Syöksylasku!

Ajattelin kokeilla kuinka lyriikka irtoaisi raksamieheltä.


Kaksi pallukkaa päässäni välittää tietoa aivoihini edessä siintävästä kesäisestä niitystä. Hieman kumarassa kädet levällään minä juoksen kohti tuntematonta määränpäätä. Kaiketi luulen olevani jokin ensimmäisen maailmansodan punainenparoni, tai äkäisesti pistävä ampiainen.
Kaartelen ympäri niittyä pidän kummaa surinaa, niin että räkä pärskyy vasten kasvojani. Pian jokin viholliskone ampuu minut alas luodit ei suinkaan tulleet lentäjä-ässä Manfred Albrecht von Richthofen koneesta, vaan aivoistani, jotka muistivat povitaskussani hölskyvät kossupullon jämät. Tömähdin mättäälle naama mutaa viistäen, mutta pysähdyttyäni olin sankari, sillä pullo taskussa oli säilynyt ehjänä.