Joo.
Mä oon ajautunut epämiellyttävään tilanteeseen. En ole edes 19-vuotias vielä eli tiedän että en ole liian vanha mihinkään, mutta taidan kärsiä ensimmäisestä ikäkriisistäni.
ehkä voisin yrittää selittää vähän paremmin, varoitan että tästä voi tulla pitkä viesti mutta mun on pakko purkautua johonkin...
Oon tiennyt jo jostain 12-vuotiaasta asti tykkääväni tytöistä, ja mitä enemmän ikää sitä vähemmän kiinnostusta miehiä kohtaan. Olen seurustellu yhden pojan kanssa ja se kaatui siihen etten vain tuntenut vetoa häneen.
Tytöistä mulla ei taasen ole mitään kokemusta, johtuupi luultavasti siitä että kärsin paniikkihäiriöstä ja itsetuntoni on olematon. en uskalla lähestyä ihmistä josta oikeasti pidän.
Asun myös ihan pöndellä. Haluaisin kuitenkin kovasti välillä, tällaisen mainion yli vuoden selibaatin jälkeen, saada ja antaa edes jonkinlaista läheisyyttä, tuntea jotain...
En edes itsekään enää tiedä mitä haen takaa, mutta jos jollakulla teistä sattuisi olemaan samansuuntaisia kokemuksia haluaisin tietää mitä mun kannattaa tehdä. Tällä tavalla en meinaa kauaa enää jaksa.
Mä oon ajautunut epämiellyttävään tilanteeseen. En ole edes 19-vuotias vielä eli tiedän että en ole liian vanha mihinkään, mutta taidan kärsiä ensimmäisestä ikäkriisistäni.
ehkä voisin yrittää selittää vähän paremmin, varoitan että tästä voi tulla pitkä viesti mutta mun on pakko purkautua johonkin...
Oon tiennyt jo jostain 12-vuotiaasta asti tykkääväni tytöistä, ja mitä enemmän ikää sitä vähemmän kiinnostusta miehiä kohtaan. Olen seurustellu yhden pojan kanssa ja se kaatui siihen etten vain tuntenut vetoa häneen.
Tytöistä mulla ei taasen ole mitään kokemusta, johtuupi luultavasti siitä että kärsin paniikkihäiriöstä ja itsetuntoni on olematon. en uskalla lähestyä ihmistä josta oikeasti pidän.
Asun myös ihan pöndellä. Haluaisin kuitenkin kovasti välillä, tällaisen mainion yli vuoden selibaatin jälkeen, saada ja antaa edes jonkinlaista läheisyyttä, tuntea jotain...
En edes itsekään enää tiedä mitä haen takaa, mutta jos jollakulla teistä sattuisi olemaan samansuuntaisia kokemuksia haluaisin tietää mitä mun kannattaa tehdä. Tällä tavalla en meinaa kauaa enää jaksa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on kanssa vähän sitä ongelmaa, että nuori olen(parisen kymmentä), ja erosta on yli vuosi. Niin tekis mieli välillä läheisyyttä, edes vähän. Ihan tuskaa tekee katsella telkkaria jos siinä on joku onnellinen pari ym. Haluaisin löytää sen kauan etsimäni toisen puoliskon, tosin samalla myös pelottaa, ku pelkää uutta eroa. Mut semmosta se vaan on. Tsemppiä etsintöihin. Voihan se joku enkeli löytyä vaikka naapurikaupungin kaduilta. Mutta kuten yksi oli jo kommentoinut, esim iskuri.net & city.fi on pullollaan ihan esim juttuseuraa hakevia bi-lesbo tyttöjä. sinne vaan.
mulla on aika sama tilanne..paniikkihäiriö ollu 7vuotta..koulu yhtä helvettiä ja kauhea läheisyyden kaipuu mutta en uskalla tutustua ihmisiin,ei ole pokkaa mennä vaan juttelemaan kellekkään, en ainakaan selvinpäin.
taitais minunkin paikka olla psykiatrilla eikä täällä valittamassa..
Pahan olon ja paniikin kanssa ei pitäisi jäädä yksin. Psykologi/terapeutti olisi varmasti oikea osoite hoitaa itseään ja kohentaa elämän laatua. Terveyskeskus/ terveydenhoitaja voisi auttaa eteenpäin. Alkoholi ainakin on huono hoito, jos siitä tulee tapa (enkä nyt niin oleta). Avun hakeminen ei ole heikkoutta vaan rohkeutta, yksin ei kukaan jaksa ja itseä kannattaa hoitaa.
Aurinkoa syksyynne!
mä olen apua saanut ja onneksi sitä tajusin hakea.vähän aurinkoisempaa syksyä tulossa sit :)