Mä en oikein tiiä miten mä tän selittäisin... Mut haluaisin tietää onko muilla ollu samoin.
Eli siis mä harrastan yhtä yksilöurheilulajia, jonka parissa on aika paljon poikia, mut myös tyttöjä. Meidän seurassa ei kuitenkaa oo oikeestaan muita tyttöjä ku mä, ja mä oon tän harrastuksen parissa aina poikien kaa. Mulla on siellä vaikka kuinka paljon poikia kavereina.
Yks mun parhaista kavereista on "Ville", jonka kaa mä käyn nykyään harjottelemassa. Joskus siellä on myös "Santeri", joka on kyllä jo päälle 20v.
Mut me ollaan tän Villen kaa hyviä kavereita ja mä pystyn puhumaan sen kaa mistä vaan. Eikä mun tartte niin hirveesti ees miettiä mitä mä sille sanon. Se on mua vuoden nuorempi, siis 14. Mä oon 15.
Sit on myös tän Villen isoveli "Tatu". Se on mua kaks vuotta vanhempi eli 17. Sekin on mun hyvä kaveri, mä harjottelin sen kaa monta vuotta yhessä. Nyt se on toista vuotta opiskelemassa yhellä toisella paikkakunnalla. Ja mäkin lähen sinne samaan paikkaan tän vuoden jälkeen ku pääsen pois yläasteelta. Me nähään kuitenki aika usein ku meillä on tän harrastuksen parissa kisoja, leirejä, tai jos se muuten vaan tulee tänne paikkakunnalle kotona käymään, ni me käydään Tatun ja Villen kaa harjottelemassa. Ja tän vuoden jälkeen me tullaan olemaan entistä enemmän Tatun kaa yhessä ku meidän on alettava kulkee yhessä sitten sinne toiselle paikkakunnalle, sinne nimittäin menee täältä junalla n. 5 tuntia... Mut ei se mua haittaa yhtään... ;) Mä oon nimittäin ollu kiinnostunu tästä Tatusta aika pitkään, ja taidan olla vieläki, mut en oo ihan varma... Musta aina tuntuu että mä en oo kiinnostunu siitä, jos ei olla nähty pitkään aikaan. Tai mä aattelen et sillon mä pystyn unohtamaan sen. Mut yleensä mulle kuitenki vaan tulee entistä enemmän sitä ikävä jos me ei nähä. Ja sit ku me nähään, ni taas mä aattelen sitä entistä enemmän joka päivä.
Mut vaikka me ollaan hyviä kavereita, ni mä tuun hirveen ujoks sen seurassa. Mä mietin yleensä aika tarkkaan mitä mä sille sanon, etten vaan sanois mitään tyhmää. Ennen mä pystyin puhumaan sille ihan mistä vaan, siis ennen ku mä kiinnostuin siitä. Joten johtuuks toi mun ujous siitä et jos mä olisin edelleenki kiinnostunu siitä? Onks teillä samanlaisia kokemuksia?
Mut mä oon huomannu kyllä myös sen, et mä pystyn yleensäkin olemaan avoimpi nuorempia poikia kohtaan, niinku on Villenki kohdalla. Mut vanhempien jätkien seurassa mä en uskalla puhua niinkään paljoo. Kuitenki mä yleensä aina ihastun vanhempiin jätkiin. Joten mistä toi ujous johtuu? Onks teille käyny noin?
Sit mä vielä haluisin teidän mielipiteitä, et miten mä voisin ilmaista Tatulle et oon kiinnostunu siitä? Vai kannattaisko mun ollenkaan tehä sitä? Pilaisko se meidän kaveruuden, jos se ei ookaan kiinnostunu musta?! Kesällä me nähtiin aika useesti ku se oli koko kesän tällä paikkakunnalla kotonaan. Sillon meillä oli aika paljon silmäpeliä, niinku oli nytkin ku nähtiin tällä viikolla pari kertaa.
