Hei! Väsymyksestä johtuen pyydän jo etukäteen textini sekavuutta:)
Eli minulle on 2 lasta, josta vanhempi 2v3kk ja nuorin kohta 10kk. Ongelmana on nuoremman yöheräilyt.Hän ei varsinaisesti herää, vaan kääntyy seisomaan, huonoon asentoon tai herää syömään tai itkemään.Aina tarjoan maitoa, ja se näyttää hyvinkin maistuvan.Ja sitten hän nukahtaakin ja nukkuu jonkin ainaa taas rauhassa.Olen kokeillut monesti olla antamatta maitoa,mutta sitten alkaa huuto ja sängyssä seisoskelu ja/tai hyppely. Pakko myöntää että olen sen verran väsynyt itse,että mieluummin anna maiota ja nukun sitten hetken,kun että hän jäisi "hyppelemään" sinne sänkyyn.Toinen juttu mitä hän myös välillä tekee,on että vetäsee tutin suusta ulos ja sitten jokeltelee unissaan josta hän kuitenkin itse sit herää.Nämä öiset "seikkeilut" tapahtuvat joinakin öinä jopa joka 30min..Jos on hyvä yö,tyttö herää n.4 kertaa syömään plus muut kerrat kun häbet poitää kääntää tms..
Olisinb todella kiitollinen jos joku vastaisi jotain tai vaikke kertoisi jos on ollut samankaltaistia juttuja omiensa lastensa kanssa.Samalla olisin kiitollinen jos ne perus vittuilijakirjoittajat, jotka ovat omaan elämäänsä liiankin tympinntyneitä, EIVÄT ottaisi kantaa tähän.
Kiitos ja mukavaa syksyä kaikille!
Eli minulle on 2 lasta, josta vanhempi 2v3kk ja nuorin kohta 10kk. Ongelmana on nuoremman yöheräilyt.Hän ei varsinaisesti herää, vaan kääntyy seisomaan, huonoon asentoon tai herää syömään tai itkemään.Aina tarjoan maitoa, ja se näyttää hyvinkin maistuvan.Ja sitten hän nukahtaakin ja nukkuu jonkin ainaa taas rauhassa.Olen kokeillut monesti olla antamatta maitoa,mutta sitten alkaa huuto ja sängyssä seisoskelu ja/tai hyppely. Pakko myöntää että olen sen verran väsynyt itse,että mieluummin anna maiota ja nukun sitten hetken,kun että hän jäisi "hyppelemään" sinne sänkyyn.Toinen juttu mitä hän myös välillä tekee,on että vetäsee tutin suusta ulos ja sitten jokeltelee unissaan josta hän kuitenkin itse sit herää.Nämä öiset "seikkeilut" tapahtuvat joinakin öinä jopa joka 30min..Jos on hyvä yö,tyttö herää n.4 kertaa syömään plus muut kerrat kun häbet poitää kääntää tms..
Olisinb todella kiitollinen jos joku vastaisi jotain tai vaikke kertoisi jos on ollut samankaltaistia juttuja omiensa lastensa kanssa.Samalla olisin kiitollinen jos ne perus vittuilijakirjoittajat, jotka ovat omaan elämäänsä liiankin tympinntyneitä, EIVÄT ottaisi kantaa tähän.
Kiitos ja mukavaa syksyä kaikille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä on myös 10 kk vilkas ja väsymätön tyllerö. Kausittain tulee noita levottomampia öitä -viimeksi meni kolme viikkoa ihan sumussa, kun neiti heräsi parin tunnin välein koko yön, joka yö. Nyt on taas viikon verran menneet yöt kuin unelma, ilman yhtäkään heräämistä, mutta kokemuksesta viisastuneena en kyllä huokaise helpotuksesta, vaan henkisesti valmistaudun jo seuraavaan heräilykauteen ja koetan kerätä voimia sitä varten.
Mutta siis ensin vähän faktaa. Ensinnäkin, pienen lapsen unirytmihän menee niin, että n. kolmen vartin välein uni on "ohuempaa" ja herääminen siis todennäköisempää. Nämä hauraan unen jaksot ajoittuvat erityisesti alku- ja loppupäähän yötä, eli yleensä keskivaiheessa, ns. sydänyöllä uni on kaikkiaan syvempää ja syvemmät jaksot pidempiä. Tällöin lapsi saattaa kyllä ohuessa vaiheessa äännellä ja kääntyillä unissaan, jopa nousta hetkeksi istumaankin, mutta ei välttämättä herää kokonaan. Ongelmallisimpia ovat siis erityisesti nuo alkupään jaksot, sekä aamuyö.
