Olen niin kaukana, tyhjyys väkisin vie,
ei pakoa, edessä vain päättyvä tie.
Pimeyden portilta, sumun syvyydestä,
kauhun karma repii julmalla voimalla.
Tarttuu tiukasti, katkerana alistaen pakottaa,
valtaansa häijysti käyttää, heikomman upottaa.
E-hei armoa taikka anelua siedä,
vaan kunnian tahtoo väkisin viedä.
Eläimen lailla raatelee, tarpeensa tyydyttää,
kohtelee kaltoin, uskon väkisin hyydyttää.
Hylkää raunioille savuisille usvamaan,
sylkäisee päälle, jättää siihen kitumaan.
Ei rajoja kärsimys tuntea voi,
viimeinen sävel korvissa soi.
Kipu huumaa, tajunnan täysin sekoittaa,
itsesyytöksen taakkaan harhauttaa.
Särkyneen nyyhkäykset hiljaiset tyhjyyteen…
Vapisevin sormin peitosta hakee suojaa.
sinä ruoja,
sinut kiroan,
herkeämättä rukouksella herjaa Luojaa.
Miss´ oletkaan sä enkeli sillalta taulun?
Antaisitko lohduksi kauneimman laulun?
Antaisit jo kivun sulaa...
ei pakoa, edessä vain päättyvä tie.
Pimeyden portilta, sumun syvyydestä,
kauhun karma repii julmalla voimalla.
Tarttuu tiukasti, katkerana alistaen pakottaa,
valtaansa häijysti käyttää, heikomman upottaa.
E-hei armoa taikka anelua siedä,
vaan kunnian tahtoo väkisin viedä.
Eläimen lailla raatelee, tarpeensa tyydyttää,
kohtelee kaltoin, uskon väkisin hyydyttää.
Hylkää raunioille savuisille usvamaan,
sylkäisee päälle, jättää siihen kitumaan.
Ei rajoja kärsimys tuntea voi,
viimeinen sävel korvissa soi.
Kipu huumaa, tajunnan täysin sekoittaa,
itsesyytöksen taakkaan harhauttaa.
Särkyneen nyyhkäykset hiljaiset tyhjyyteen…
Vapisevin sormin peitosta hakee suojaa.
sinä ruoja,
sinut kiroan,
herkeämättä rukouksella herjaa Luojaa.
Miss´ oletkaan sä enkeli sillalta taulun?
Antaisitko lohduksi kauneimman laulun?
Antaisit jo kivun sulaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
enkelitaulu sängyn yläpuolella, kun olin pieni...
niin että kirjoittaja kuvaa jonkun äkillisen sairauskohtauksen tunnelmia, kivuissa kouristelua ja kuolemanpelkoa, jolloin usko meinaa pettää ja alkaa herjata Jumalaakin.
Runon voi lukea myös kuvauksena muusta suuresta koettelemuksesta ja epätoivosta, kun elämässä tuntuu kaikki tiet olevan tukossa ja uhkaa musertua taakan alle.
Runo oli hyvä.
välttämättä tykkää runon ylläolevan kaltaisesta analysoinnista, vaan voi kokea sen rääppimiseksi.
Se ei ollut tarkoitukseni. Runo oli kiinnostava ja yritin ymmmärtää mitä siinä haluttiin sanoa. Kun luin uudelleen runoa minusta näytti että kyse on enemmänkin henkisestä kivusta ja kamppailusta.
Kun jonkin aikaa olen runoja täällä lueskellut, enemmistönä näyttää olevan yltiöromanttiset lemmenvuodatukset. Siinä joukossa tällainen runo erottuu.
Toivottavasti et säikähdä lähettämästä runojasi. En krääpi enää!
En säiky, en :) vaan kiitos sinulle, hyvä, että painajaiseni on herättänyt ajatuksia. Ehkä se onkin kirjoitettu osin tarkoituksella tulkinnan varaiseksi, jotta siitä voisi moni oman kipunsa löytää.
Painajaiseni on minua seurannut kohta jo 25 vuotta (tuolloin olin hyvin nuori, itseasiassa lapsi vielä). Painajaisestani on tullut osa minua kipuineen. Toisinaan se muistuttaa elämän raadollisuudesta, mutta onneksi nykyisin harvemmin :).
Kipu, jota kuvaan ja koen uudelleen ja uudelleen painajaiseni kautta on minulle niin henkisesti kuin fyysisesti todellisuutta. Ken tahtoo, voi sen löytää tuosta helposti, kipuni. Ainakin se taitavasti tekee toisinaan nukahtamisen vaikeaksi, ainakin yksin.
No huh...tulipa vuodatus =D
Onnekseni kivusta huolimatta olen saanut onnellisen elämän. Ja kiitos vielä sanoistasi.