Katsees kasvoillain tunnistan
siin on lämpöä, iloakin
vajoan silmies syvyyteen
Heikkouteni ehkä tunnistat
hymyilin sille
siihen vastasit
Pääsit lähemmäs
kuin koskaan
Nyt hiljaa silmäin ummistan
Minä katsees kestin,
sen pieneen tilaan puristan,
muistiin sydämeni talletan,
kannan mukanain iäisyyteen
täältä pois
matkallain sitä maistellen
siin on lämpöä, iloakin
vajoan silmies syvyyteen
Heikkouteni ehkä tunnistat
hymyilin sille
siihen vastasit
Pääsit lähemmäs
kuin koskaan
Nyt hiljaa silmäin ummistan
Minä katsees kestin,
sen pieneen tilaan puristan,
muistiin sydämeni talletan,
kannan mukanain iäisyyteen
täältä pois
matkallain sitä maistellen
Vastaukset 3
Vanhimmat
tämäkin korkealla. Valitettavasti kerkisin jo jaella palkinnot pois.
'Kannan mukanani iäisyyteen täältä pois' riimi jotenkin ei synkronoi pieneen tilaan sydämeen puristetun kanssa.
Mulle heittää mielikuvan, missä kumara hahmo viime voimillaan raahustaa sinne iäisyyteen pieni, harmaa käytöstä kulahtanut pussi kädessään...
Joku toinen näkee tämänkin toisin. Runo oli kaunis.
Kiitos palautteestasi, olen otettu, sillä olen tällä runojen virran kohisevassa koskessa vasta alkutaipaleella. Muotoilin vähän runoani vinkkisi mukaan :). Auringon kultaisten säteiden lämpöä tähän lokakuun harmaaseen päivään sinulle ja muille runoilijoille.
Katsees kasvoillain tunnistan
siin on lämpöä, iloakin
vajoan silmies syvyyteen
Heikkouteni ehkä tunnistat
hymyilin sille
siihen vastasit
Pääsit lähemmäs
kuin koskaan
Nyt hiljaa silmäin ummistan
Minä katsees kestin,
pieneen nyyttiin harmaaseen,
muistiin sydämeni talletan,
kannan mukanain iäisyyteen
täältä pois
matkallain sitä maistellen
mielikuva harmaata nyyttiä imeskelevästä kulkijasta...
Kiitos palautteesta palautteeseen ja sinnekin niitä aurinkoisia päiviä!