin hyvä ja lämmin ajatus ole tärkein?
Onko ihmisistä tullut näin tiukkoja ja vaativia, että ei erehdyksille sijaa.
Osaattekohan itsekään aina niin onnistuneita lahjoja antaa.
Ehkä ystävänne ovat niin tahdikkaita, etteivät kehtaa sanoa epäonnistuneesta "lahjasta".
Voiko lahja yleensä olla sopimaton. Kun lahja annetaan rakkaudesta, niin minusta se on AINA sopiva.
Ja sen torkkupeiton voi säilyttää muutaman vuoden, jos niitä liikaa on. Aikaa myöten sillekin voi tulla tarvetta vaikka koiran alusena.
Joten laita auki jäänyt monttu kiinni vaan kultaseni... :) - sen toisen asemaan...
muummokas kirjoitti:
Voi, voi minä saattaisin tosiaan erehtyä tyhmyyttäni viemään torkkupeitonkin.
Kuulkaas, ei sitä mummokaan aina ole niin fiksu, että osaisi kaikkea ajatella. Eikö kuitenkin hyvä ja lämmin ajatus ole tärkein?
Onko ihmisistä tullut näin tiukkoja ja vaativia, että ei erehdyksille sijaa.
Osaattekohan itsekään aina niin onnistuneita lahjoja antaa.
Ehkä ystävänne ovat niin tahdikkaita, etteivät kehtaa sanoa epäonnistuneesta "lahjasta".
Voiko lahja yleensä olla sopimaton. Kun lahja annetaan rakkaudesta, niin minusta se on AINA sopiva.
Ja sen torkkupeiton voi säilyttää muutaman vuoden, jos niitä liikaa on. Aikaa myöten sillekin voi tulla tarvetta vaikka koiran alusena.
Joten laita auki jäänyt monttu kiinni vaan kultaseni... :)niin ehkä osaisi ostaa niitä lahjojakin!
Kun on tarpeeksi tyhmä lahja, niin rupee miettimään, että onko sillä lahjalla hyvä ja lämmin ajatus =(
Jos viet torkkupeiton ja toinen tuo esim. korun(tai lahjakortin siihen), niin onhan se koru paljon henkilökohtaisempaa sille äidille, ja sen vuoksi se sitä arvostaisikin, koska sillä lahjalla viitataan nimenomaan synnytyksen tuskiin (niiden kestämisestä), paremman mielen luomiseen ja arvostamiseen.
Torkkupeitto on perhelahja, ei henkilökohtainen.
Ja nimenomaan anopin lahjoihin suhtaudutaan muutenkin varauksella, kun ei ikinä tiedä mitä niillä yritetään sanoa, niin sitä rahaakin voi ja kannattaa joskus tälläisissä harvinaislaatuisissa tilanteissa uhrata miniäänkin. Ja miettiä ennen kun viä sen torkkupeiton, et pahennetaanko sillä lahjalla herkässä mielentilassa olevan äidin mielialaa.
Ei pystynyt kyllä laittaan vielä monttua kiinni... - Mietitäänpä lisää
muummokas kirjoitti:
Voi, voi minä saattaisin tosiaan erehtyä tyhmyyttäni viemään torkkupeitonkin.
Kuulkaas, ei sitä mummokaan aina ole niin fiksu, että osaisi kaikkea ajatella. Eikö kuitenkin hyvä ja lämmin ajatus ole tärkein?
Onko ihmisistä tullut näin tiukkoja ja vaativia, että ei erehdyksille sijaa.
Osaattekohan itsekään aina niin onnistuneita lahjoja antaa.
Ehkä ystävänne ovat niin tahdikkaita, etteivät kehtaa sanoa epäonnistuneesta "lahjasta".
Voiko lahja yleensä olla sopimaton. Kun lahja annetaan rakkaudesta, niin minusta se on AINA sopiva.
Ja sen torkkupeiton voi säilyttää muutaman vuoden, jos niitä liikaa on. Aikaa myöten sillekin voi tulla tarvetta vaikka koiran alusena.
Joten laita auki jäänyt monttu kiinni vaan kultaseni... :)Koru ei käy, kun ei toisen mausta tiedä.
Torkkupeitto ei käy, koska niitä on jo komerot pullollaan.
Rahaa? Moni miniä punehtuisi noloudesta. Ja mikä olisi sopiva summa lapsenlapsesta?
Lahjakortti? Jospa äitipieni ei ehdi käydä hoidoissa, vaan harmittelee, että kortti jää käyttämättä?
No miniät, mikä siis olisi sopivaa?
Saako ajatella, että jos miniä pitäisi esim. Marimekosta, niin ostaisi sieltä jotain ihanaa? Vai onko siellä mtään toivomisen arvoista?
Tai jokin muu? Mikä?
Saako viedä kirjan, vaikkapa lastenkasvatuksesta, tai albumin, johon kerätään vauvan kuvia. Kamera?
On niinkin, että monttu loksahtaa auki jollakin, ja toisella mieli virkistyy, kun muistetaan. Meitä on moneksi, kuten onnellisia isovanhempiakin. - mummokas
sen toisen asemaan... kirjoitti:
niin ehkä osaisi ostaa niitä lahjojakin!
Kun on tarpeeksi tyhmä lahja, niin rupee miettimään, että onko sillä lahjalla hyvä ja lämmin ajatus =(
Jos viet torkkupeiton ja toinen tuo esim. korun(tai lahjakortin siihen), niin onhan se koru paljon henkilökohtaisempaa sille äidille, ja sen vuoksi se sitä arvostaisikin, koska sillä lahjalla viitataan nimenomaan synnytyksen tuskiin (niiden kestämisestä), paremman mielen luomiseen ja arvostamiseen.
Torkkupeitto on perhelahja, ei henkilökohtainen.
Ja nimenomaan anopin lahjoihin suhtaudutaan muutenkin varauksella, kun ei ikinä tiedä mitä niillä yritetään sanoa, niin sitä rahaakin voi ja kannattaa joskus tälläisissä harvinaislaatuisissa tilanteissa uhrata miniäänkin. Ja miettiä ennen kun viä sen torkkupeiton, et pahennetaanko sillä lahjalla herkässä mielentilassa olevan äidin mielialaa.
Ei pystynyt kyllä laittaan vielä monttua kiinni...Elämme tottatosiaan yltäkylläisyydessä, kun lahjaksi saatu torkkupeitto aiheuttaa suun auki loksahtamisen ja nurinan.
Laitetaanpa mummot ne torkkupeitot sitten Punaisen Ristin hätäapukeräykseen. Joku kiitollinen ihminen kehitysmaissa ottaa sen vastaan!
