Haapojen kirkas kulta,
mäntyjen vihreää.
Sekaisin rauhaa ja tulta
- silti se viihdyttää.
Tammien ruskea puna,
ruokojen pehmeä harmaa.
Katselen noiduttuna
maalarin silmää varmaa.
Yhtään väriä väärää
missään en silmääni saa.
Aina kun luonto määrää,
kaunis ja puhdas on maa.
mäntyjen vihreää.
Sekaisin rauhaa ja tulta
- silti se viihdyttää.
Tammien ruskea puna,
ruokojen pehmeä harmaa.
Katselen noiduttuna
maalarin silmää varmaa.
Yhtään väriä väärää
missään en silmääni saa.
Aina kun luonto määrää,
kaunis ja puhdas on maa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässä runossa on kaikki, mitä tulee olla hyvässä runossa.
Kertakaikkisen komeeta luettavaa!
Kiitän huomiostasi ja huomaan, että sinun kaunis runosi oli samasta aiheesta. Kokemus on yhteinen, luonto samoin.
..pidän paljon. Ihan silmissään näkee levollisen kauniin syysmaiseman. Kiitos lukuhetkestä : )
Kiitän sanoistasi; yritys kuvata luonnon kauneutta jää aina yritykseksi, mutta jos sekin jotakuta koskettaa, on onnellinen. Sinun sanostasi olen.
ja kulta,
luontohetki äärelläsi, runossasi.
Kiitos.
Syksyn kauneus on meillä kaikilla omanlaisenaan.
Millainen mahtaakaan olla sinun koskesi rannalla?