Jostain,.. ylhäältä.. vai sivulta.. iski kova kiinnostus perhokalastusta kohtaan. Melkein jo ostin perhokalastus setin alan liikkeestä,.. (kauheet on hintaerot), mutta lopulta päätin tyytyä vain perhokalastuksesta kertovaan abc-videoon. Kirjaston kirjoja myös olen lueskellut aiheesta.
No,.. itselläni nyt 3 ja 6 v. lapset,.. Ajsttelin, että as-.vaunureissuillamme voitas vähän kalastaakkin,.. ja jotenkin vain tuo perhokalastus viehättää. Virvelöinti on tuttua lapsuudesta,.. mutta perhostus on ilm. ihan oma kalastuksen muoto,.. vai kuinka?
Asumme keski-uudellamaalla,.. jne.
Kertokaapa kokemuksianne perhokalastuksesta ja miten se sopii perheeliselle,.. kun haluan kuitenkin olla lomilla lasteni kanssa,.. jakaa samoja kokemuksia.
No,.. itselläni nyt 3 ja 6 v. lapset,.. Ajsttelin, että as-.vaunureissuillamme voitas vähän kalastaakkin,.. ja jotenkin vain tuo perhokalastus viehättää. Virvelöinti on tuttua lapsuudesta,.. mutta perhostus on ilm. ihan oma kalastuksen muoto,.. vai kuinka?
Asumme keski-uudellamaalla,.. jne.
Kertokaapa kokemuksianne perhokalastuksesta ja miten se sopii perheeliselle,.. kun haluan kuitenkin olla lomilla lasteni kanssa,.. jakaa samoja kokemuksia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sitä juuri. Yleensä aloittelija 'hurahtaa' korviansa myöten uuteen harrastuksen, jos saa hyviä kokemuksia alkuun. Tilanne on vähän sama kuin golfin kanssa. Sama pätee käänteisesti sitten myös niihin huonoihin kokemuksiin... Siinä saattaa vapa tai mailat katkeilla.
Ja se tarkoittaa myös sitä, että jos 'hurahdat' käytät harrastuksesi aina vain enemmän aikaa perheesi kustannuksella. :)
Perhokalastusvideot on yleensä kuvattu ulkomailla kirkkaiden ja kalaisten jokien varrella, ja joissa tärppejä tulee yksi toisensa perään. Suomessa tilanne ei aina ole niin ruusuinen. Joet Suomessa ovat ylikalastetut, joten saalis on sattumaa. Lisäksi vedet ovat hyvin värjäytyeitä maa-aineksista, joka ei kuitenkaan kokonaan estä kalastusta, mutta tekee sen haastavaksi.
Kalojen vähyys ja niihin harvoihin kohdistuva kalastuspaine tekee niistä hyvin arkoja. Sen vuoksi Suomessa on melkoisen hankalaa saada päiväsaikaan kalaa koukun päähän, kalastus keskittyy hämärään ja pimeään aikaan. Iltoihin, öihin ja aamuihin. Tämä on monelle perheelliselle ihmiselle vaikea valinta. Lähteäkö kalaan vai olla perheen kanssa illat?
No, mainittakoon vielä, että edellä käyttämäni sana 'kala' tarkoittaa halutuinta saalista eli taimenta. Toki kalastaa voi suurta kirjoa kaloja hauista särkiin ja joiden liikuma-ajat ja arkuudet ovat toiset kuin taimenen.
Itse perhokalastus on tosi hauskaa, kun sen oppii ja kun siitä sitä kautta alkaa nauttia. Se on enemmän luontokokemus kuin kalastusmuoto. Jaettuna harrastuksena se on aina vaan hauskempi, joten jos saat lapsesi innostumaan harrastukseen, on teillä tiedossa monet mieleenjäävät reissut.
Kireitä siimoja, toivotan!
laitan soppaan. Mikäli olet viehättynyt itse perhokalastuksesta, etkä pelkästään saaliista, en näe kovinkaan paljon esteitä harrastuksesi aloittamiselle. Toki, aina joudut tekemään valinnan perheen ja harrastuksen välillä. En usko, että kalastuksesi onnistuu kovinkaan hyvin, jos lapsesi ovat rannassa kanssasi. Joudut "sitomaan" myös vaimosi perhokalastukseen, ainakin kalastuksen ajaksi. Itse olen aloittanut, kun nuorin lapseni oli 10- vuotias. Vaimon kanssa harrastimme vuoroiltoina. Minä perhonsidontaa ja hän omia harrastuksiaan. Nyt myöhempinä vuosina ei lapsista ole enää ollut "haittaa", ja vaimonikin on alkanut kalastaa perholla. Itse perhokalastus on mielestäni oma kalastuksen muotonsa, mutta ei mitenkään liian "hieno". Perhon heiton oppii melko nopeasti, varsinkin jos saatavilla on asiantuntevaa apua. Sitä löydät (luultavasti) lähimmästä kalastusseurasta. Kannattaa kysellä. Samalla saat varmasti apua myös välineiden valinnassa. Omat kokemukseni 10 vuoden ajalta liittyvät lähinnä "tyhjän pyytämiseen", mutta siltikään en aio perhokalastusta lopettaa. Ei sinne päinkään. Toki olen näiden vuosieni aikana saanut lohta, harjusta, taimenta ja kirjolohta saaliikseni, mutta en ole kuitenkaan mikään himosaalistaja. Nautin yhtälailla "tyhjistä" reissuistani, koska olen kuitenkin osa luontoa kalastaessani.