Torkkupeiton sijaan menkäämme kuapungin parhaaseen koruliikkeeseen ja kysykäämme nuorelta (EI vanhalta äijänkääkkyrältä) myyjätytöltä neuvoa. Korun vähimmäishinta 150 euroa!
Jos on tässäkin asiassa epävarma, kysytään tekstiviestillä miniältä hienotunteisesti ja varovasti, mitä hän toivoo lahjaksi.
Sitten vain toteuttamaan "lahja" joka miellyttää, eikä saa varauksellisuutta.
Itse olen ajatellut, että lahja kuvastaa jotenkin sekä saajaa että antajaa.
Kun joku tekee itse lahjan omin käsin, niin onhan siinä väkisin myös antajan persoona mukana. SIIS anopit, miniälle EI omin käsin tehtyjä lahjoja eikä kortteja, koska anoppi saattaa sanoa niillä jotain.
Anoppihan ei saa olla persoona, eikä sanoa mitään. Herkkä ihminen loukkaantuu jo hyvän päivän sanomisesta, varsinkin suurella tuskalla synnyttänyt miniä, joka toivoo vielä suurempaa arvostusta.
Voih, taidan olla NYT ilkeä... - torkkupeitto on parempi
sen toisen asemaan... kirjoitti:
niin ehkä osaisi ostaa niitä lahjojakin!
Kun on tarpeeksi tyhmä lahja, niin rupee miettimään, että onko sillä lahjalla hyvä ja lämmin ajatus =(
Jos viet torkkupeiton ja toinen tuo esim. korun(tai lahjakortin siihen), niin onhan se koru paljon henkilökohtaisempaa sille äidille, ja sen vuoksi se sitä arvostaisikin, koska sillä lahjalla viitataan nimenomaan synnytyksen tuskiin (niiden kestämisestä), paremman mielen luomiseen ja arvostamiseen.
Torkkupeitto on perhelahja, ei henkilökohtainen.
Ja nimenomaan anopin lahjoihin suhtaudutaan muutenkin varauksella, kun ei ikinä tiedä mitä niillä yritetään sanoa, niin sitä rahaakin voi ja kannattaa joskus tälläisissä harvinaislaatuisissa tilanteissa uhrata miniäänkin. Ja miettiä ennen kun viä sen torkkupeiton, et pahennetaanko sillä lahjalla herkässä mielentilassa olevan äidin mielialaa.
Ei pystynyt kyllä laittaan vielä monttua kiinni...Minun mielestä torkkupeitto olisi hyvä lahja ja kokisin taas korun liian tungettelevaksi. Ei kai anoppi päätä siitä minkälaisia koruja käytän?
- ihanan anopin miniä
sen toisen asemaan... kirjoitti:
niin ehkä osaisi ostaa niitä lahjojakin!
Kun on tarpeeksi tyhmä lahja, niin rupee miettimään, että onko sillä lahjalla hyvä ja lämmin ajatus =(
Jos viet torkkupeiton ja toinen tuo esim. korun(tai lahjakortin siihen), niin onhan se koru paljon henkilökohtaisempaa sille äidille, ja sen vuoksi se sitä arvostaisikin, koska sillä lahjalla viitataan nimenomaan synnytyksen tuskiin (niiden kestämisestä), paremman mielen luomiseen ja arvostamiseen.
Torkkupeitto on perhelahja, ei henkilökohtainen.
Ja nimenomaan anopin lahjoihin suhtaudutaan muutenkin varauksella, kun ei ikinä tiedä mitä niillä yritetään sanoa, niin sitä rahaakin voi ja kannattaa joskus tälläisissä harvinaislaatuisissa tilanteissa uhrata miniäänkin. Ja miettiä ennen kun viä sen torkkupeiton, et pahennetaanko sillä lahjalla herkässä mielentilassa olevan äidin mielialaa.
Ei pystynyt kyllä laittaan vielä monttua kiinni...Siis herranjumala että voi olla ihmeellinen asenne toisilla. En ihmettele yhtään, kun kaikki anopit ja miniät eivät tule toimeen, jos asenne on tuollainen. Minä ainakin otan ilolla vastaan kaiken, mitä anoppi minulle tuo. Anoppi on ostamansa asian rakkaudella minulle hankkinut ja osoittee minun olleen hänen ajatuksissa. Huh huh...
- tota sun
mummokas kirjoitti:
Elämme tottatosiaan yltäkylläisyydessä, kun lahjaksi saatu torkkupeitto aiheuttaa suun auki loksahtamisen ja nurinan.
Laitetaanpa mummot ne torkkupeitot sitten Punaisen Ristin hätäapukeräykseen. Joku kiitollinen ihminen kehitysmaissa ottaa sen vastaan!
Torkkupeiton sijaan menkäämme kuapungin parhaaseen koruliikkeeseen ja kysykäämme nuorelta (EI vanhalta äijänkääkkyrältä) myyjätytöltä neuvoa. Korun vähimmäishinta 150 euroa!
Jos on tässäkin asiassa epävarma, kysytään tekstiviestillä miniältä hienotunteisesti ja varovasti, mitä hän toivoo lahjaksi.
Sitten vain toteuttamaan "lahja" joka miellyttää, eikä saa varauksellisuutta.
Itse olen ajatellut, että lahja kuvastaa jotenkin sekä saajaa että antajaa.
Kun joku tekee itse lahjan omin käsin, niin onhan siinä väkisin myös antajan persoona mukana. SIIS anopit, miniälle EI omin käsin tehtyjä lahjoja eikä kortteja, koska anoppi saattaa sanoa niillä jotain.
Anoppihan ei saa olla persoona, eikä sanoa mitään. Herkkä ihminen loukkaantuu jo hyvän päivän sanomisesta, varsinkin suurella tuskalla synnyttänyt miniä, joka toivoo vielä suurempaa arvostusta.
Voih, taidan olla NYT ilkeä...tekstiä...minä ekana sanoin täällä et ei torkkupeittoja ja siitä sit nousi tällanen haloo! yritin vaan kertoa et sellasta tuskin kannattaa viedä, en minä sitä pahalla tarkottanu...vaikka suklaapatukka mieluummin! älkää mummelit ottako aina nokkiinne,eihän teille uskalla sanoo mitään!!!
- et on ihmisiä, jotka
ihanan anopin miniä kirjoitti:
Siis herranjumala että voi olla ihmeellinen asenne toisilla. En ihmettele yhtään, kun kaikki anopit ja miniät eivät tule toimeen, jos asenne on tuollainen. Minä ainakin otan ilolla vastaan kaiken, mitä anoppi minulle tuo. Anoppi on ostamansa asian rakkaudella minulle hankkinut ja osoittee minun olleen hänen ajatuksissa. Huh huh...
on vähään tyytyväisiä!!!