Kannattaisko mun sanoo sille suoraan et mä oon kiinnostunu siitä vai mitä? En oo uskaltanu vielä tehä mitään ku en tiiä voisko se olla musta kiinnostunu. Enkä haluais pilata meidän kaveruuttakaan... Enkä myöskään tiiä varmasti esim. et onks se jonkun kaa yhessä. Tai kyllä mä siitä oon aika varma että ei oo, mut en tiiä mitä kaikkee se tekee siellä toisella paikkakunnalla joidenki tyttöjen kaa, tai tekeekö mitään...
Ja sit vielä tosta "Santerista"... Meillä on siis ikäeroo about 7 vuotta. Ja me ollaan kavereita, enkä mä ainakaan oo todellakaan kiinnostunu siitä. Mä käyn siis sen ja Villen kaa harjottelemassa, ja joskus käyn Santerin kaa kisoissa. Mut tahtoisin tietää et mitäköhän se musta ajattelee tai tahtoo? Nimittäin nyt ku me ollaan taas kesän jälkeen alettu harjotella, se sanoo aina harkkojen jälkeen et se voi kyllä viedä mut kotiin, vaikka sanoisinki et voin kävellä, tai esim. et äiti voi hakee mut. Samoin, jos se joskus soittaa ja pyytää mut harkkoihin, ni se sanoo et se voi kyllä hakee mut. Sit meillä on myös harkkoissa aika hauskaa yhessä, ja se nauraa yleensä mun jutuille. Joten mitä toi tarkottaa? Mä toivon ettei se ainakaan olis musta kiinnostunu. Monet on kyllä sanonu mua vanhemman näköseks ja muutenki vanhemman tuntuiseks mitä oon... Vai pitääkö se mua ihan vaan kaverina niinku mä toivoisinki? Toisaalta mä oon aika iloinen et se suostuu aina kuskaamaan mua ja olemaan mun kanssa yleisilläkin paikoilla, mun mielestä se vaan osottaa et se ei sentään inhoo mua tai häpee tai pidä hirveen pentuna, ku se kerran ilkee mun kaa liikkuakin...
Kiitti kaikille jotka viitti ees lukee, mut toivoisin myös vastauksia...!! =)
Eli siis mä harrastan yhtä yksilöurheilulajia, jonka parissa on aika paljon poikia, mut myös tyttöjä. Meidän seurassa ei kuitenkaa oo oikeestaan muita tyttöjä ku mä, ja mä oon tän harrastuksen parissa aina poikien kaa. Mulla on siellä vaikka kuinka paljon poikia kavereina.
Yks mun parhaista kavereista on "Ville", jonka kaa mä käyn nykyään harjottelemassa. Joskus siellä on myös "Santeri", joka on kyllä jo päälle 20v.
Mut me ollaan tän Villen kaa hyviä kavereita ja mä pystyn puhumaan sen kaa mistä vaan. Eikä mun tartte niin hirveesti ees miettiä mitä mä sille sanon. Se on mua vuoden nuorempi, siis 14. Mä oon 15.
Sit on myös tän Villen isoveli "Tatu". Se on mua kaks vuotta vanhempi eli 17. Sekin on mun hyvä kaveri, mä harjottelin sen kaa monta vuotta yhessä. Nyt se on toista vuotta opiskelemassa yhellä toisella paikkakunnalla. Ja mäkin lähen sinne samaan paikkaan tän vuoden jälkeen ku pääsen pois yläasteelta. Me nähään kuitenki aika usein ku meillä on tän harrastuksen parissa kisoja, leirejä, tai jos se muuten vaan tulee tänne paikkakunnalle kotona käymään, ni me käydään Tatun ja Villen kaa harjottelemassa. Ja tän vuoden jälkeen me tullaan olemaan entistä enemmän Tatun kaa yhessä ku meidän on alettava kulkee yhessä sitten sinne toiselle paikkakunnalle, sinne nimittäin menee täältä junalla n. 5 tuntia... Mut ei se mua haittaa yhtään... ;) Mä oon nimittäin ollu kiinnostunu tästä Tatusta aika pitkään, ja taidan olla vieläki, mut en oo ihan varma... Musta aina tuntuu että mä en oo kiinnostunu siitä, jos ei olla nähty pitkään aikaan. Tai mä aattelen et sillon mä pystyn unohtamaan sen. Mut yleensä mulle kuitenki vaan tulee entistä enemmän sitä ikävä jos me ei nähä. Ja sit ku me nähään, ni taas mä aattelen sitä entistä enemmän joka päivä.
