LIIKAA!

siitä ei makseta sen enempää. Älä yritä päteä. Terveys on vaarassa. Käytä kaikki mahdollisuudet lepoon. Aika on otettava sieltä missä sitä ei ole. Katso miten muut tekevät. Älä pode huonoa omaa tuntoa. Sinulla on liikaa velvollisuuksia. Hymyile, ole onnellisen oloinen ja mukava. Stressi tappaa ilon. Sanot lapsille, että nyt äiti menee lepäämään ja ei saa häiritä, jolleivat ole liian pieniä. Sitten voivat nukkua muka mukana päiväunta. (en tiedä paljoa lapsista) Tee lista viikon töistä ja priorisoi. Pyyhi yli niin paljon kuin voit.

olla toisin. Jospa sulla oli vain huono päivä
tänään.
Nuku hyvin, näe kauniita unia.
Ja kuten joku tuossa neuvoikin, ole armollinen
itselles.

Kyllä joskus tuntuu ettei millään jaksa. Ja se täydellisen naisen-syndrooma kolahti myös. Ystäväni soitti tässä taannoin ja valitti kun oli ollut niin paljon tekemistä ettei päässyt istumaan kuin vasta yhdeksältä illalla. Aika normaali päivä sanoisin.. :)

Olen huomannut että kun hyväksyn asiat enkä taistele vastaan, kestän paremmin. Mitä mä nyt keksisin esimerkiksi.. Nykyisin kun lapset haluaa pelata korttia, järjestän siihen aikaa kotihommista, ne pitää kuitenkin tehdä huomenna taas uudestaan. Lapset on vähän aikaa riitelemättä, ja voidaan jutella samalla.

Kun tytär tuli päiväksi mun luo hoitoon vaikka oli mun kuukauden ainoa vapaa viikonloppu, ajattelin että minähän siinä voitan, saan olla hänen kanssa. Kun taiselin exää vastaan etten varmana ota, tuli vain huono olo. Sekä riitelystä että siitä että torjuin lapsia.

Olisikohan tuossa sekin juju, että kun antaa niin saa...

Tehty työ palkitsee. Kun teen hommani hyvin, saan hyvän mielen, jopa paskaduuneista - sainpa sen tehtyä. Se on varmaan se syy miksi istahdan soffalle vasta ysiltä. Ja pitää mut vetreässä kunnossa :) vierivä putkivalo ei sammaloidu..

Tsemppiä sulle.. huokaise syvään, helli vähän aikaa vain itseäsi, ja tartu härkää sarvista :) Ja jätä pois tuollaiset ristiriitaisuudet kuin laihduttaminen & leivonta :)) Älä tee kumpaakaan! Kohta tulee joulu ja sitten saa leipoa olan takaa.. laihduttamisen voit siirtää ensi vuodelle :)

Mie heittäydyn kirjaimellisesti lattialle kiroilemaan ja hakkamaan tyynyä tai lähen pihalle potkimaan käpyjä.

Aikansa kun antaa sen vitutuksen tulla ulos vaan,
niin siitä sitä lähetään uuteen nousuun.

Tee sitä mikä itsestäsi tuntuu hyvältä.

eikä aina tarvitse olla pirteä/iloinen/tehokas/hauska/laiha.
Kaikilla on lupa relata joskus, ja onneksi
kännykässä on myös se punainen nappi...

Ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Ikävä tilanne kun olet noin stressaantunut. Puhu jonkun ystäväsi kanssa tilanteestasi; on hyvä purkaa paha olo puhumalla pois sitten taas jaksaa. On hyvä purkaa asioita puhumalla niin voi löytyä jokin hyvä ratkaisu asiaan joka helpottaa.
Puhuminen omista tunteista (negatiivisistakin) selkeyttää tilannetta omassa päässä. Itse olen huomannut miten täytyy "päästää asioita" ulos, se on rauhoittanut mieltäni.

Ketään meistä ei ole kone joka jaksaa väsymättä. Ihan luonnollista minusta, että sinua vituttaa ja tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Minustakin on välillä tuntunut siltä. Olen huomannut, että on hyvä silloin lähteä lenkille, aivan yksin. Luonnolla on terapeuttinen vaikutus ja hyvälle ystävälle puhuminen myös. Voimia sinulle elämääsi.

ja lakkaa olemasta kaikille liian kiltti.

Sinun ei tarvitse olla täydellinen eikä edes hyvä kaikessa.
Kaikkia ei myöskään tarvitse miellyttää.

