Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin, mutten ole saanut kovin järkevää palautetta. Asia on kuitenkin sellainen, että se vaivaa mieltäni lähes päivittäin ja kuulisin mielelläni, jos muilla olisi samankaltaisia kokemuksia.
Sain keskenmenon vuosia sitten. Se oli rankkaa aikaa ja heräsin öisin etsimään kadonnutta lastani. Sitten yksi yö näin unta, että olin jossakin pippaloissa ja tummatukkainen nuori poika tuli luokseni ja kertoi olevansa lapseni. Hän pyysi lupaa tulla takaisin meille (=minulle ja silloiselle poikaystävälleni, nyk. aviomiehelleni). Annoin innosta kiljuen hänelle luvan tulla takaisin.
Tämän jälkeen aloin nähdä unia kahdesta pojasta, jotka olen yhdistänyt yhdeksi ja samaksi henkilöksi. Toinen pojista oli noin 5-vuotias ja vaaleahiuksinen, toinen oli taas tuo jo edellä mainitsemani tummatukkainen ja noin 15-vuotias. Unissa nämä pojat erottuivat todella vahvasti, koska he eivät olleet tavallisia unihahmoja, jotka voivat muuttaa muotoaan, olla epäselviä tai kasvottomia yms. Nämä pojat olivat "kiinteitä" ja muuttumattomia hahmoja unissa, he olivat enemmän tarkkailijoita kuin osa unta. Olen nähnyt unia kuolleista henkilöistä ja pojat muistuttivat kovasti näitä, he olivat ilmeettömiä ja puhuivat todella harvoin (äitini tiesi kertoa, etteivät kuolleet puhu unissa).
Yhdessä unessa ajoin autolla ja pysähdyin tien vieressä muovimopolla ajavan pojan kohdalle. Avasin pelkääjän puolen oven ja pyysin poikaa hyppäämään kyytiin. Poika katsoi minua ilmeettömästi ja sanoi odottavansa vielä.
Tämä vaalea pikkupoika seisoi kerran sänkymme jalkopäässä, kun heräsin keskellä yötä. Voin vannoa, että olin hereillä ja poika oli ihan oikeasti siinä. Hän osoitti kämmenellään nukkuvaa miestäni ja näytti todella vihaiselta. Minut huomatessaan hän katsoi hetken silmiin ja haihtui sitten ilmaan.
Vanhempi poika istui kerran keittiön tuolilla odottamassa, kun kannoin pyykkikasaa kylppäriin. Tietenkään palatessani ihmettelemään asiaa siellä ei ollut ketään. Muistan kuitenkin pojan murheellisen ilmeen ja sen, että hän selvästi odotti jotakin.
Muitakin unia ja näkyjä oli, mutta nuo ovat erityisesti painuneet mieleen. Näin näitä poikia vuosi vuodelta yhä useammin, kunnes tulin raskaaksi. Siihen näyt loppuivat kuin seinään, enkä sen jälkeen ole heitä nähnyt.
Raskaus sujui hyvin ja sain pikkuisen pojan. Poikani täyttää pian vuoden ja muistuttaa ulkonäöltään ällistyttävän paljon sitä pientä pellavapäistä poikaa unistani. Minä ja mieheni olemme tummatukkaisia, poikamme on aivan vaalea. Tietysti hänen hiuksensa tummuvat iän myötä, luultavasti teini-iässä kuten sekä minun että mieheni suvun miehillä.
Olen miettinyt, että onko poikani tuo poika, joka niin pitkään odotti, että saisi syntyä meille? Tavallaan se on lohdullista ajatella, että sain takaisin sen lapsen, jonka aikoinaan menetin. Että hän on se sama, hän halusi meille ja hän odotti uutta mahdollisuutta. Mutta miksi sitten taas hänelle oli niin tärkeää syntyä juuri meille?
Poika on ollut syntymästään asti todella vahvasti läsnä ja on aina ollut äärimmäisen iloinen vauva. Muuten mielestäni aivan normaali lapsi, fiksu toki ja aktiivinen, ja erityisen kaunis :) Minulla ja pojalla on ollut alusta asti todella vahva side. Tästä on neuvolassa ja muuallakin huomautettu. Ajan myötä se on ehkä vähän heikentynyt, mutta edelleen pystyn aavistamaan toiseen huoneeseen, nukkuuko lapseni sängyssään vai onko hereillä: hän ei välttämättä päästä ääntäkään.
Sain keskenmenon vuosia sitten. Se oli rankkaa aikaa ja heräsin öisin etsimään kadonnutta lastani. Sitten yksi yö näin unta, että olin jossakin pippaloissa ja tummatukkainen nuori poika tuli luokseni ja kertoi olevansa lapseni. Hän pyysi lupaa tulla takaisin meille (=minulle ja silloiselle poikaystävälleni, nyk. aviomiehelleni). Annoin innosta kiljuen hänelle luvan tulla takaisin.