Kyl se kattolamppukin ois ihan kiva miniän muistaminen, tulis niin kiva olo, et anoppi on muistanu miniäänsä, tai miks ei räsymatto, tai työkalusarja ym ym.
Toi positiivinen ajattelu on NIIN hyvä juttu!
Saa varmasti monta kertaa päivässäkin sellaisen tunteen, että joku rakastaa ja ajattelee rakkaudella sinua, vieraatkin ihmiset! IHKUU!!!! - kyse siitä
et on ihmisiä, jotka kirjoitti:
on vähään tyytyväisiä!!!
Kyl se kattolamppukin ois ihan kiva miniän muistaminen, tulis niin kiva olo, et anoppi on muistanu miniäänsä, tai miks ei räsymatto, tai työkalusarja ym ym.
Toi positiivinen ajattelu on NIIN hyvä juttu!
Saa varmasti monta kertaa päivässäkin sellaisen tunteen, että joku rakastaa ja ajattelee rakkaudella sinua, vieraatkin ihmiset! IHKUU!!!!että joillekin miniöille on ihan sama mitä anoppi tekee. Se on aina väärin ja jos ei tee niin sekin on väärin. Jos asenne on kohdallaan niin kaikki lahjat otetaan ilolla vastaan. Jos asenne ei ole kohdallaan niin mikään lahja ei ole oikea, myös sekään ei ole oikein, että jättää lahjan antamatta.
- mummokas
tota sun kirjoitti:
tekstiä...minä ekana sanoin täällä et ei torkkupeittoja ja siitä sit nousi tällanen haloo! yritin vaan kertoa et sellasta tuskin kannattaa viedä, en minä sitä pahalla tarkottanu...vaikka suklaapatukka mieluummin! älkää mummelit ottako aina nokkiinne,eihän teille uskalla sanoo mitään!!!
Ihan rohkeesti uskaltaa vaan sanoa anopille... :)
Oikeen oikeesti anoppi ei aina jaksa eikä tajua ajatella niitä lahjojaan niin perusteellisesti ja monen mutkan kautta.
Jos on vahingossa ja ajattelemattomuuttaan vienyt sen torkkupeiton, niin eihän siitä kansalaisluottamus mene, eikä edes joudu linnaan.
Sen verran anoppikin marsunaivoillaan käsittää. - erästä naimisissa olevaa
kyse siitä kirjoitti:
että joillekin miniöille on ihan sama mitä anoppi tekee. Se on aina väärin ja jos ei tee niin sekin on väärin. Jos asenne on kohdallaan niin kaikki lahjat otetaan ilolla vastaan. Jos asenne ei ole kohdallaan niin mikään lahja ei ole oikea, myös sekään ei ole oikein, että jättää lahjan antamatta.
tuttavaa kuunnellessani. Anopin tuomat lahjat ovat järjestään vääriä, olivatpa ne mitä tahansa. Hetkeäkään nainen ei tunnu ajattelevan, että anoppi tarkoittaa hyvää, ja että hän on onnekas kun anoppi pitää miniästään niin paljon että haluaa tätä lahjoa.
Miten ihmeessä se oma mies (niiden appivanhempien lapsi, hyvänen aika sentän) voi olla niin tärkeä, mutta sen lapsen tehneet ihmiset maailman vastenmielisimpiä otuksia?
Ehkä tähän kietoutuu jotakin syvällisempää, esimerkiksi pelkoa omasta epäonnistumisesta vaimoja ja/tai äitinä. Anopin pelätään arvostelevan silmä kovana miniän toimia virheen toivossa, vaikka niin ei välttämättä olisikaan.
Mutta kiva kuitenkin, että joku anoppi ajattelee miniäänsä noin suurella lämmöllä, kuten ketjun aloittaja. - ollenkaan?
et on ihmisiä, jotka kirjoitti:
on vähään tyytyväisiä!!!
Kyl se kattolamppukin ois ihan kiva miniän muistaminen, tulis niin kiva olo, et anoppi on muistanu miniäänsä, tai miks ei räsymatto, tai työkalusarja ym ym.
Toi positiivinen ajattelu on NIIN hyvä juttu!
Saa varmasti monta kertaa päivässäkin sellaisen tunteen, että joku rakastaa ja ajattelee rakkaudella sinua, vieraatkin ihmiset! IHKUU!!!!Näkeehän tuon jo kättelyssä, mahdotonta miellyttää.
Kun yksi NORMAALI ihminen kirjoittaa tänne niin hänellekin pitää ivailla.
Olen ajatellut elämässäni positiivisesti,mikäli ei ole muunlaiseen suhtautumiseen pakon edessä joutunut.
Ei siitä ainakaan haittaa ole ollut.
Mutta tuollaisella asenteella kärsii itse ja läheiset.
Voiko sinua kukaan auttaa? - KUNNIOITUSTA!
ollenkaan? kirjoitti:
Näkeehän tuon jo kättelyssä, mahdotonta miellyttää.
Kun yksi NORMAALI ihminen kirjoittaa tänne niin hänellekin pitää ivailla.
Olen ajatellut elämässäni positiivisesti,mikäli ei ole muunlaiseen suhtautumiseen pakon edessä joutunut.
Ei siitä ainakaan haittaa ole ollut.
Mutta tuollaisella asenteella kärsii itse ja läheiset.
Voiko sinua kukaan auttaa?Mutta jos ei ihminen sitä itselleen vaadi, niin ei sitä myöskään tule!!!
Ja eihän tuollaisia ihmisiä nimenomaan tarvitse muistaa ollenkaan, kun he saavat kaipaamansa kunnioituksen asiasta kun asiasta!
Mutta eipä taida sinuakaan kukaan pystyä auttaan!=(
- mummille ja ukille
Hieno juttu! Asenteennekin kuulostaa mahtavalta, voi että kun minunkin vanhempani olisivat ymmärtäneet toimia noin. Voisin arvella, että lahjakortti jonnekin lastentarvike liikkeeseen voisi ilahduttaa tuoretta äitiä.
- juuri tälläista
palautetta halusinkin.Kiiitoosss kauhiasti. Toi lahjakortti lastentarvikeliikkeeseen jäi muhimaan ja toinen oli se herkkukori, voisi laittaa myös pojalle siihen koriin jotain. Toisaalta lastentavaraliikkeeseenhän he kuitenkin kahdestaan menevät valitsemaan jotain yhteistä vaaville. Ihanaa että sain näitä vinkkejä. Saa laittaa lisää vinkkejä. Hyvää syksyn jatkoa kaikille :)
- Nainen 28
Miltä kuulostaisi jokin näistä asioista:
- Suosikkisarja DVD:llä imetysmaratoneja varten (kysy neuvoa pojaltasi jos on tarve).