Toiseksi, lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana tapahtuu niin valtavaa kehitystä, kasvamista ja oppimista, että se ei voi olla vaikuttamatta pienen unen laatuun. Ts. lapsi "käsittelee" kaikkea näkemäänsä ja oppimaansa unen aikana, mikä voi joskus olla pienille aivoille hiukan ylivoimainen tehtävä. Erityisesti 5-6 kk: ja 9-11 kk:n vaiheilla uudet taidot ja asiat(liikkeelle lähteminen, oman erillisyyden tajuaminen, seisomaan / kävelemään oppiminen, tai vaikka muutos kotitilanteessa esim. vanhempainvapaan loppuminen, päiväkoti tms.) aiheuttavat melkoista turbulenssia pieneen mieleen. Asian tiedostaminen ei tuo äidille yhtään lisää unta, eikä auta epätoivoisina yön hetkinä, mutta tietoisuus siitä, että kyseessä on vaihe, voi antaa ne viimeiset tarpeelliset voiman rippeet kestää seuraavaan suvantovaiheeseen saakka.
Kolmanneksi, se miten lapsi kaikkiaan näihin uusiin asioihin ja myös esim. unen eri jaksoihin reagoi ja miten niissä käyttäytyy riippuu paljon lapsen temperamentista. Niinkuin olet varmasti itsekin lastesi kohdalla huomannut, siinä missä toisella eri vaiheet menevät ohitse kuin huomaamatta, toinen heittäytyy niihin koko pienellä voimallaan ja väsyttää siinä samalla itsensä lisäksi vanhempansa. Siis se, että toinen onkin toista, saman perheen, samoin kasvatettua ja hoidettua lasta paljon levottomampi, ei välttämättä ole niinkään poikkeus, vaan pikemminkin sääntö. :)
Lopuksi muutama (meillä ainakin tilapäistä apua antanut) "vinkki".
- Siitä saakka, kun neitiämme alettiin nukuttaa omaan sänkyynsä, on meillä ollut käytössä "sivuvaunu", eli lapsen sänky on ihan kiinni omassamme. Tällöin pääsemme rauhoitteleemaan lasta heti, kun älämölö / kääntyily / kitinä (ts. ohuen unen vaihe) alkaa. Kättä hellästi lapsen päälle, silittelyä, jos tarpeen, niin muutama rauhoittava sana. Näin on todennäköisempää, ettei lapsi herää kokonaan, vaan pääsee ohuen vaiheen yli taas syvempään uneen.
- Vaihdamma ajoittain mieheni kanssa puolia, ts. kun minulla (olen tällä hetkellä kotiäitinä) alkaa väsymyskäyrä olla maksimilukemissa, mieheni nukku lähimpänä lapsen sänkyä ja hoitaa nämä em. yötassuttelut. Jos en saa sittenkään nukuttua, menen sohvalle yöksi tai pariksi keräämään voimia.
- Hyvin varhain lopetimme maidon / veden antamisen mahdollisten heräämisten yhteydessä. Kun lapsi on saanut iltapuuron ja sen päälle (sängyssä nautittuna) n. 1,5 dl maitoa, hän pärjää kyllä aamuun saakka. Huomasimme yöllisten juomisten paitsi herättävän lasta entisestään, myös pissattavan enemmän, jolloin vaippa oli paljon raskaampi aamulla (ja niin varmasti epämukavampi lapselle yöllä). Lapsi myös tottuu nopeasti yöjuomiseen, ja pyytää sitä, vaikkei jano/nälkä olisikaan. Mutta yhtä nopeasti (joskin hiukan käraivällisyyttä ja päättäväisyyttä se vaatii) lapsi myös tajuaa, että tämä tapa on nyt historiaa...
- Otimme aika varhain käyttöön pehmeäreunaisen matkasängyn, pinniksen sijaan. Kun tyllerömme potkii, sätkii ja kääntyilee unissaan, ovat vastassa joustavat kangasseinät, eikä puiset ja kovat pinnat, joihin osuessaan lapsi heräsi varmasti -jollein kipuun, niin viimeistään kolinaan.
