HEI

Joskus arjen pyörittäminen tuntuu raskaalta, joskus se käy kuin huomaamatta. Nyt kun olen raskaana, kaikki on rankempaa. Kyllä minulle kasautuu eniten kotitöitä, koska mieheni käy töissä ja vastaa esim autoista, nurmikonajosta, lumenkolauksesta, laskujenmaksusta, puulämmityksestä. Siispä minä teen kiltisti kaikki "naistentyöt". Lapsia patistan töihin kun jaksan. Joskus on helpompaa tehdä hommat itse kuin patistaa ja ohjata lapsia. Lapsillamme on kyllä tietyt hommat jotka he tekevät, mutta eivät kyllä tee koskaan jos ei muistuta.

Joskus tuntuu että olisi helpompaa jos kävisi töissä, mutta kun olen töissä ollut, on kotityöt rankkoja työpäivän jälkeen. Henkisesti voin ehkä kyllä paremmin kun käyn töissä.

Väsyneenä iskee välillä epätoivo. Varsinkin joskus illalla ajattelen ettn saa millään tätä katrasta nukkumaan. Silloin laitan mutkat suoriksi, helppo ja nopea iltapala, hampaidenpesukin voi joskus jäädä kun oikein väsyttää ja nopeasti minä ja nuorimmainen petiin. Isommat selviytyvät sitten isän kanssa nukkumaan.

Olin kotiäitinä reilun 10 vuotta ja tottakai huolehdin kotityöt pääsääntöisesti kokonaan, se oli minun työni silloin.
Nyt olen ollut takaisin työelämässä muutaman vuoden, kotitöitä tekee jokainen perheemme jäsen tasapuolisesti (lapset 3-18v).
En ole koskaan kokenut kotitöitä rasitteena, vaan ne ovat elämään kuuluva askare, päivittäin tehtävä ylläpitosiivous, pyykkääys ym. estävät isomman kaaoksen syntymisen... ja lapset on hyvä opettaa pienestä pitäen tiettyihin rutiineihin, kuten siivoukseen, vaatteiden paikalleen laittamiseen ja astioiden koneeseen ruokailun jälkeen pistämiseen...
Nautin olla lasten kanssa kotona ja raskaammalta tämä työelämän ja kodin yhteensovittaminen tuntuu... ei niinkään kotitöiden vaan yhteisen ajan vähyyden vuoksi.

..eikös se vähä kuulukin niin, että kotiäidille ne kotityöt pääasiassa "kasautuu"?? Niiden tekeminenhän on sitä kotiäidin työtä - suhteetontahan se olisi olettaa, että kodin ulkopuolella töissä käyvä isä joutuisi huolehtimaan kotitöistä vielä oman työpäivänsä lisäksi :) Koululaisten työtä on pääasiassa koulu, mutta toki hekin saavat osallistua kodin askareisiin kukin kykynsä ja aikansa mukaan.

Itselläni on 7 lasta ja täytyy sanoa, että en koe perheen elämän pyörittämistä mitenkään raskaaksi. Toki välillä on itse väsynyt, mikä on luonnollista kenelle tahansa ihmiselle, mutta pääsääntöisesti nautin siitä mitä teen - SAAN olla kotona lasten kanssa, olla se piika, kokki, siivooja....

Asenne ratkaisee, niin tässä kuin monessa muussakin. Jos et itse arvosta työtäsi, on turha odottaa sitä keneltäkään muulta.

Nariseva kotiäiti on todella raskas kuunneltava.

Tällä hetkellä kotiäitinä mutta palkkatyötä kattelen.Joskus tuntuu että pääsis "helpommalla" kun kävis töis,siis ainakin henkisesti.;) Mutta olishan ne homma odottamas sillonkin...silloin toki miehenkin olis osallistuttava enemmän niihin.;)Tällä hetkellä teen suurimman osan hommista itse,toki koko perhe auttaa minkä kukin osaa.Yleisesti ottaen olen tyytyväinen 5 lapsen äiti.:o)Joskus elo tuntuu raskaammalta,joskus kevyemmältä.Raha on meidän perheessä se ainoa peikko.Hetkittäin on todella raskasta kun laskuja ei pysty maksamaan ajallaan ja senttejä joutuu toden teolla venyttämään.Mutta siksipä toivonkin työllistyväni piakkoin,edes osa-aikasesti.

joten meillä kotityöt eivät kasaudu minulle.

Mieheni työskentelee puolipäiväisesti koti-isänä, mutta eivät ne kotityöt hänellekään kasaudu.
Kaikki osallistuvat tasapuolisesti ikänsä, kykyjensä ja kiinnostuksensa mukaan.

Itse asiassa luulen, että suuressa perheessä tuo on helpointa järjestää. On paljon kotitöitä, jotka on pakko" tehdä, mutta näin isossa sakissa niihin hommiin joita erityisesti inhoaa löytyy kyllä joku toinen tekemään.

Meillä minä mm hoidan pyykin silityksen ja muun vaatehuollon itse pesua lukuunottamatta. Sen sijaan en ikinä imuroi. Ruoanlaitosta hoidan aamusämpylöiden leipomisen, koska vuorokausirytmini on sellainen että nousen ensimmäisenä. Sen lisäksi osallistun ruoanlaittoon vain viikonloppuisin kun kokkaamme porukalla.
Minä myös useimmiten heitän aamulla petivaatteet pihalle tuulettumaan sitä mukaa kun sakki herää. Aamiaisen syötyään kukin sitten omaan tahtiinsa ne noutaa ja petaa itse oman sänkynsä.

Mies pesee pyykit ja imuroi. Hän myös arkipäivisin kokkaa lounaan itselleen ja niille lapsille jotka siihen aikaan kotona ovat tai kotona syömässä pistäytyvät. Päivällisen kokkaa useimmiten joku lapsista tai adoptiotäti, jos kohta iltapäiviksi palkattu kotiapu saattaa sen aloittaakin esim kuorimalla perunat lasten päiväunien aikana jne.

Noita voisi listata vaikak kuinka pitkään.
Idea on kuitenkin se "Kukin kiinnostuksensa mukaan tavoitteena toimiva koti."

15 vuotta ja nyt olen ollut työelämässä 3 vuotta ja helpompaa on NYT. Nostan todella hattua kaikille kotiäideille, sillä nyt en tajua kuinka olen jaksanut. Nautin töistä, aikuisista ja itsellisyydestä täysin siemauksin, mutta olen onnellinen, että olen ollut pitkään kotona, sillä se on avannut paljon lapsen maailmaa, olen oppinut tekemään strategioita, suunnitelmia, organisoimaaan, en hermostu, jos jokin asia ei mene niinkuin olisin halunnut, olen oppinut luovimaan ja paljon paljon muuta.