lapsen itsetunto

Itsetunnon varhaisvaihe lähtee kehittymään samoista aineksista kuin perusluottamuskin. Ensimmäisen ikävuoden aikana on tärkeää, että vauva saisi tarpeeksi hoivaa ja huolehtimista, sillä siitä hänelle alkaisi kehittyä tunne omasta tärkeydestään. Erilaisia tuntemuksia, esim. nälkä ja mahakipu, vauva pitää osana itseään. Olisi tärkeätä, että aina kun lapsi alkaa itkemään, tulisi vanhempi paikalle ja "poistaisi" tämän pahanolontunteen. Jos lapsi jätetään itkemään pitkäksi aikaa yksin, herää hänessä tunne, ettei ole arvokas ja tärkeä.

Itsetunnon varhaisen kehityksen kannalta on tärkeää. että lapsen hoito ajoitettaisiin oikein, eli silloin, kun lapsi sitä pyytää, esim. itkemällä. Hoidon oikea ajoitus saa lapsessa aikaan tunteen, että hän voi hallita itseensä liittyviä asioita. Lapsi ei tunne olevansa vain ulkomaailman armoilla, vaan hän tuntee hyvänolontunteen, joka tulee hoidon seurauksena, hänen itsensä tuottamaksi.

Lapsi on syntymästään saakka sosiaalinen, joka tarvitsee ja kaipaa toisten ihmisten seuraa. Jos lapsi jätetään liiaksi yksin ja ilman vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa, hänen tunteensa ovat irrallaan sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, jonka pitäisi olla mielihyvän ilmenemiskenttä. Lapsi tuntee, että hän tuottaa mielihyvänsä oman ruumiinsa tuntemusten avulla. Tästä voi seurata, että myöhemmin lapsen on vaikea liittää tunteitaan muihin ihmisiin.Tuossa muutama Laten kasvatusmetodi. Herätänkö kasvatusmenetelmieni kertomisella syyllisyydentunteita joissakin Äideissä? Tuntuu vain siltä kun tulee ruudinkatkuista palautetta asiallisesta kasvatuksesta.

Rajojen asettamisella olisi sellainen tarkoitus, että lapsi oppisi hallitsemaan itseään ja oppisi tekemään kompromisseja. Jotta lapsi selviäisi arvaamattomista tilanteista ja myöskin lapsen itsetunnon kannalta on rajojen asettamisella tärkeä rooli.

Eli kun väitän että lapsen kasvatus on tärkeää ensi minuuteista lähtien niin se on myös fakta! Tuottaako Laten faktat syyllisyydentuntoja joillekkin? ? ?

Lauri kirjoitti:

Itsetunnon varhaisvaihe lähtee kehittymään samoista aineksista kuin perusluottamuskin. Ensimmäisen ikävuoden aikana on tärkeää, että vauva saisi tarpeeksi hoivaa ja huolehtimista, sillä siitä hänelle alkaisi kehittyä tunne omasta tärkeydestään. Erilaisia tuntemuksia, esim. nälkä ja mahakipu, vauva pitää osana itseään. Olisi tärkeätä, että aina kun lapsi alkaa itkemään, tulisi vanhempi paikalle ja "poistaisi" tämän pahanolontunteen. Jos lapsi jätetään itkemään pitkäksi aikaa yksin, herää hänessä tunne, ettei ole arvokas ja tärkeä.

Itsetunnon varhaisen kehityksen kannalta on tärkeää. että lapsen hoito ajoitettaisiin oikein, eli silloin, kun lapsi sitä pyytää, esim. itkemällä. Hoidon oikea ajoitus saa lapsessa aikaan tunteen, että hän voi hallita itseensä liittyviä asioita. Lapsi ei tunne olevansa vain ulkomaailman armoilla, vaan hän tuntee hyvänolontunteen, joka tulee hoidon seurauksena, hänen itsensä tuottamaksi.