Terve itsekkyys (missä sen rajat sitten meneekin…) kannattaa, jos meinaat jaksaa.
Kuka muu oikeasti huolehtii jaksamisestasi kuin sinä itse?

Itse olen tällaisen opin tiellä - ei oo helppoa, mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Yhtään läheistä tai ystävää en ole menettänyt, vaikka vähän tuhmemmaksi ja itsekkäämmäksi olen ryhtynyt:)

En tiedä, mutta luulen sen olevan esim. sitä, että tässä nykyisessä elämänmenossa me ihmiset joudumme liian koville, tulemme vauhtisokeksi ja kadotamme "maalaisjärkemme", kun emme tajua, että ihminen ei kerkiä eikä jaksa määräänsä enempää. Eikä ole edes tarvis. Aika ajoin tulee sitten tilanne, jolloin pitää miettiä mitä oikeasti haluaa ja mitä on siitä valmis "maksamaan".

Yksinhuoltaja jos toinenkin tuntee ja kokee samoja asioita. Pitää vain painaa päivä kerrallaan, vaikka tuntuu kuinka pahalta. Ei vaan !! Omaa aikaa pitää löytyä, sen olen itsekin saanut kuulla, joskin sen järkkääminen onkin ihan toinen juttu. Olen itse alkanut taas maalaamaan, vaikka lapset tappelevat ja rahahuolet jyskyttävät takaraivossa, on se minulle kuitenkin pieni pakohetki johonkin toiseen ulottuvuuteen....jos noin voi sanoa....

Tsemppiä ja koita keksiä alue, jossa olet vain itsesi kanssa.(osta rentoutuskasetti ja laita kuulokkeet korville illalla, kun poikaset nukkuvat.)

Jos esim. meet vierailulle, kaikki paikat tip top,
itse leivotut suolaset ja makeat piirakat pöydässä,
vähän kireän oloinen tunnelma ehkä?
Vaiko, paikka jossa elämisen jäljet näkyy,
jotain kaupan nisua,
jos sitäkään kahvin kera, rento kodikas meininki.
Kumpi paikka miellyttää sua enemmän?
Ja, kun tulee vastavierailun aika, eikö helpota omaa oloa,
jos muistaa ettei tarvii nipottaa ?)

Työelämä vaatii kyllä ihan liikaa,
jos pitäis
tehdä kahden päivän hommat yhdessä päivässä :/

Joko huusit, toivottavasti helpotti edes hetkeksi, voimia!!

Sulla on kiltin tytön syndrooma.

Älä pingota, karsi turhat ressit:

- hellitä laihdutuksesta
- lenkkeile jos siltä tuntuu, jos ei tunnu niin älä lenkkeile
- älä leivo jos ei huvita
- siivoa se minkä jaksat, myöhemmin uudestaan, ei villakoirat tapa ja paskaa on maailma täys - ei sekään lopu vaikka kuinka lapioisit
- tee töitä se työaikasi mitä kuuluu ja jatka huomenna,kun ei ne työt kuitenkaan tekemällä lopu.
- pakko bailata? Eikä oo. Kuka käskee? Tilaa pizza, kato sohvalla leffa verkkareissa ja mene nukkumaan.
- jos ystävät tahtoo että tehtäis jotain mutta sinua ei hotsita niin sanot ettei kerkeä kun mennään lasten kans Korkeasaareen - ja sit viet ne penskat Korkeasaareen, kattelette apinoita, syötte roskaruokaa ja vetkuttelette puistossa. Siinä tulee lenkkeilytkin samalla kun käppäilette huomaamatta 10 km.

Näin puhuu markkinointialan ihminen joka jätti rannekellon keväällä piironginlaatikkoon kun siitä loppui patterit, menee töistä divarin kautta kotiin (ostaa jotain hölynpöly luettavaa) vaihtaa pyjaman päälle heti kun pääsee himaan ja istuu syömään suklaata ja katteleen töllöä kissojen kanssa. Enkä muuten aio lähteä sateeseen lenkille. Syön pakastewokkia ja vanukkaan. Puolisko saa tiskata. Saunon jollen nukahda.

It's up to you what you do.

Eikä tartte kommentoida tätä kommenttia.

Kiitos myötätunnosta, ohjeista, kannustuksestanne.

Kiva, että joku jaksaa välittää tuntemattomankin huonosta olosta; ollaan ihmisiä toisillemme, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Eilen oli jo edellispäivää parempi, ja tänään suorastaan hyvä päivä! Kyllä tämä tästä - taas.

Vietetään kaikki ihana tuleva viikonloppu - tehdään sitä mitä huvittaa, eikä sitä mitä pitäisi.