Miksi?

se olisi sekuntin verran minkä saat Taivaaliselta Isältä niin se auttaa ja se poistaa ahdistuksen

Julia. kirjoitti:

se olisi sekuntin verran minkä saat Taivaaliselta Isältä niin se auttaa ja se poistaa ahdistuksen

Nii on maailma menny julmaksi , ja nyt näkee senkii mitkä on todellisia ystäviä .ne on harvassa sillon ku todella on hätä ne kääntää selän. Onneksi olemme Jumalan lapsia ja meistä pietään huoli kun vaa muistamme rukoilla ja kiittää .et sinä yksin ole :)voimia sinulle juulia ja ovs

juuliiiiiiii kirjoitti:

Nii on maailma menny julmaksi , ja nyt näkee senkii mitkä on todellisia ystäviä .ne on harvassa sillon ku todella on hätä ne kääntää selän. Onneksi olemme Jumalan lapsia ja meistä pietään huoli kun vaa muistamme rukoilla ja kiittää .et sinä yksin ole :)voimia sinulle juulia ja ovs

mutta onneksi on Herra Jeesus ja Häneen saamme laittaa toivomme ja huokauksemme. Muistakaa kaikki älkää laittako turvaanne toiseen ihmiseen vaan ainoastaan Herraan! oon oppinut sen tosiaan tässä elämässä. ei kuule toinen ihminen sitä huokausta minkä laitat sydämestäsi kun kaipaat jonkun joka sinua ymmärtäisi. mut ei se mikään ihme ei kellään oo niitä voimia enää, ei oo kuin yksi kenen puoleen kääntyä ja Hän on meidän puolesta kärsinyt ja kuollut, ylöstä noussut ja kuoleman voittanut Herramme Jeesus Kristus. Hän tietää ja tuntee ainoastaan yksinäisyyden ja sydämen huokauksen ja Hän voi ainoastaan antaa pysyvän levon, maailma voi osittain pettää lohdutuksilllaan ja luvata pysyä rinnalla myrskyissä mutta Herra ei petä Hän jaksaa Kantaa!

juuliiiiiiii kirjoitti:

Nii on maailma menny julmaksi , ja nyt näkee senkii mitkä on todellisia ystäviä .ne on harvassa sillon ku todella on hätä ne kääntää selän. Onneksi olemme Jumalan lapsia ja meistä pietään huoli kun vaa muistamme rukoilla ja kiittää .et sinä yksin ole :)voimia sinulle juulia ja ovs

ei se vie ihmistä onnellisempaan elämään, siltiki jää se tyhjyys sydämeen. ei sitä täytä työpäivät, aina jää ajatuksille aikaa toivo jotastakin paremmasta , rakkaimmille jotka voi huonosti ja itselleen, ei se raha auta rakkaimpiasi.

Julia. kirjoitti:

ei se vie ihmistä onnellisempaan elämään, siltiki jää se tyhjyys sydämeen. ei sitä täytä työpäivät, aina jää ajatuksille aikaa toivo jotastakin paremmasta , rakkaimmille jotka voi huonosti ja itselleen, ei se raha auta rakkaimpiasi.

olen samaa mieltä meillä on onneksi JEESUS joka pitää meistä huolen olemme hänen omiaan .luottaa ei voi kun Herraan eikä täyvykkää muut pettää ja jättää Hän ei ,maalimassa on houkutuksia ja vihollinen koittaa hyökätä , mutta luja usko ja rukouksen voima auttaa vaikka suru meinaa murtaa mutta uskossa on voimaa vaikka ajattelee että minä kärsin Jeesus kärsi vielä enemmän.ja kaikkien meijän puolesta eli mitä murheita ja muuta meillä on ne on pieniä JEESUKSEN kärsimykseen verraten.Ole juulia vahvasti siunattu Jeesuksen veren alla olemme suojassa

Onko jotain ikävää tapahtunut? Anteeksi Sinulle, kun en ole ehtinyt edes käymään palstalla, on ollut tentti- yms. kiireitä. näitä maallisia. Viimeksi kun kuulin Sinusta, oli kaikki hyvin: Sulla oli työpaikka ja paljon hyvää tiedossa. Mikä nyt on, kun suru painaa sydäntä?