Lapsi on syntymästään saakka sosiaalinen, joka tarvitsee ja kaipaa toisten ihmisten seuraa. Jos lapsi jätetään liiaksi yksin ja ilman vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa, hänen tunteensa ovat irrallaan sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, jonka pitäisi olla mielihyvän ilmenemiskenttä. Lapsi tuntee, että hän tuottaa mielihyvänsä oman ruumiinsa tuntemusten avulla. Tästä voi seurata, että myöhemmin lapsen on vaikea liittää tunteitaan muihin ihmisiin.Tuossa muutama Laten kasvatusmetodi. Herätänkö kasvatusmenetelmieni kertomisella syyllisyydentunteita joissakin Äideissä? Tuntuu vain siltä kun tulee ruudinkatkuista palautetta asiallisesta kasvatuksesta.

Rajojen asettamisella olisi sellainen tarkoitus, että lapsi oppisi hallitsemaan itseään ja oppisi tekemään kompromisseja. Jotta lapsi selviäisi arvaamattomista tilanteista ja myöskin lapsen itsetunnon kannalta on rajojen asettamisella tärkeä rooli.

Eli kun väitän että lapsen kasvatus on tärkeää ensi minuuteista lähtien niin se on myös fakta! Tuottaako Laten faktat syyllisyydentuntoja joillekkin? ? ?

Lue lisää

Mitä ajattelet itkukoulusta jossa lapsen annetaan huutaa eikä mennä kopalle? Eräs tuttavani suositteli minulle itkukoulua kun vaavi itkee jatkuvasti jos vaikkapa tutti putoaa suusta.

sirkku kirjoitti:

Mitä ajattelet itkukoulusta jossa lapsen annetaan huutaa eikä mennä kopalle? Eräs tuttavani suositteli minulle itkukoulua kun vaavi itkee jatkuvasti jos vaikkapa tutti putoaa suusta.

Lue lisää

Etkö lukenut yllä kirjoittamaani? Siinähän juuri kerroin lapsen perusturvallisuudesta ja sen luomisesta. Mikäli annat lapsesi huutaa itsensä uneen, opetat hänelle samalla että täällä saat pärjätä omillasi, joten turhaan pyydät apua. Lapsen itku on vanhemmalle sen merkki että :tule tänne kaikki ei ole kohdallaan. Lapsella ei ole muuta keinoa vaatia kuin itku. Sydämetön olet jos itkukoulua lapsellesi pidät! ! !

miten erottelet luonteesta johtuvan erilaisuuden opitusta, eli kasvatuksesta? Kumpi hallitsee kumpaa?

Lauri kirjoitti:

Itsetunnon varhaisvaihe lähtee kehittymään samoista aineksista kuin perusluottamuskin. Ensimmäisen ikävuoden aikana on tärkeää, että vauva saisi tarpeeksi hoivaa ja huolehtimista, sillä siitä hänelle alkaisi kehittyä tunne omasta tärkeydestään. Erilaisia tuntemuksia, esim. nälkä ja mahakipu, vauva pitää osana itseään. Olisi tärkeätä, että aina kun lapsi alkaa itkemään, tulisi vanhempi paikalle ja "poistaisi" tämän pahanolontunteen. Jos lapsi jätetään itkemään pitkäksi aikaa yksin, herää hänessä tunne, ettei ole arvokas ja tärkeä.

Itsetunnon varhaisen kehityksen kannalta on tärkeää. että lapsen hoito ajoitettaisiin oikein, eli silloin, kun lapsi sitä pyytää, esim. itkemällä. Hoidon oikea ajoitus saa lapsessa aikaan tunteen, että hän voi hallita itseensä liittyviä asioita. Lapsi ei tunne olevansa vain ulkomaailman armoilla, vaan hän tuntee hyvänolontunteen, joka tulee hoidon seurauksena, hänen itsensä tuottamaksi.

Lapsi on syntymästään saakka sosiaalinen, joka tarvitsee ja kaipaa toisten ihmisten seuraa. Jos lapsi jätetään liiaksi yksin ja ilman vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa, hänen tunteensa ovat irrallaan sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, jonka pitäisi olla mielihyvän ilmenemiskenttä. Lapsi tuntee, että hän tuottaa mielihyvänsä oman ruumiinsa tuntemusten avulla. Tästä voi seurata, että myöhemmin lapsen on vaikea liittää tunteitaan muihin ihmisiin.Tuossa muutama Laten kasvatusmetodi. Herätänkö kasvatusmenetelmieni kertomisella syyllisyydentunteita joissakin Äideissä? Tuntuu vain siltä kun tulee ruudinkatkuista palautetta asiallisesta kasvatuksesta.