Mitä tulee Nillan ajatuksiin kalastusvideoista, olen samaa mieltä. Liian ruusuisen kuvan niistä saa. Mukavia katseltavia ovat, mutta niiden perusteella en lähtisi harrastamaan. Kalaa ei Suomen joista saa sillä tavalla, kuin filmit antavat ymmärtää.
Mikäli pystyt jakamaan kokemuksesi siten, että sinä kalastat, ja perhe "hurraa" iskälle rannalla, tervetuloa onnellisten kalastajien joukkoon. Kokemukseni mukaan suurin osa perhokalastajista on onnellisia ihmisiä, varsinkin kalastaessaan. Ne, jotka eivät ole, harrastavat mielestäni väärää lajia.
Joskus paljon myöhemmin saat parhaassa tapauksessa toimia lastesi opettajana,mutta se onkin sitten jo toinen juttu.
Näin naisen näkökulmasta voisin kertoa sinulle, että perhokalastus sopii koko perheelle. Ensimmäinen lapseni oli vain neljän kuukauden ikäinen kun kulki mukanani jokien varsissa. Välillä ruokaa ja juomaa ja lapsi nukkui sikeästi raikkaassa ilmassa. Äiti sai kalastaa rauhassa.:) Toisen lapseni syntymän jälkeen ensimmäinen jo käveli ja nuorimmainen nukkui autuaasti kopassaan.
Lasten varttuessa otin teltan mukaan ja lapset saivat leikkiä siellä leluillaan ja välillä ottaa nokoset. Hieman vielä ikää tullessa lisää, he halusivat alkaa kalastaa itsekin ja kalastamisen hurma jatkuu vielä lasten ollessa jo aikuisia.:)
Toivon teille kireitä siimoja!
On hienoa kuulla sinun kaltaisten naisten kertovan em. kokemuksia.
Itseni kohdalla hieman harmi, kun vmo:lle on vesi-elementti vieraampi. Esim. kun melontaa harrastin, ei hän kertaakaan halunnut kokeilla kajakissa olemista, saatikka melontaa.
Kylläkin, ei hän mitenkään pahasti ole suhtautunut alkaneeseen kiinostukseeni perhokalastusta kohtaan.
Hänelle kylläkin luonnossa liikkuminen tärkeää, joten olen miettinyt caravaanarielämän ja perhostuksen yhdistämistä jossain vaiheessa,... (jos ylipäänsä vielä tulevana keväänä olen itse innostunut perhostuksesta).
Olisihan se mukavaa,.. jos vaimo olisi innokaampi näistä vesi-elementiin liittyvistä harrasteista, kun itse olen kasvanut vesistöjen läheisyydessa ja kaikki "vesileikit" ja harrasteet tulleet tutuiksi jo lapsena.
Tuttua hommaa tuo caravaanarin elämä yhdistettynä perhokalastukseen.:)
Jos vaimosi ei ole erityisen innostunut kalastuspaikkojen äärellä majoittumaan, niin voittehan olla esim. leirintäalueella. Tietenkin leiriydytte hyvien kalastuspaikkojen lähelle.:)
Omien lasten varttuessa he oppivat pitämään asuntovaunuelämästä vaikka olimme välillä tosi korpijokien varrella useammankin päivän, joskus jopa toista viikkoakin. Kyllähän se lasten kanssa kysy hermoja välillä, mutta heille pitää keksiä mielekästä tekemistä. Onneksi lapsilla itsellään löytyy mielikuvitusta ja heillä tuntui tekemistä riittävän.
Toinen hyvä vaihtoehto on vuokrata esim. Metsähallitukselta mökki hyvien kalastuspaikkojen läheisyydestä, tosin ovat melko hinnakkaita.
Tiedätkö että oikein kaipaa niitä aikoja kun lapset olivat pieniä. Sitä riemun rajaa, kun ensimmäiset kalat tarttuivat koukkuun ja siihen ei saanut koskea kukaan muu.:) Pienet kädet sitkeästi siivosivat kalan ja kun sitä tulosta tultiin äidille näyttämään, niin ei voinut kuin hymyssä suin katsoa lapsen silmien loistetta ja iloisia kasvoja onnistumisestaan. Tosin vaatteet ja kasvot olivat sen näköisiäkin että kalaa oli siivottu, puhumattakaan mitä kalasta oli jäljellä.:) Ihania muistoja!
Nyt kun lapset ovat isoja ja tallaavat omia polkujaan, äidillä on joskus jokivarressa tosi ikävä niitä pieniä "herhiläisiä".:)
Moiks,
olen itse raahannut perhettäni as-vaunulla ympäri Suomenmaata ja se on toiminut ihan OK vuosikausia hyvin. Jatka yrittämistä !!