- Herkkukori, jossa vaikkapa erilaisia juustoja, hilloja, keksejä, hedelmiä ja vastaavia.
- Joku koru, esimerkiksi Kalevalakoru. Joistakin sarjoista on koruja myös lapselle, joten voisit ehkä ostaa saman sarjan korun lapselle kastelahjaksi?
- Jalkakylpy, jotta voi kotona rauhassa lepuutella väsyneitä jalkoja.
- Ihon- ja hiustenhoitopaketti: hiusnaamio, kasvonaamio, vartalovoide, hyvälle tuoksuva suihkusaippua yms. kivaa itsensä hemmotteluun. Kylpylätunnelmaa viimeistelee tuoksukynttilät kylpyhuoneessa.
- Paksu ja pehmeä aamutakki, jota voi pukea päälle yöllä kun joutuu valvomaan.
Tässä muutama asia, jotka ovat vain äitiä varten, ja joista ei tule velvollisuudentunnetta kuten esim. kamerasta ("nyt pitää ottaa kuvia anopille") tai vaikkapa vauvakirjasta ("voi apua, missä välissä ehdin nämä sivut täyttää"), puhumattakaan jostain kasvatusoppaasta ("hitsi, pitääkö anoppi minua tumpelona ja huonona äitinä").- Anoppi 52
ihan minun kottaraisminiältä... mutta se edelleenkin on vasta raskaana. Mielenkiintoinen tilanne sinänsä..
- Minnikäinen
Paras tuliainen miniälle on ehdottomasti lahja-kortti esim. kasvohoitoon tms tai lahjakortti johonkin vauva-liikkeeseen tai johonkin kauppaan. Näin hän saa itse ostaa mieliuisensa palvelun/lahjan itselleen. Ei tule sitten pelkoa siitä, että lahja ei olisi mieluinen. Itselläni on niin tarkka maku tavaroiden ym suhteen, että en halua sellaisia koskaan keneltäkään lahjaksi. Minulle riittää lahjaksi pelkkä kukkakimppukin, se piristää aina tai suklaa levy, eivät jää nurkkiin pölyttymään :).
- IhanKateeksiKäy
Ihanaa, että joku muistaa tuoretta äitiä ja vieläpä anoppi!! Upeaa! Minäkin ilahtuisin kukkasista, suklaasta, herkuista... Joku pieni henkilökohtainen juttu, joka kertoo että juuri sinä olet tärkeä. Vaikka vauvaa usein muistetaankin lahjoin, on ihana ajatus myös hemmotella äitiä.
- -nainen-
Jep, lahjan tulisi olla juuri miniälle itselleen henkilökohtaisesti tarkoitettu asia. Ei lahjakorttia lastenvaateliikkeeseen, koska eihän se miniä sieltä itselleen voi mitään osataa.
Siksi suosittelinkin tuota korua. Koska se olisi muisto tästä ko. tapahtumasta.
Lahjan valinta on tietenkin vaikea asia. Että se ei kääntyisi antajaansa vastaan. Mutta siinä asiassa voi varmasti isä olla suurena apuna ja kertoa vaimonsa tyylistä ja mieltymyksistä.
Nimittäin, itse en koskaan ymmärtänyt omaa äitiäni ja hänen ajatuksen juoksua. Kun sukumme lisääntyi aikoinaan kaksosilla. Hän toi minulle marsipaaniemakon, jonka nisillä oli kolme pientä porsasta :( Tämä *hauska* lahja toi aina mieleeni sen. Että, tässäkö oli se todellinen äitini osoittama arvostus minua kohtaan? - voi olla...=(
-nainen- kirjoitti:
Jep, lahjan tulisi olla juuri miniälle itselleen henkilökohtaisesti tarkoitettu asia. Ei lahjakorttia lastenvaateliikkeeseen, koska eihän se miniä sieltä itselleen voi mitään osataa.
Siksi suosittelinkin tuota korua. Koska se olisi muisto tästä ko. tapahtumasta.
Lahjan valinta on tietenkin vaikea asia. Että se ei kääntyisi antajaansa vastaan. Mutta siinä asiassa voi varmasti isä olla suurena apuna ja kertoa vaimonsa tyylistä ja mieltymyksistä.
Nimittäin, itse en koskaan ymmärtänyt omaa äitiäni ja hänen ajatuksen juoksua. Kun sukumme lisääntyi aikoinaan kaksosilla. Hän toi minulle marsipaaniemakon, jonka nisillä oli kolme pientä porsasta :( Tämä *hauska* lahja toi aina mieleeni sen. Että, tässäkö oli se todellinen äitini osoittama arvostus minua kohtaan?Itse sain äidiltäni tyttövauvasta kamee-sormuksen (tykkään kameesta, en kyl tiä miten se kirjotetaan), ja pojasta kans sormuksen, jossa oli sininen kivi, tykkään sormuksista ja äitini osasi ostaa oikean kokoisiakin!
- lahjaksi vaikka
vaippoja, kukkia, pullat mennessänne, ja vaikka joku vaate. ONNEA!
- jos ei se
miniä käytäkään vaippoja? =)
Kun miniällehän tässä kai alunperin lahjaa kyselttin! - Elvi 75 ?
jos ei se kirjoitti:
miniä käytäkään vaippoja? =)
Kun miniällehän tässä kai alunperin lahjaa kyselttin!No kylhän synnyttänyt naisimmeinen tarvitsee naisten "vaippoja" jonkin aikaa vauvan syntymästä. Tarpeellisia ja henkilökohtaisia siis.
Eli jos torkkupeitot ja Kalevalakorut ei käy, viekää isokokoisia siteitä.
Sellaisia vaippoja huomaavainen anoppi voi tietysti viedä ison pinon. :) - sama asia, kun
Elvi 75 ? kirjoitti:
No kylhän synnyttänyt naisimmeinen tarvitsee naisten "vaippoja" jonkin aikaa vauvan syntymästä. Tarpeellisia ja henkilökohtaisia siis.
Eli jos torkkupeitot ja Kalevalakorut ei käy, viekää isokokoisia siteitä.
Sellaisia vaippoja huomaavainen anoppi voi tietysti viedä ison pinon. :)toi koru, et jos ei ne sit ookkaan oikeita vaippoja, vaikka oikeeta merkkiä, niin miniän on sit pakko käyttää väärään merkkisiä=(
Ja mitäs sit jos se jälkivuoto on kerenny jo loppuu?
