tulee koulusta viestiä ettei osaa olla kunnolla, kuinka saisi lapset käyttäytymään kunnolla tunnilla, kun opettaja ei näköjään saa kuria.
vilkkaat ekauokkalaiset...
niinastina
151191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
valita? sellaisia opettajia on, jotka valittaa joka ikisestä asiasta, mikä ei mene heidän mielensämukaan. Joskus he ottavat silmätikuksi joitakin lapsia ja valittaa valittamisen vuoksi, kun taas lapset joista pitää ei haittaa mikään häiriköinti. suosikilapset saa tehdämitä lystää, mutta lapset joista ei pidä, eivät saa edes yskästä, kun se jo häiritsee.
ET VOI OLLA TOSISSASI?
On ne pahoja ihmisiä ne opettajat...
ottaa ketään silmätikuksi, kyllä päivä menee kovaa kyytiä aivan vaan opetuksen ja tilanteiden hallinnan merkeissä.
Luuletko, että yhtään enempää kukaan haluaa konfliktejä?
opettaja oli lyönyt karttakepillä poikaa, kädet mustelmilla.
opettaja toivoo, että kotona on sama asenne kuin koulussa: tunneilla on keskityttävä. Jos on vapaampaa toimintaa, on kuitenkin toimittava yhteisten sääntöjen puitteissa.
Juttelu lapsen kanssa auttaa asiaa (toivottavasti). Lapsi huomaa, että kotona ja koulussa ollaan asiasta samaa mieltä. Voit välillä häneltä kysyäkin, miten koulussa on mennyt tämän asian suhteen.
Jos taas välität lapselle viestiä, että "opettaja ei näköjään saa kuria", opetat hänelle, että hän saa tehdä mitä haluaa. Vastuu tuossa tapauksessa siirtyy näet lapselta opettajalle.
Mikäli lapsi vaistoaa asenteesi "kun opettaja ei näköjään saa kuria", tilanne pahenee. Lapsi tulkitsee tuollaisen asenteen ja kommentit niin, että koulussahan sopii koheltaa, jos ei opettaja saa kuria. Ensimmäinen askel on keskustelu lapsen kanssa. Kotona puhutaan miten koulussa käyttäydytään. Puhutaan myös miksi on käyttäydyttävä hyvin. ( Oma oppiminen, toisten oppilaiden kouluviihtyvyys ja oppimisen mahdollisuudet jne)
Toinen askel on, että menette opettajan juttusille ja kysytte mitä opettajan mielestä nyt pitäisi tehdä. Kyllä vanhemmilla on oma vastuunsa siinä, että lapsen koulu sujuu myös käytöksen osalta. Yhteistyö opettajan kanssa on tärkeää! Tärkeää on myös että lapsi tietää vanhempien olevan yhteistyössä opettajan kanssa ja että lapsi tietää vanhempien olevan opettajan kanssa samaa mieltä näistä käytösasioista. Jos lapsi vaistoaa että vanhemmista koheltaminen koulussa on huvittavaa, kun se opekaan ei oikeen saa kuria, niin metsään menee.
Kolmas vaihe on kurinpidolliset toimenpiteet. Kotona arestia, pelikieltoa, karkkipäivä pois, tai mikä teillä sitten tepsiikään. Tästä kannattaa myös keskustella opettajan kanssa, niin oepttajakin tietää että kun kotiin lähtee noottia, siellä seuraa sanktio.
Itse olen tehnyt useita valituksia aikanani, jopa valitin naapurin lapsen kohtelusta, kun äiti ei enää jaksanut, ja asiaan tuli tolkku.
Mitään ei kannata sietää, ja aina kannattaa ottaa asia esille. Opettajat sysää kaiken lasten nikaan, eikä ymmärrä että heissä itsessään on ihan samalla lailla vikaa. Lapset ovat erilaisia, eikä kaikilta voi vaatai samaa robottimaista otetta ja käytöstä asiaan.
Opettajatkin kaipaa kurinpalautusta ihan samoin. Me vanhemmat ollaan vastuussa lapsista, ja opettajien työnantajia, ja meillä on suuri oikeus ja vastuu. Minä ainakin vaadin lapselli parasta joka asiassa,ja olen sen saanutkin.
Kiva kiva! Onpa kiva nähdä, että suosikkini on taas palannut palstalle pistämään pahat ja paatuneet opet ruotuun!"Opettajatkin kaipaa kurinpalautusta ihan samoin. Me vanhemmat ollaan vastuussa lapsista, ja opettajien työnantajia, ja meillä on suuri oikeus ja vastuu." Erittelisitkö vielä tarkemmin ne meidän vanhempien oikeufdet ja vastuut? Lisää mainioita väläytyksiä odotellessa...
kannattaisko vielä valittaa ihan vaikka koko korttelin lasten puolesta tai vaikka valita lähikoulusta yksi luokka, jonka lasten vanhempien puolesta valittaisit opettajasta koulutoimeen. Vanhempia helpottais varmasti, kun ei itse tarvi moiseen touhuun lähteä.