Mut vaikka me ollaan hyviä kavereita, ni mä tuun hirveen ujoks sen seurassa. Mä mietin yleensä aika tarkkaan mitä mä sille sanon, etten vaan sanois mitään tyhmää. Ennen mä pystyin puhumaan sille ihan mistä vaan, siis ennen ku mä kiinnostuin siitä. Joten johtuuks toi mun ujous siitä et jos mä olisin edelleenki kiinnostunu siitä? Onks teillä samanlaisia kokemuksia?
Mut mä oon huomannu kyllä myös sen, et mä pystyn yleensäkin olemaan avoimpi nuorempia poikia kohtaan, niinku on Villenki kohdalla. Mut vanhempien jätkien seurassa mä en uskalla puhua niinkään paljoo. Kuitenki mä yleensä aina ihastun vanhempiin jätkiin. Joten mistä toi ujous johtuu? Onks teille käyny noin?
Sit mä vielä haluisin teidän mielipiteitä, et miten mä voisin ilmaista Tatulle et oon kiinnostunu siitä? Vai kannattaisko mun ollenkaan tehä sitä? Pilaisko se meidän kaveruuden, jos se ei ookaan kiinnostunu musta?! Kesällä me nähtiin aika useesti ku se oli koko kesän tällä paikkakunnalla kotonaan. Sillon meillä oli aika paljon silmäpeliä, niinku oli nytkin ku nähtiin tällä viikolla pari kertaa.
Kannattaisko mun sanoo sille suoraan et mä oon kiinnostunu siitä vai mitä? En oo uskaltanu vielä tehä mitään ku en tiiä voisko se olla musta kiinnostunu. Enkä haluais pilata meidän kaveruuttakaan... Enkä myöskään tiiä varmasti esim. et onks se jonkun kaa yhessä. Tai kyllä mä siitä oon aika varma että ei oo, mut en tiiä mitä kaikkee se tekee siellä toisella paikkakunnalla joidenki tyttöjen kaa, tai tekeekö mitään...
Ja sit vielä tosta "Santerista"... Meillä on siis ikäeroo about 7 vuotta. Ja me ollaan kavereita, enkä mä ainakaan oo todellakaan kiinnostunu siitä. Mä käyn siis sen ja Villen kaa harjottelemassa, ja joskus käyn Santerin kaa kisoissa. Mut tahtoisin tietää et mitäköhän se musta ajattelee tai tahtoo? Nimittäin nyt ku me ollaan taas kesän jälkeen alettu harjotella, se sanoo aina harkkojen jälkeen et se voi kyllä viedä mut kotiin, vaikka sanoisinki et voin kävellä, tai esim. et äiti voi hakee mut. Samoin, jos se joskus soittaa ja pyytää mut harkkoihin, ni se sanoo et se voi kyllä hakee mut. Sit meillä on myös harkkoissa aika hauskaa yhessä, ja se nauraa yleensä mun jutuille. Joten mitä toi tarkottaa? Mä toivon ettei se ainakaan olis musta kiinnostunu. Monet on kyllä sanonu mua vanhemman näköseks ja muutenki vanhemman tuntuiseks mitä oon... Vai pitääkö se mua ihan vaan kaverina niinku mä toivoisinki? Toisaalta mä oon aika iloinen et se suostuu aina kuskaamaan mua ja olemaan mun kanssa yleisilläkin paikoilla, mun mielestä se vaan osottaa et se ei sentään inhoo mua tai häpee tai pidä hirveen pentuna, ku se kerran ilkee mun kaa liikkuakin...