No mut jäähän siitä lahjasta sit kuitenkin muisto!=) - Elvi 75?
sama asia, kun kirjoitti:
toi koru, et jos ei ne sit ookkaan oikeita vaippoja, vaikka oikeeta merkkiä, niin miniän on sit pakko käyttää väärään merkkisiä=(
Ja mitäs sit jos se jälkivuoto on kerenny jo loppuu?
No mut jäähän siitä lahjasta sit kuitenkin muisto!=)Kyllhän se miniä voi käyttää vaippoja vielä jälkivuodon jälkeen kerran kuussa, ellei nyt uuvestaan pamahda paksuksi, silloin ei tarvii.
Aina tonne 55 ikävuoteen asti voi käyttää anopin tuomaa lahjaa. - Siiri.
Elvi 75? kirjoitti:
Kyllhän se miniä voi käyttää vaippoja vielä jälkivuodon jälkeen kerran kuussa, ellei nyt uuvestaan pamahda paksuksi, silloin ei tarvii.
Aina tonne 55 ikävuoteen asti voi käyttää anopin tuomaa lahjaa.Miniähän voi käyttää kestositeitä. Eli tuskin ilahtuisi mistään muovisiteistä. Yäk.
- Elvi 75?
Siiri. kirjoitti:
Miniähän voi käyttää kestositeitä. Eli tuskin ilahtuisi mistään muovisiteistä. Yäk.
No siinähän oliskin lahjaideaa ja omin käsin tehtynä. Voisin virkata puuvillalangasta kestositeitä tuliaisiksi!
Kun ei Kalevalakorut eikä torkkupeitot oikein passaa, niin anopin koukkuamat, erivärisistä langoista virkatut, hauskat kestositeet.
Tai sitten ompelutaitoisena voisin ommellakin flanellista siteitä ja niitäkin eri paksuisina erilaisin toppauksin.
Kiitos Siirille vinkistä! - Bhyäää
Elvi 75? kirjoitti:
No siinähän oliskin lahjaideaa ja omin käsin tehtynä. Voisin virkata puuvillalangasta kestositeitä tuliaisiksi!
Kun ei Kalevalakorut eikä torkkupeitot oikein passaa, niin anopin koukkuamat, erivärisistä langoista virkatut, hauskat kestositeet.
Tai sitten ompelutaitoisena voisin ommellakin flanellista siteitä ja niitäkin eri paksuisina erilaisin toppauksin.
Kiitos Siirille vinkistä!Siis, ei voi olla totta. Ette voi olla tosissanne?
Miniä varmaan tuo sitten teille synttäri/ joululahjaksi niitä vanhusten kroonikkovaippoja. - Elvi 75?
Bhyäää kirjoitti:
Siis, ei voi olla totta. Ette voi olla tosissanne?
Miniä varmaan tuo sitten teille synttäri/ joululahjaksi niitä vanhusten kroonikkovaippoja.Niin täytisen tosissaan ollaan!
Alotin jo tossa Kauniitten ja Rohkeitten katselun aikana virkkaamaan vaaleenpunasesta langasta kestositeitä. Vähän jouduin mittoja miettimään, kun minijä on isokokonen immeinen.
Olin aatellut ensin virkata sänkypeittoa, mutta lankaa jääpi yli, jotta teenkin ne alasuojat minijälle ensin lahjaksi, kun mennään vaavaa katsomaan, on sitten henkilökohtanen lahja minullakin antaa lapsen äidille. Sen torkkupeiton piän itselläni.
Voipi miniä tuoda laitostenoja meille, vaarilla fuskaa, ja itsellä, joten käyttölahjana hyvä. - torkkupeitto
Elvi 75? kirjoitti:
Niin täytisen tosissaan ollaan!
Alotin jo tossa Kauniitten ja Rohkeitten katselun aikana virkkaamaan vaaleenpunasesta langasta kestositeitä. Vähän jouduin mittoja miettimään, kun minijä on isokokonen immeinen.
Olin aatellut ensin virkata sänkypeittoa, mutta lankaa jääpi yli, jotta teenkin ne alasuojat minijälle ensin lahjaksi, kun mennään vaavaa katsomaan, on sitten henkilökohtanen lahja minullakin antaa lapsen äidille. Sen torkkupeiton piän itselläni.
Voipi miniä tuoda laitostenoja meille, vaarilla fuskaa, ja itsellä, joten käyttölahjana hyvä.kävis kuitenkin siitä alapään rätistä, siis jos se on virkattu, tai vastaavasti se sänkypeitto, jos on kerta vähä isokokoisemmasta miniästä kyse.
Kannattaa ehkä kuitenkin varmuuden vuoks kertoo se käyttötarkoitus, ettei se kuukautisrätti loju sit siä sängyn päällä! - Elvi 75
torkkupeitto kirjoitti:
kävis kuitenkin siitä alapään rätistä, siis jos se on virkattu, tai vastaavasti se sänkypeitto, jos on kerta vähä isokokoisemmasta miniästä kyse.
Kannattaa ehkä kuitenkin varmuuden vuoks kertoo se käyttötarkoitus, ettei se kuukautisrätti loju sit siä sängyn päällä!Jaas, en tullu ajatelleeksi, jestas, torkkupeitto olis ainaskin pitävä rätti. Eikä tartteis sivusiivekkeitä, vai mitä ne nykysiin ovat, estämässä sivuvuotoa. Aineskin pitäs vuodon pöksyn sisällä semmonen torkkupeitto.
Pitää muistaa että on kivanvärinen. Lämmöllä ja hyvin ajatuksin sen annan ja ite pidän Kalevalakorun.
Se virkkaamani alavuotorätti sopis tosiaan koiranpatjankin päälle mainiosti sillon kun ei ole "niitä" vuotoja, eihän sitä immeinen aina vuoda. - kun pyysi asiallisia
Elvi 75 kirjoitti:
Jaas, en tullu ajatelleeksi, jestas, torkkupeitto olis ainaskin pitävä rätti. Eikä tartteis sivusiivekkeitä, vai mitä ne nykysiin ovat, estämässä sivuvuotoa. Aineskin pitäs vuodon pöksyn sisällä semmonen torkkupeitto.
Pitää muistaa että on kivanvärinen. Lämmöllä ja hyvin ajatuksin sen annan ja ite pidän Kalevalakorun.
Se virkkaamani alavuotorätti sopis tosiaan koiranpatjankin päälle mainiosti sillon kun ei ole "niitä" vuotoja, eihän sitä immeinen aina vuoda.viestejä. Onko tämä viestiketju asiallinen?
- se torkkupeiton
kun pyysi asiallisia kirjoitti:
viestejä. Onko tämä viestiketju asiallinen?
tarjoaja, joka sitä ihmetteli, ja siitähän tää itse asiallisuus alkoi!=)
- Elvi 75?
kun pyysi asiallisia kirjoitti:
viestejä. Onko tämä viestiketju asiallinen?