Tai mikset ottaisi ihan missiota ja koulu kerrallaan luokka luokalta tekisit valitukset opettajista ja aineenopettajat ja rehtorit päälle. Alkais varmasti tulla tolkkua puuhiin koulumaailmassa.
naapureita. Valitan jos on tarvetta ja asiat oikaistaan jos eimuuten niin koulutoimistossa. Minun lapsiani ei kohdella huonosti. Valittamalla asiat korjaantuu, ei piilottamalla. Sillon ne pahenee, ja syöksyy hurjaan nousuun. Kun ajoissa ollaan valmiudessa, päästään pienemmillä vahigoilla.
joita käytöksesi lapsillesi aiheuttaa, ei sinulla ole vielä aavistustakaan.
Olisi tosi tylsää, jos joutuisi koko ajan häpeämään omaa äitiään.
lastasi/lapsesi?
miten lapsesi kohtelee muita?
valitat omasta ja muiden puolesta -
ainoa keinoko lasta elämää varten tukevaan kasvatukseen?
miten ihmiset käyttäytyvät seurassasi:
varmaan tosi iloisesti ja vapautuneesti :/
pistääpä vähän miettimään nuo kommettisi
virheitä, ja aina vähättelet vääryyksiä, niin ne paisuu eikä korjaannu koskaan.
Aina pitää puuttua, jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi, ihan pienistäkin asioista kasvaa suuri onngelma, jos et puutu. Minä puutu ihan kaikkeen, ja opetan lapseni korjaamaan toisten aiheuttamat virheet. Ilkeyksiä ei pidä unohtaa.
Soita opelle ja käy henkilökohtaisesti keskustelemassa. Ope kyllä kertoo, mikä tilanne tunnilla. Saat myös halutessasi mennä seuraamaan tunnille, kohteliasta on toki ilmoittaa, että on tulossa (esim. reksin kautta).
Itselläni on reipas miehenalku, jonka koulunaloitus on ollut välillä tosi kivistä, kun se 45 minuttia on tosi pitkä aika olla paikallaan...
Alussa reissuvihko vain pullisteli negatiivisia juttuja. No, sitten kyllästyin ja soitin opelle, kun poika alkoi jo sanoa, ettei ole kiva mennä kouluun, kun aina tulee miinusta vihkoon. Itsestä tuntui, että pojassa ei ole mitään hyvää.
Open kanssa päät yhteen ja kehiteltiin hymynaamasysteemi. Hyvin menneestä tunnista hymynaama, tai päinvastoin mutrunaama. Jos suurin osa päivästä hymyjä, saa tarran. Ja jos tarroja tarpeeksi, kotoa voidaan palkita esim. uudella kirjalla. Itselle tuli tosi helpottunut olo keskustelun jälkeen, poika on mikä on, mutta silti ihan tavallinen, vilkas ekaluokkalainen, eikä todellakaan ainoa viikari.
Nyt on aivan eri ääni kellossa. Yhä vieläkin on harvinaista herkkua, että kaikki päivän tunnit olisivat hymyjä, mutta jos kolme neljästä on plussaa, niin olen tyytyväinen. Ja lapsi saa onnistumisen elämyksiä kun saa positiivisia tarroja.
Niinpä niin. Ehkä olen jäävi kirjoittamaan tästä - olen itsekin opettaja. Ehkä uskallan nopeammin ja suoremmin ottaa yhteyttä lapsen opettajaan. Mutta näin kotimaailmassa olen vain ekaluokkalaisen äiti ja ekaluokkalaisen äitinä ihan yhtä lailla helisemässä vilkkaan poikani kanssa. Tottakai haluaisin, että lapseni osaisi käyttäytyä täydellisesti ilman mitään tarrasysteemejä ja palkitsemisia. Näin ei vain ole. Koulumaailmaa nähneenä en kuitenkaan kyseenalaista open huomioita lapsestani - ne hellanteltut ovat usein aika erilaisia koulussa kuin kotona.
Ja kyllä meillä on aika isot keskustelut kotona joka päivä. Poika kertoo, mikä aiheutti mutrunaaman reissuvihkoon ja sitten pohdiskellaan, mikä meni oikein ja mikä väärin.
Kyllä ne lapset osaavat käyttäytyä koulussa, joilta on vaadittu - ja valvottu!- hyvää käytöstä myös kotona!
Jos koulussa ei käytösasiat suju, yleensä syy on se, että kotisäännöt ovat olleet paljon vapaammat!
Otapa lusikka kauniiseen käteen ja mieti esim., miten lapsesi käyttäytyy ruokapöydässä, miten annat hänen puhua sinulle, miten keskittyneesti hän hoitaa tehtävänsä, valvotko, että hän tekee tehtävänsä huolellisesti, millaisia ohjelmia annat lapsesi katsoa jne.
Jäljet johtavat yleensä sylttytehtaalle!