Tämän jälkeen aloin nähdä unia kahdesta pojasta, jotka olen yhdistänyt yhdeksi ja samaksi henkilöksi. Toinen pojista oli noin 5-vuotias ja vaaleahiuksinen, toinen oli taas tuo jo edellä mainitsemani tummatukkainen ja noin 15-vuotias. Unissa nämä pojat erottuivat todella vahvasti, koska he eivät olleet tavallisia unihahmoja, jotka voivat muuttaa muotoaan, olla epäselviä tai kasvottomia yms. Nämä pojat olivat "kiinteitä" ja muuttumattomia hahmoja unissa, he olivat enemmän tarkkailijoita kuin osa unta. Olen nähnyt unia kuolleista henkilöistä ja pojat muistuttivat kovasti näitä, he olivat ilmeettömiä ja puhuivat todella harvoin (äitini tiesi kertoa, etteivät kuolleet puhu unissa).
Yhdessä unessa ajoin autolla ja pysähdyin tien vieressä muovimopolla ajavan pojan kohdalle. Avasin pelkääjän puolen oven ja pyysin poikaa hyppäämään kyytiin. Poika katsoi minua ilmeettömästi ja sanoi odottavansa vielä.
Tämä vaalea pikkupoika seisoi kerran sänkymme jalkopäässä, kun heräsin keskellä yötä. Voin vannoa, että olin hereillä ja poika oli ihan oikeasti siinä. Hän osoitti kämmenellään nukkuvaa miestäni ja näytti todella vihaiselta. Minut huomatessaan hän katsoi hetken silmiin ja haihtui sitten ilmaan.
Vanhempi poika istui kerran keittiön tuolilla odottamassa, kun kannoin pyykkikasaa kylppäriin. Tietenkään palatessani ihmettelemään asiaa siellä ei ollut ketään. Muistan kuitenkin pojan murheellisen ilmeen ja sen, että hän selvästi odotti jotakin.
Muitakin unia ja näkyjä oli, mutta nuo ovat erityisesti painuneet mieleen. Näin näitä poikia vuosi vuodelta yhä useammin, kunnes tulin raskaaksi. Siihen näyt loppuivat kuin seinään, enkä sen jälkeen ole heitä nähnyt.
Raskaus sujui hyvin ja sain pikkuisen pojan. Poikani täyttää pian vuoden ja muistuttaa ulkonäöltään ällistyttävän paljon sitä pientä pellavapäistä poikaa unistani. Minä ja mieheni olemme tummatukkaisia, poikamme on aivan vaalea. Tietysti hänen hiuksensa tummuvat iän myötä, luultavasti teini-iässä kuten sekä minun että mieheni suvun miehillä.
Olen miettinyt, että onko poikani tuo poika, joka niin pitkään odotti, että saisi syntyä meille? Tavallaan se on lohdullista ajatella, että sain takaisin sen lapsen, jonka aikoinaan menetin. Että hän on se sama, hän halusi meille ja hän odotti uutta mahdollisuutta. Mutta miksi sitten taas hänelle oli niin tärkeää syntyä juuri meille?
Poika on ollut syntymästään asti todella vahvasti läsnä ja on aina ollut äärimmäisen iloinen vauva. Muuten mielestäni aivan normaali lapsi, fiksu toki ja aktiivinen, ja erityisen kaunis :) Minulla ja pojalla on ollut alusta asti todella vahva side. Tästä on neuvolassa ja muuallakin huomautettu. Ajan myötä se on ehkä vähän heikentynyt, mutta edelleen pystyn aavistamaan toiseen huoneeseen, nukkuuko lapseni sängyssään vai onko hereillä: hän ei välttämättä päästä ääntäkään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä uskon että poikasi on se sama joka meinasi syntyä jo aiemmin. Vihdoin hän pääsi luoksenne :)
uskon vakaasti, että unissa voi nähdä asioita, joita järjellä ei voi selittää. Tiedän myös, että unet voivat joskus ennustaa tulevaisuutta.
Kuulin ystävältäni, että hänen lapsensa tuli raskausaikana uniin. Päivisin hän oli varma että saa tytön mutta unissa lapsi olikin aina poika eikä hän saanut saanut sitä muutettua, vaikka kuinka yritti. Hän usein vitsailikin että uskoo päivisin saavansa tytön ja öisin uneksuvansa poijasta. Voit arvata millainen yllätys oli, kun unet olivatkin oikeassa. Ystäväni kertoi, että unissa lapsi oli "kiinteämmän" ja "aidomman" oloinen kuin muut unihahmot yleensä olivat.
Luulisin, että jollain tavalla tulevan lapsen henki liikkuu lähellä naista silloin, kun tämä on tulossa raskaaksi tai raskaana. Joskus näköjään henget (sielut?) voivat valita kantajansa jo paljon etukäteen, sillä mitäpä heille pari vuotta meidän aikaamme merkitsee.
voit nähdä syntymättömän lapsesi.Ei epäilysträkään.
Esim.
enkeli Gabriel kertoi aikoinaan Marialle tulevasta pojasta.
Raskaana ollut nainen näki unta pienestä tytöstä joka halusi tulla naisen mukaan, mutta nainen sanoi ettei voi ottaa tyttöä, koska hänellä oli jo joku toinen lapsi (siis sikiö).
Siinä yksi tapaus.
Eräät käyttävät keskenmenossa kuollutta sikiötä noituudella "apulaisenaan" ja säilyttävät/kasvattavat "lastaan", mutta se on jo eri asia.