Rajojen asettamisella olisi sellainen tarkoitus, että lapsi oppisi hallitsemaan itseään ja oppisi tekemään kompromisseja. Jotta lapsi selviäisi arvaamattomista tilanteista ja myöskin lapsen itsetunnon kannalta on rajojen asettamisella tärkeä rooli.

Eli kun väitän että lapsen kasvatus on tärkeää ensi minuuteista lähtien niin se on myös fakta! Tuottaako Laten faktat syyllisyydentuntoja joillekkin? ? ?

Lue lisää

Kerrankin Laurin kirjoitus on täyttä faktaa. Näitä periaatteita olem ensi hetkistä soveltanut omiin lapsiini ja tyytyväinen olen tulokseen.

"Itsetunnon varhaisen kehityksen kannalta on tärkeää. että lapsen hoito ajoitettaisiin oikein, eli silloin, kun lapsi sitä pyytää, esim. itkemällä. Hoidon oikea ajoitus saa lapsessa aikaan tunteen, että hän voi hallita itseensä liittyviä asioita. Lapsi ei tunne olevansa vain ulkomaailman armoilla, vaan hän tuntee hyvänolontunteen, joka tulee hoidon seurauksena, hänen itsensä tuottamaksi."

Tämän olen tulkinnut oman eksäni kasvatuksessa menneen vikaan. Kuvien perusteella hän on vauvana ollut tosi lihava. arvelen, että hänelle on tuputettu ruokaa ilman, että hän on ehtinyt siihen itse mitenkään vaikuttaa. Syynä yli hoitamiseen on ollut, että hän on vanhempiensa ainokainen lapsi, jonka he ovat saaneet suht vanhoina oltuaan pitkän aikaa naimisissa ja puolitoista vuotta aikaisemmin syntynyt sisar oli vaurioitunut synnytyksessä ja elänyt vain muutaman päivän.

Vaikka yli huolehtimista oli ollut, niin taustalla oli, että hänen äitinsä teki tyttärensä kuoleman aiheuttamaa surutyötä vielä kuolin vuoteellaankin. Kova oli ollut anopin kohtalo, sillä synnytyksen jälkeen, kun hän oli yrittänyt imettää vauvaansa, niin hoitaja oli tokaissut: Ei se tarvitse oppiakaan. Eli näin sai äiti tietää lapsensa vaurioitumisesta! Ei puhettakaan, että olisi siihen aikaan saanut jotain helpotusta oloonsa.

Kaikki tämä tekemätön surutyö taustallaan, vaikka uskon, että parhaan ymmärryksensä mukaan yritti kasvattaa lastaan, niin eksäni mieleen on esim. jäänyt mieltä kaivamaan äitinsä sanat, kun oli harmitellut tyttönsä kuolemaan, koska vain tuollaisen rääpäleen sai tilalle.

Eksäni on raamikas komea mies ja omalla tavallaan fiksukin, mutta voi millainen puoli hänestä tuleekaan esille, kun joutuu itsetuntomasennukseen ja aivan vainoharhaisesti luulee, että kaikki ovat häntä vastaan ja yrittävät häntä loukata. Nuo ajatukset saavat hänet suoltamaan kovaan ääneen herjoja toisille sekä synnyttää hänessä koston. ja vihantunteita.

Lisäksi eksäni on nähtävästi saanut lapsena kaiken tavaran mitä ikinä vaan on halunnut ja ei ole joutunut odottamaan tai kokemaan perin tärkeitä pettymyksiä, kun ei ole saanut kaikkea haluamaansa. Tämä vaikuttaa nyt myöhemmällä iällä hänelle sen, että hän ei vieläkään osaa odottaa esim. parempaa rahatilanteellista aikaa hankinnoilleen, vaan on hirmu harmissaan jos joutuu odottamaan mitään.

Ei nyt kymmeniä sentäs. Kun täytin 18-v, niin sinne asti. Hain salaa ammattikouluun monena vuotena ja pääsin ammattikouluun, kun olin käynyt armeijan. En puhunut vanhemmille kertaakaan aikomuksistani. Sitten sanoin, kun olin lähdössä pois kotoani.

Tiinan ja Timon lapset eivät kaipaa narstista ex isäänsä