Kyllä ihmisiinkin voi turvautua, hyviin ystäviin. Ja sukulaisiin, jos sellaisia mukavia on. Elämä on vain sellaista, että se on nousua ja laskua. Vaikka kaikki olisi ulkonaisesti hyvin, voi olla tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunne. Siihen tosiaan auttaa rukous, mutta myös ihan käytännön toiminta. Kiskaista itsensä irti ja mennä johonkin kiinnostavaan tapahtumaan, katsomaan muita ja juttelemaan. Jo juttuhetki jonkun kivan ihmisen kanssa auttaa. Tai hyvä kirja, Sinähän tykkäät lukemisesta myöskin. Sanon aina lapsilleni: niin kauan kun ihmisellä on kirjoja, hän ei ole yksin.

Itse olin tänään tentin jälkeen niin rättiväsynyt, että lötkötin vain silmät ummessa unen ja valveen rajamailla, ja ajattelin: en jaksa nousta tekemään ruokaa, en jaksa nousta hoitamaan eläimiä..mutta pakko oli jaksaa. No nyt tuntuu paremmalta. Huomenna on taas tentti ja perjantaina viimeinen, tältä erää. Se on kuin erävoitto.

Hyviä voimia ja jaksamisia!
toivoo
ystäväsi Mirkku

Mankkaan Mirkku kirjoitti:

Onko jotain ikävää tapahtunut? Anteeksi Sinulle, kun en ole ehtinyt edes käymään palstalla, on ollut tentti- yms. kiireitä. näitä maallisia. Viimeksi kun kuulin Sinusta, oli kaikki hyvin: Sulla oli työpaikka ja paljon hyvää tiedossa. Mikä nyt on, kun suru painaa sydäntä?

Kyllä ihmisiinkin voi turvautua, hyviin ystäviin. Ja sukulaisiin, jos sellaisia mukavia on. Elämä on vain sellaista, että se on nousua ja laskua. Vaikka kaikki olisi ulkonaisesti hyvin, voi olla tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunne. Siihen tosiaan auttaa rukous, mutta myös ihan käytännön toiminta. Kiskaista itsensä irti ja mennä johonkin kiinnostavaan tapahtumaan, katsomaan muita ja juttelemaan. Jo juttuhetki jonkun kivan ihmisen kanssa auttaa. Tai hyvä kirja, Sinähän tykkäät lukemisesta myöskin. Sanon aina lapsilleni: niin kauan kun ihmisellä on kirjoja, hän ei ole yksin.

Itse olin tänään tentin jälkeen niin rättiväsynyt, että lötkötin vain silmät ummessa unen ja valveen rajamailla, ja ajattelin: en jaksa nousta tekemään ruokaa, en jaksa nousta hoitamaan eläimiä..mutta pakko oli jaksaa. No nyt tuntuu paremmalta. Huomenna on taas tentti ja perjantaina viimeinen, tältä erää. Se on kuin erävoitto.

Hyviä voimia ja jaksamisia!
toivoo
ystäväsi Mirkku

en mä itsestäni välitä kyllä mä jaksan ja kyllä mulle saa tapahtua mutta pienemmille, en kestä sitä. Ja tuo että sukulaisii.. ei niitä ole, ei ne välitä kuin itsestään ja jos vielä itse vois auttaa heitä ni hyvä ois, mutta annas olla kun pyytää itse pientä palvelusta mitä joskus joutuu pyytäää niin ei sellasta saa, mut ei se mitää, mulla on vaa sydän murheelinen pienistä ihmisistä,