Minust tää on varsin asiallinen. Kun tuolla oltiin sitä mieltä, että ei torkkupeittoi, ei Kalevalakorui, ja että anopin, sen vanhan ihmisen on oltava tarkkana mitä vie, ettei loukkaa miniän herkkää mieltä,
ja että niitä torkkupeittoi on liikaa, nurkat täynnänsä ja ei niitä vie kuin anopit ja että ne Kalevalakorut on mauttomii, pyöriivät vaan kaapin pohjalla,
niin tää nyt tälläst tilanteeseen sopivaa lahjanmietintää ja ettei tulis tarpeetonta tavaraa miniä nurkkiin.
Ja minä olen aina loputtoman asiallinen ja vakava ihminen joka tilanteessa.
- ihanan anopin miniä
Kuulostat ihanalta anopilta. Minulla on käynyt samanlainen onni oman anoppini kanssa. Appiukko ikävä kyllä nukkuin pois pian häidemme jälkeen. :'(
Hän on varmasti ikionnellinen jo teidän käytöksestänne ja asenteestanne, koska viestistäsi paistaa läpi puhdas rakkaus poikaanne ja miniäänne ja uutta perheenjäsentä kohtaan. Uskoisin miniäsi pitävän mistä vaan mitä viet, koska teet sen rakkaudella.
Mutta ehkä "turvallisin" vaihtoehto voisi olla joku lahjakortti (koruliikkeeseen, vaateliikkeeseen, kampaajalle, kasvohoitoon, tms.), herkkukori, itsensä hemmottelutuotteita (onko meikki- tai hiusintoilija?), tai ihan perinteinen mutta upea ja suuri kukkakimppu. :)
Onneksi olkoon teille! - sellaisen kalevalakorun
anopilta kun sain ekan lapseni. En oikein osanut sitä arvostaa, vaikka pidänkin koruista, minusta se vaan ei sovi minkään asun kanssa ja laatikon pohjalla se on ollut monta vuotta. Kuopuksen kun sain niin sain anopilta henkilövaaan, arvatkaa vaan miltä tuntui, toitotti kovaan ääneen kuinka vaaassa on myös rasvamittari ja se oli uskomattoman kallis.Tosi ihana lahja. Huh huh
- Elvi 75?
Anopin ei olisi pitänyt antaa mitään. Ennenvanhaan vietiin Itä-Suomessa rotinat lapsen saaneelle. Rotinat tarkoitti lähinnä pullaa, piirakkaa ja kakkua, oli mukana rotinarinkeli... myös laitettiin lapselle vaatetta.
Eipä nuo silloset miniät valittaneet saamisiaan, sitä olisi pijetty hävittömänä, ei kuunaan kuultu että miniä oisi valittanut anopille rotinoista. Kyllhä sellaisesta miniästä olisi kylillä haastettu, että hävitön anoppiansa kohtaa, ei kelpaa rotinat eli tuomiset.
Nyt ei kelpaa korut eikä lihavaakat, vaikka olis kalliit.
Älkää viekö miniöille mitään, kun on niistä tullut oikkupusseja eikä mikään kelpaa. Rahaa tiätysti vois viedä, 10 000 euron nippu, jos siitäkin tietysti saataisiin kiukkuumisen aihetta. valitusta tänne kuinka tökerö anoppi hällä kun vaan rahaa antaa.
- miniä myös
Ihana huomata, että maailmassa on anoppi, jollaisen itse olisin halunnut!
Haluaisin tuntea olevani hyväksytty. Olisi hienoa, jos anoppi ja appi vierailullaan katsoisisivat silmiin ja hymyilisivät, juttelisivat myös minulle.
Minulle olisi riittänyt vilpitin onnittelu ja halaus, kun omat lapseni syntyivät. Minulla on kolme lasta, mutta yhtäkään onnittelua en ole mieheni vanhemmilta saanut. On kaunis ajatus muistaa äitiä lahjalla, mutta suurin lahjoista on sinun aito ystävyytesi, se antaa iloa ja voimaa koko perheelle. - mie kyllä
kallistun tuon lahjakortin kannalle.
Itse en tainnut saada omilta tai miehen vanhemmilta mitään lahjaa,mutta sain miehen ystävältä pullon hyvää viiniä ja siitä tykkäsin :)
Lahjakortti itsensä hemmotteluun on mielestäni kuitenkin loistava idea,varsinkin jos lahjaan sisältyy vauvan hoito appivanhempien tai miehen puolesta hemmottelun ajan.- Taka-ajatuksia
Näiden miniöiden kirjoittamien viestien päälimmäinen anti on se, että anopin ainoa motiivi on miniän masentaminen ja mollaaminen, jopa lahjoilla.
Tällaisestakin lahjakortista voi vetää sen johtopäätöksen, että jos lahjakorttiin vielä liittyy lupaus huolehtia vauvasta sillä aikaa, kun miniä on viettämässä laatuaikaa lahjakortin avulla, niin anoppi riistää vauvan itselleen ja kääntää hänet silmänräpäyksessä äitiään vastaan.
Kun haluaa aina ajatella pahaa toisesta ihmisestä, niin siitä ei pääse enää koskaan irti.
Siksi kehottaisinkin näitä anoppiinsa jatkuvasti kielteisesti suhtautuvia miniöitä istahtamaan hetkeksi ja miettimään asennettaan.
Miniä on se, joka on tullut sukuun. Hänen asiansa on osoittaa kaikille, että puoliso - sen anopin poika - on tehnyt oikean valinnan.
Tämä miettiminen ei saa alkaa siitä, että "Anoppi se aloitti, kun....".
Miettiminen pitää alkaa siitä, että ajatellaan, miten itse asennoitui ja miten suhtautui uusiin kuvioihin.
Papin aamenen jälkeen kun saa lisukkeena puolison lisäksi koko hänen sukukuntansa. Siihen nyt vain on tyydyttävä ja opittava.
Vanha sanonta kuuluu, että ei pidä katsoa lahjahevosen suuhun. Lahja annetaan aina hyvässä tarkoituksessa. Eivät miniätkään ole lahjojen antajina sen taitavampia kuin muutkaan ihmiset. Aina voi epäonnistua.
Mutta lahjan saaja voi aina kiittaa. Jos ei lahjasta pidäkään, niin kiittää siitä, että toinen on halunnut muistaa ja nähnyt vaivaa ilahduttakseen ja onnitellakseen.
Mitä tulee koruun, joka "vain lojuu laatikon pohjalla", niin sen voi säästää pienokaisen omien lasten varalle. Moni nuori ihminen saattaisi liikuttua siitä, että äiti antaa lapselleen korun, jonka itse sai muistoksi lapsen syntymästä.