Kiitti kaikille jotka viitti ees lukee, mut toivoisin myös vastauksia...!! =)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä oon suunnillee samanikäinen ja mulla oli saman kaltaisia ongelmia, tosin pystyin puhuu vain vanhempien ihmisten kaa! hei mun milipide on: mee ihmees kertoo sille tyypille et pidät siitä, muuten kaduttaa myöhemmi! ja oo iloinen että se vanhempi jätkä on sun kaveri, siit voi olla hyötyy:)Onnea sulle sen jätkän suhtee ja piristy!
Mitä jos se ei ookaa musta kiinnostunu? Pilaisko se meidän kaveruuden? Siihen ei nimittäin ois oikein varaa... Meidän pitää olla pakollakin aika paljon yhessä ni ei siitä tulis mitää jos se vihais/välttelis mua... Ja sit varsinki ens vuonna ku pitää melkei viikottain istuu kymmenen tuntia yhessä junassa tai autossa ku se saa muutaman kuukauden päästä kortin...
Ja sithän musta tulee vielä kaiken lisäks "sakkolihaa", ku se on 18 ja mä oon vielä alle 16... Pitääköhän se mua ihan pentuna ku on meillä kuitenki kaks vuotta ikäeroo, ja vähän ylikin?
no kerrot jos noin palavasti sitä jätkää haluut! ! en usko vaikka se ei olis kiinnostunu samalla tavalla susta niin et se alkais vihaamaan sua tai mitään tuollasta! ! sehän ois ihan naurettavaa . . eihän tunteilleen voin mitään! ! zemii . . . . . . . en osaa sanoo varmaks, mut en usko et se pilais teidän kaveruuden, vähän vaan muuttais sitä . . .
2 vuotta ikäeroo ei TODELLAKAAN oo paljon!!
Mä etin just sellasii jätkii ketkä olis musta 2 vuotta vnhempii.. ja sellasen löysunki.. =)
Oon nyt 14w ja jätkäni on 16w.. =)
hei oikeesti ,et voi tehdä mitään jos mietit aina kaiken noin hirveen tarkkaan! oo rohkee ja monesti mä oon rikkonu lakii mun jätkä on 18 , ja se ei pidä mua minää pentuna! älä mieti kaikkee noin tarkkaa kuuntele sun tunteita ja tee nii ku ne sanoo. usko vaa ne on yleensä oikees ja sua kaduttaa ,jos et kerro sille ja sit joskus voi olla myöhästä. joten toimi vaa! ja se on idiootti jos teidän ystävyys menis pilallle!
Sanotaan, että mies tekee naisen..HEH.
Siis mulla on kaveri joka käyttäytyy ku mies. se siis on poikamainen, vaikka onki kohta 18... siis sillon ku se on ihastunu, se on ku mikäki neiti. eli miehet sen tekee. mulla on toi ujous-hommeli.. tai siis tutustuin yhteen joonakseen kaverina ja sit vasta kiinnostuin joten mä voin edelleen höpötellä sille kaikkee. mut jos alunperinki oon kiinnostunu jätkästä, ni oon tosi ujo. se on sitä ihastumista.
sun pitää lukee sitä tatuu. teette kaikkee ystävyyden nimissä, niinku minä ja j. se on jopa puristellu mun persettä ihan läpällä, ahdistanu mut seinään, kaikki on sallittu. sen kyllä tajuu jos se diggaa...kysy siltä ku oot ottanu asioista selvempää.
älä kysy villeltä tai santerilta mitä mieltä ne susta on, koska jopa pahimmassa tapauksessa menetät ne kaikki. mieti kenestä pidät eniten ja lähesty sitä. muiden kaa oot vaan kaveri. siinä ei oo mitään pahaa. jos jossain vaiheessa sattusit seurustelee sen tatun kaa ni kerro se ohimennen villelle ja santerille. sillon ne ymmärtää, et ne on vaan kavereita sulle ja asiat jatkuu mallillaan.
nii ne hommat skulaa.
TATU RULEZ:::::MÄ OON JUST IHASTUNU YHTEEN TATUUN !!!!!!!!!!!!!!!! *heh*