- Paksu, mutta ilmava peitto hillitsi jonkin verran kääntyilyä, ja ensipelkojen jälkeen ymmärsin myös, että lapsi kyllä etsi unissaankin suunsa ja nenänsä peiton ulkopuolelle, jos alle sattui joutumaan.
- Osasimme jo alkaa ennakoida noita kevyen unen vaiheita. Esim. nukuttamisen jälkeen (jos emme itse vielä menneet makuulle) tulemme jo varuiksi puolen tunnin kinttaalla nukahtamisesta lapsen luo -ja kun käntyily sitten alkaa, olemme tikkana rauhoittamassa. Näin lapsi pääsee sujuvammin kohti sydänyön syvempää unta, eikä ilta ole yhtä heräämisen ja uudelleennukuttamisen taistelua. Samoin tiedämme aina puolen tunnin -kolmen vartin välein välttää kaikkea kolinaa, äänekästä puhetta tms., joka lapsen saattaisi "hälyttää" hereille. Syvemmän unen vaiheessa voi sitten vaikka vieressä imuroida, eikä pirpana tiedä siitä tuon taivaallista.
Nämä kaikki "konstit" vaativat tietysti aika lailla läsnäoloa ja viitseliäisyyttä, mutta senkin uhalla, olemme näillä järjestelyillä saaneet (aina silloin tällöin) muutaman tunnin unet itsekin.
Siis voimia ja kärsivällisyyttä! Meitä on täällä tuhansia saman kokeneita ja kokevia...
... tuohon yömaidosta vierottamiseen piti vielä sen verran kertoa, että jostain opuksesta (vai oliko se neuvolasta?) saimme korvaamattoman vinkin, joka on ensi-ihmettelyjen ja vastutuksen jälkeen toiminut meillä 100% teholla.
Siis kun lapsi nousee ylös ja alkaa "riehua" (sekä nukuttamisevaiheessa, että yöheräilyiden aikana), laitetaan hänet hellästi, mutta tiukan päättäväisesti takaisin makuulle, otetaan katsekontakti ja sanotaan "nyt on uniaika, nyt nukutaan" tms. yhtä selkeää ja vakuuttavaa. Samalla - edelleen hellästi!- estetään lasta nousemasta uudelleen, esim. lapsen käsiä omissaan pitäen (ja vaikka kämmenselkää samalla hyväillen) tai laskemalla käsi olkapäälle / kyljelle ja siinä silittäen. Ja tämä toistetaan aina, kun lapsi ylös nousee.
Avainsana tässäkin konstissa on kuitenkin ehdottomasti hellyys -lapsi ei siis saa kokea, että pakotetaan, että hän on "tuhma", tai että häntä rangaistaan jostain, vaan ideana on -niinkuin muussakin lapsen kasvatuksessa- tehdä lapselle selväksi, että äiti / isi tietää nyt tässä kohtaa, mikä on pienelle hyväksi ja sen mukaan toimitaan.
Olen tätä samaa konstia tällä palstalla ennenkin kertonut ja tiedän itsekin, että se kuulostaa kornilta -jopa hiukan "hörhöltä", mutta ihme ja kumma, muutaman kerran jälkeen ainakin meidän tyttömme tuntui tajuavan viestin ja suostui ihan omaehtoisesti jäämään makuulle. Sitten tietysti hellää silittelyä ja kiitosta, niin sanoma menee entistä selvemmin perille.
Ja tunnustan, kun joskus mikään ei auta, ei omat, eikä vieraat kikat, ja itse alkaa olla ihan finaalissa niiden kokeilusta, olen minäkin muutaman kerran ottanut lapsen viereen nukkumaan. Mutta on hyvä muistaa, että jos tätä tekee toistuvasti ja liian usein, käsittää lapsi sen niin, että tarpeeksi sinnikkäällä huutamisella saa lopulta sen parhaan palkinnon. Eli ellei halua perhepetiin palata / lähteä, on päättäväinen ja kärsivällinen johdonmukaisuus kaikkein kannalta ja pidemmän päälle parempi ratkaisu, kuin jatkuva periksi antaminen -vaikka se noina yön pimeinä tunteina kaikkein huokuttelevimmalta vaihtoehdolta tuntuukin...