Saattaa olla, että korun kohtalo on ikiajat lojua siellä laatikossa, mutta ajan myötä siihen liittyy tunnetta ja tarinaa, joka tekee siitä arvokkaan omistajalleen. - Kypsää puhetta
Taka-ajatuksia kirjoitti:
Näiden miniöiden kirjoittamien viestien päälimmäinen anti on se, että anopin ainoa motiivi on miniän masentaminen ja mollaaminen, jopa lahjoilla.
Tällaisestakin lahjakortista voi vetää sen johtopäätöksen, että jos lahjakorttiin vielä liittyy lupaus huolehtia vauvasta sillä aikaa, kun miniä on viettämässä laatuaikaa lahjakortin avulla, niin anoppi riistää vauvan itselleen ja kääntää hänet silmänräpäyksessä äitiään vastaan.
Kun haluaa aina ajatella pahaa toisesta ihmisestä, niin siitä ei pääse enää koskaan irti.
Siksi kehottaisinkin näitä anoppiinsa jatkuvasti kielteisesti suhtautuvia miniöitä istahtamaan hetkeksi ja miettimään asennettaan.
Miniä on se, joka on tullut sukuun. Hänen asiansa on osoittaa kaikille, että puoliso - sen anopin poika - on tehnyt oikean valinnan.
Tämä miettiminen ei saa alkaa siitä, että "Anoppi se aloitti, kun....".
Miettiminen pitää alkaa siitä, että ajatellaan, miten itse asennoitui ja miten suhtautui uusiin kuvioihin.
Papin aamenen jälkeen kun saa lisukkeena puolison lisäksi koko hänen sukukuntansa. Siihen nyt vain on tyydyttävä ja opittava.
Vanha sanonta kuuluu, että ei pidä katsoa lahjahevosen suuhun. Lahja annetaan aina hyvässä tarkoituksessa. Eivät miniätkään ole lahjojen antajina sen taitavampia kuin muutkaan ihmiset. Aina voi epäonnistua.
Mutta lahjan saaja voi aina kiittaa. Jos ei lahjasta pidäkään, niin kiittää siitä, että toinen on halunnut muistaa ja nähnyt vaivaa ilahduttakseen ja onnitellakseen.
Mitä tulee koruun, joka "vain lojuu laatikon pohjalla", niin sen voi säästää pienokaisen omien lasten varalle. Moni nuori ihminen saattaisi liikuttua siitä, että äiti antaa lapselleen korun, jonka itse sai muistoksi lapsen syntymästä.
Saattaa olla, että korun kohtalo on ikiajat lojua siellä laatikossa, mutta ajan myötä siihen liittyy tunnetta ja tarinaa, joka tekee siitä arvokkaan omistajalleen.Kiitos tosi hyvästä kommentista! Juuri noin, oma asenne voi olla väärä. Olit päiväni pelastaja.
Vielä en ole anoppi, mutta jos joskus..
Mieheltäni sain hänen siskonsa valitseman kameekorun.
Se on hyvin rakas itselleni. Se muistaminen oli tärkeintä, ei niinkään itse lahja. Käytän sitä harvakseltaan, mutta se on tunnepitoinen hyvässä mielessä.
Joskus vietiin ns. rotinoita eli leivonnaisia. Tuore äiti ei jaksa kovasti kokkailla heit alussa. Niitäkin tuli tutuilta ja olivat hyviä tuliaisia.
Tähän sopiikin miniöille hyvin kehoitus: rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi! - Pöpö Pöpö
Taka-ajatuksia kirjoitti:
Näiden miniöiden kirjoittamien viestien päälimmäinen anti on se, että anopin ainoa motiivi on miniän masentaminen ja mollaaminen, jopa lahjoilla.
Tällaisestakin lahjakortista voi vetää sen johtopäätöksen, että jos lahjakorttiin vielä liittyy lupaus huolehtia vauvasta sillä aikaa, kun miniä on viettämässä laatuaikaa lahjakortin avulla, niin anoppi riistää vauvan itselleen ja kääntää hänet silmänräpäyksessä äitiään vastaan.
Kun haluaa aina ajatella pahaa toisesta ihmisestä, niin siitä ei pääse enää koskaan irti.
Siksi kehottaisinkin näitä anoppiinsa jatkuvasti kielteisesti suhtautuvia miniöitä istahtamaan hetkeksi ja miettimään asennettaan.
Miniä on se, joka on tullut sukuun. Hänen asiansa on osoittaa kaikille, että puoliso - sen anopin poika - on tehnyt oikean valinnan.
Tämä miettiminen ei saa alkaa siitä, että "Anoppi se aloitti, kun....".
Miettiminen pitää alkaa siitä, että ajatellaan, miten itse asennoitui ja miten suhtautui uusiin kuvioihin.
Papin aamenen jälkeen kun saa lisukkeena puolison lisäksi koko hänen sukukuntansa. Siihen nyt vain on tyydyttävä ja opittava.
Vanha sanonta kuuluu, että ei pidä katsoa lahjahevosen suuhun. Lahja annetaan aina hyvässä tarkoituksessa. Eivät miniätkään ole lahjojen antajina sen taitavampia kuin muutkaan ihmiset. Aina voi epäonnistua.
Mutta lahjan saaja voi aina kiittaa. Jos ei lahjasta pidäkään, niin kiittää siitä, että toinen on halunnut muistaa ja nähnyt vaivaa ilahduttakseen ja onnitellakseen.
Mitä tulee koruun, joka "vain lojuu laatikon pohjalla", niin sen voi säästää pienokaisen omien lasten varalle. Moni nuori ihminen saattaisi liikuttua siitä, että äiti antaa lapselleen korun, jonka itse sai muistoksi lapsen syntymästä.
Saattaa olla, että korun kohtalo on ikiajat lojua siellä laatikossa, mutta ajan myötä siihen liittyy tunnetta ja tarinaa, joka tekee siitä arvokkaan omistajalleen.Kun menet naimisiin, niin ei se pappi, tai tuomari kysy, että tahdotko olla miehen suvunkin kanssa yhteydessä, ja niellä heidän lahjansa, ja niellä loukkauksia, ja miellyttää heitä joka käänteessä, ja vakuutella heille kokoajan olevasi hyvä vaimo, ym ym... Ehei!
Ja kun se pappi tai tuomari ei sitä kysy, niin ei se myöskään sitä tarkoita, että niin on toimittava.
Joten laskeutukaahan anopit taas takaisin maan pinnalle! Ette ole maailman napa, eikä teidän kanssa ole pakko tulla toimeen jos ei miniä halua.
