Täällä yksi (ja vähän toisenkin) jääräpää-otuksen mamma. Ongelma-kohteena on 2,5 vuotias kääpiökoira-narttu jolle ei luoksetuleminen käskystä tunnu menevän perille..tai menee perille "sitten kun huvittaa" ja kun tarpeeksi kauan on "kiljuttu" sitä tänne:ä.
Olen yrittänyt "koiran jättämistä" eli olen lähtenyt pikkuhiljaa kävelemään eteenpäin, mutta ei tällä otuksella silti ole mitään kiirettä vaan tulla jolkottelee sitten kun hajut on saatu päätökseen ja vielä siinä matkallakin saatetaan pysähtyä hajuja syynäämään. Ongelman ratkaisu...mikä? Muuten vapaanaolo yms. onnistuu hienosti, mutta ainoastaan tämä tänne, joka kuitenkin lienisi melko tärkeä osa tätä vapaanaolemista, ei tahdo onnistua..
Olen yrittänyt "koiran jättämistä" eli olen lähtenyt pikkuhiljaa kävelemään eteenpäin, mutta ei tällä otuksella silti ole mitään kiirettä vaan tulla jolkottelee sitten kun hajut on saatu päätökseen ja vielä siinä matkallakin saatetaan pysähtyä hajuja syynäämään. Ongelman ratkaisu...mikä? Muuten vapaanaolo yms. onnistuu hienosti, mutta ainoastaan tämä tänne, joka kuitenkin lienisi melko tärkeä osa tätä vapaanaolemista, ei tahdo onnistua..
Vastaukset 6
Vanhimmat
kokeilleesi jättämistä siten että kävelet poispäin. Se ei kuitenkaan riitä, vaan pitää JUOSTA pois ja kiljahtaa "heippa", näin esim. kettu-emot tekevät pennuillensa vaaran uhatessa. Lisäksi mene piiloon. Sano siis VAIN KERRAN "tänne", ei ikinä kahta kertaa. Jos se ei tule, juokset pois. Muutenkin kun koira on vapaana, mene vähänväliä piiloon; se oppii ettet sinä tarkkaile sitä, vaan sen tulee tarkkailla sinua. Tämä kuitenkin onnistuu huonosti vanhemmalla koiralla, joka on jo tottunut olemaan "omistajansa paimennettavana". Omat koirani pitävät minua alati silmällä, sillä ne tietävät että piiloudun heti, jos keskittyy liiaksi muuhun.. En edes pääse enää piiloon asti juuri koskaan, kun ne jo äkkäävät minut "itse teosta".
...koulutusartikkeleja luoksetulosta osoitteesta:
http://welcome.to/Millan_Koirakoulu
ainakin itse löysin tuolta erittäin hyviä vinkkejä ko. ongelmaan.
Niin ja tsemppiä :)
Hah, kuulostaa tutulta : ) Itselläni on saman ikäiset kääpiökoiranartut, tottelevat kyllä mutta pienellä viiveellä! En ole asiasta sen kummemmin stressannut, pääasia että koirat eivät lähde omille teilleen. Lähinnä naurattaa itseäkin kun huutaa koiraa kurkku suorana ja tämä vaan laahustaa kaikessa rauhassa ja pysähtyy katselemaan lintuja ; ) Jos koira täytyy jossain tilanteessa saada kiinni, käsken sen pysymään paikalla (se toimii aina) ja haen koiran itse. Makupalat auttavat luoksetulossa, ainakin joskus. Mutta eihän tässä tokokisoihin olla menossakaan, silloin olisin valinnut aivan toisen rodun!
Luoksetulo on tärkeä osa peruskasvatusta. Aina voi tilanteita, jossa koira pitäisi saada nopeasti luokse. Siksi luoksetuloa kannattaisi harjoitella koko ajan.
Jos koira huomaa, ettei sillä ole väliä tuleeko nyt vai myöhemmin, se takuulla viipyy vielä hetken. Siksi nopea katoaminen johonkin ja makupalat on hyvin tärkeää. Tietenkään ei pidä unohtaa kehuja silloinkaan kun koira mahdollisesti itse hakee kontaktia. Luoksetulon pitää olla aina positiivista, silloinkin kun koira on tehnyt jotain kolttosia, mikä voi ottaa joskus koville.
Lisäksi koiraa kannattaa kutsua luokseen välillä silloinkin, kun ei ota sitä kiinni. Eli luoksetulo ei tarkoita samaa kuin remmiin kiinni joutuminen
Kun pentukoiramme oli tarpeeksi suuri vietäväksi koirapuistoon (rokotukset kunnossa jne.), aloitimme luoksetuloharjoitukset seuraavasti:
Menimme aidattuun puistoon useinmiten siihen aikaa ettei siellä ollut muita koiria häiritsemässä. Myöhäinen ilta oli sopivin.
Mieheni meni puiston toiseen päähän, minä toiseen. Kun koira tuli käskystä luokse (vain yksi käsky), kiittelimme sitä aivan ÄLYTTÖMÄN paljon ja suureleisesti.
Sen jälkeen esim. minä sanoin : Missä X ja osoitin isäntää ja isäntä huusi koiran luokeen. Koira juoksi hulluna isännän luokse ja sai häneltä kovasti kiitosta ja rapsuttelua. Isäntä sanoi puolestaan: Missä Y ja osoitti minua ja minä huusin koiran luokseni. Taas koira porhalsi hirvittävää vauhtia luokseni ja sai kehuja ja ylisanoja kun tuli luokse. Pennun mielestä leikki oli aivan ihastuttavaa kun aina luoksetullessa peuhattiin tai annettiin makupala.
Nykyisin jo 6-vuotias neitimme tulee aivan yhtä innostuneena luokse kehoituksesta ja on onnesta mykkyrällä kun kiitetään!
Voin kertoa, että montaa kertaa ei tarvitse harjoitella niin koira suorastaan pomppaa syliisi!
minun koiruus ei millään tuntunut oppivan sitä luoksetuloa vaikka kuinka opetettiin ja ja kokeiltiin keinoja...mutta nyt kun se tässä jokuaika sitten taäytti 1 vuotta niin sillä varmaan napsahti päässä ja se alko ihan yhtäkkiä tottelemaankin...
tulee heti kun sanotaan että tänne... =)
mutta jos ei tottele ja hajut on kiinnostavampia niin se tepsii kun lähtee pois päin ja sanoo heihei..
sitten tullaan viivana...
me ollaan tehty koirille sitä että toinen meistä pitää koiraa istumassa vierellään ja toinen kävelee jonku matkaa poispäin...ja sitten koiruus viipottaa luvan saatuaan toisen luo..