Eipäs nyt ruveta yleistämään, että kaikki miniät toimivat samanlailla, kuten kaikki anopitkin ovat samanlaisia.
Se on niin monesta asiasta kiinni, että kukaan ulkopuolinen ei voi kumpaakaan osapuolta tuomita, vaikka kuinka kuullostaisi olevan vain ilkeästä miniästä kyse, eli nyt voisi pikkuisen laajentaa ja avartaa sitä elämän katsomusta, eikä tihrustaa sieltä vain ilkeitä ja pahansuopaisia minöitä!
"Huonot" lahjat annetaan anteeksi ja niitä ei kärjistetä, jos muuten on kyse ihanasta anopista, mutta huonon anopin lahjatkin on yleensä huonoja, varsinkin jos ja kun lahjan tarkoitus ei ole hyvä.
Eli tuskin on niin yksinkertaisesta asiasta kyse, kun pelkästään viattomasta, ihanasta, rakkaudella annetusta lahjasta, joka nyt vain vahingossa ei ollut miellyttävä ja tilanteeseen sopiva. Voi kun se olisikin niin yksinkertaista!
- mummille ja ukille!
Tee valintasi miniän makua kunnioittaen, jos se on selvillä.
Sain anopilta hyviä käsipyyhkeitä, ei froteeta. Ne on kestäneet vuosikymmeniä. Tosin sain ne ilman merkkitapahtumia.
Voit myös osoittaa jollakin tavalla, jos olet valmis hoitamaan lasta tms.
Joka tapauksessa miniäsi on muistamisesta mielissään. Ja sitähän voi harjoittaa arkenakin. Hyvää yhteistä tulevaisuutta teille!- Miniä myös
Lahjaksi vaikka ravintolaan tai vaikka kylpylähotelliin lahjakortti äidille ja isälle. Anoppi ja appi voisivat lupautua hoitamaan lasta/lapsia tämän ajan.
Herkkut varmasti myös tervetulleita.
Myös tuo lahjakortti lastentarvikeliikkeeseen on hyvä. Rattaat, vaunut, häkkisängyt, syöttötuolit, sitterit jne.. ovat nykyään tosi kallitta. Voihan lahjakortilla ostaa vaikka kastepuvunkin jos haluaa.
Myös kastemaljan voi ostaa (jos tietää miniän maun). - mutta......
Miniä myös kirjoitti:
Lahjaksi vaikka ravintolaan tai vaikka kylpylähotelliin lahjakortti äidille ja isälle. Anoppi ja appi voisivat lupautua hoitamaan lasta/lapsia tämän ajan.
Herkkut varmasti myös tervetulleita.
Myös tuo lahjakortti lastentarvikeliikkeeseen on hyvä. Rattaat, vaunut, häkkisängyt, syöttötuolit, sitterit jne.. ovat nykyään tosi kallitta. Voihan lahjakortilla ostaa vaikka kastepuvunkin jos haluaa.
Myös kastemaljan voi ostaa (jos tietää miniän maun).Kukat on ihan kivoja, mutta sairaalaan niitä ei kauheasti kannata tuoda. Niissä on kauhea kantaminen kotiin. Ja tod. näk. ne jää tästä syystä sairaalaan. Ja voi olla, että potilashuoneissa ei saa edes pitää kukkia, allergian takia. Yleensäkkään sairaalaan ei mun mielestä kannata mitään isoja juttuja tuoda. Lahjakortti herkut sairaalaan tuomikseksi on sopivan kokoinen juttu.
Jos taas anoppi tulee vasta kotiin katsomaan vauvaa (ei siis tule sairaalaan). Olisi hyvä edes soittaa miniälle sairaalaan ja onnitella.
Kotiin ei kannata tulla heti ekana tai seuraavana päivänä. Miniä ottaa kumminkin paineita siivoamisesta ja tarjoilusta, eikä siitä välttämättä tule mitään tässä vaiheessa. Kannatta kysyä, miniältä milloin sopii tulla kylään.
- kiittää kovasti
kaikkia jotka vastasitte kyselyyni. Olimme sunnuntaina poikani ja miniäni kutsusta katsomassa vauvaa.
Vein heille se herkkukorin, jossa miniäni ja poikani lempparijuttuja, vauvalle neuloin jo aikaisemmin vaaleanpunaisen unelmanutun, potkuhousut,töppöset ja hatun. Lisäksi neuloin miniälleni pitkät pitsikuvioiset villasukat ja lapaset. Pojalleni tein myös pitkävartiset villasukat. Olivat ainakin sen oloisia että lahjat miellytti ja sain halauksen molemmilta. Mutta nyt pääasiaan siihen pieneen iiihaanaaan vauvaan. Voi, että en osaa sanoin kuvailla kuinka ihana hän on, kyllä ollaan ukin kanssa täysin hurahdettu tähän pikkuiseen.
Kiitos kaikille vastaajille tosi paljon ja hyvää syksyn jatkoa:)- Positiivinen asenne
Olipa todella kaunis ele viedä äidillekin jotain. Viestiketjuissa toisinaan lähdetään vähän hakoteille..
Sillä tuskin oli minkäänlaista väliä mitä ostit äidille, tärkein mikä varmasti näkyi, oli se, että todella välität. Ja kaikki vierailuaikataulut ja muut käytännönasiat saa varmasti kysymällä ja avoimella keskustelulla selville. Lämpimät onnittelut tuoreelle isovanhemmalle!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 15311031
- 545278
Taas ryssittiin oikein kunnolla
r….ä hyökkäsi Viroon sikaili taas ajattelematta yhtään mitään https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011347289.html452483- 312169
Vanha Suola janottaa Iivarilla
Vanha suola janottaa Siikalatvan kunnanjohtaja Pekka Iivaria. Mies kiertää Kemijärven kyläjuhlia ja kulttuuritapahtumia131741Valtimon Haapajärvellä paatti mäni nurin
Ikävä onnettomuus Haapajärvellä. Vene hörpppi vettä matkalla saaren. Veneessä ol 5 henkilöä, kolme uiskenteli rantaan,421604Tiedän kuka sinä noista olet
Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta311280Känniläiset veneessä?
Siinä taas päästiin näyttämään miten tyhmiä känniläiset on. Heh heh "Kaikki osalliset ovat täysi-ikäisiä ja alkoholin v351216Tulemmeko hyvin
Toimeen ja juttuun keskenämme? Luulen, että sopisit hyvin siihen ☀️ympäristöön, paljon kaikkea erilaista.♥️mietin tätä s6956Daniel Nummelan linjapuhe 2025
Kansanlähetyksen toiminnanjohtajan Daniel Nummelan linjapuhe tänään. Rehellistä analyysiä mm. evlut kirkosta ja piispo98952