Olen epäonnistunut bichonini kanssa. Koira ei halua totella, se on villi, hyppii, haukkuu, vetää hihnassa, jopa murisee lenkillä vieraille ihmisille.
Koirani joutuu olemaan päivät yksin, mutta muuten olen sen kanssa kaiken vapaa-aikani, illat,yöt, viikonloput jne.
Bichonini on kaksivuotias tyttökoira. Onneksi se sentään hyväksyy muut koirat ja mielellään leikkii niiden kanssa.
Sisäsiisti se on ja ymmärtää paljon puhetta "jos vaan haluaa", mutta kun ei halua esim. silloin kun olemme lenkillä, melkein hävettää lenkkeillä sen kanssa.
Osaako kukaan neuvoa miten saisin koirastani vielä kunnollisen seurakoiran, onko se jo liian vanha oppimaan käyttäytymistä ja onko tuo hyppiminen, haukkuminen jne. tyypilistä bichonin käyttäytymistä.
Harmittaa kun pienet lastenlapseni ovat ihmeissään ja vähän peloissaankin kun tulevat mummolaan, kun koira innoissaan haukkuu ja hyppii ja en mitenkään saa sitä rauhoittumaan. Jos pistän sen "arestiin" toiseen huoneeseen, niin se raapii ovet pilalle.
Toinen ongelma on sen turkin hoito, en saa pysymään sitä takuttomana. Olen itse leikannut turkin sen jälkeen kun yksi trimmaaja hakkui minut, että ei pidä hankkia sellaista koiraa jos ei osaa hoitaa ja huoltaa turkkia. En ole sen jälkeen kehdannut viedä koiraani vieraalle trimmattavaksi.
Osaako joku neuvoa onko Tampereen seudulla sellaista trimmaajaa jolle kehtaisin koirani viedä siistittäväksi.
Tämä ei ole minun ensimmäinen koirani. Edellinen oli kiltti paimenkoira, kylläkin aika haukkuherkkä, mutta muuten hyvin käytäytyvä, lapsista ja aikuista ihmisistä pitävä koira.
Kaikesta huolimatta olemme mieheni kanssa kovasti kiintyneeet koiraamme ja emme mielellään luopuisi siitä.
Eli nyt olisi hyvät neuvot tarpeen.
Koirani joutuu olemaan päivät yksin, mutta muuten olen sen kanssa kaiken vapaa-aikani, illat,yöt, viikonloput jne.
Bichonini on kaksivuotias tyttökoira. Onneksi se sentään hyväksyy muut koirat ja mielellään leikkii niiden kanssa.
Sisäsiisti se on ja ymmärtää paljon puhetta "jos vaan haluaa", mutta kun ei halua esim. silloin kun olemme lenkillä, melkein hävettää lenkkeillä sen kanssa.
Osaako kukaan neuvoa miten saisin koirastani vielä kunnollisen seurakoiran, onko se jo liian vanha oppimaan käyttäytymistä ja onko tuo hyppiminen, haukkuminen jne. tyypilistä bichonin käyttäytymistä.
Harmittaa kun pienet lastenlapseni ovat ihmeissään ja vähän peloissaankin kun tulevat mummolaan, kun koira innoissaan haukkuu ja hyppii ja en mitenkään saa sitä rauhoittumaan. Jos pistän sen "arestiin" toiseen huoneeseen, niin se raapii ovet pilalle.
Toinen ongelma on sen turkin hoito, en saa pysymään sitä takuttomana. Olen itse leikannut turkin sen jälkeen kun yksi trimmaaja hakkui minut, että ei pidä hankkia sellaista koiraa jos ei osaa hoitaa ja huoltaa turkkia. En ole sen jälkeen kehdannut viedä koiraani vieraalle trimmattavaksi.
Osaako joku neuvoa onko Tampereen seudulla sellaista trimmaajaa jolle kehtaisin koirani viedä siistittäväksi.
Tämä ei ole minun ensimmäinen koirani. Edellinen oli kiltti paimenkoira, kylläkin aika haukkuherkkä, mutta muuten hyvin käytäytyvä, lapsista ja aikuista ihmisistä pitävä koira.
Kaikesta huolimatta olemme mieheni kanssa kovasti kiintyneeet koiraamme ja emme mielellään luopuisi siitä.
Eli nyt olisi hyvät neuvot tarpeen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koskaan ei ole liian myöhäistä opettaa koiraa tavoille ja sinun koirasi on nuori vielä.
Ota makupalat kehiin ja palkitse koira aina oikeasta käytöksestä.
Menkää vaikka koirakouluun.
Tuo ei ole vielä koiralle ikä eikä mikään,
itse sanoisin että pentu vielä;),
minusta koira on aikuinen vasta korkeintaan 3vuotiaana,
ja toisekseen koira oppii koko ikänsä.
Oletko muuten pistänyt merkille miten käyttäydyt itse noissa tilanteissa, joissa koira varsinkin lenkillä ollessa murisee, eli oletko itse kova jännittämään, eli hypähtääkö sydän vähän joka kerta kun tulee törmäys tilanteita, koira on hyvä vaistoamaan omistajan jännityksen, en nyt tarkoita että teidän tilanteessa näin on, mutta omalla kohdalla (kärsin paniikkioireista) näin on ja koirani on vasta nyt, kun tajusin oman käytökseni, alkanut hieman hellittämään noissa tilanteissa, eli itse yritän olla mahdollisimman rentona, vedän vaikka syvään henkeä ja koitan kääntää koiran huomion johonkin muuhun tai puhelen sille rauhoittavasti, kiellot ja karjahtelut näissä tilanteissa yleensä vain yllyttävät koiraa, joka tietysti vain kuvittelee tilanteen ehkä näin, että mahtaa nyt olla todella hirveä ihminen vastassa, kun oma ihminenkin noin innostui tuota haukkumaan.
Meillä taas koiran innostus laantui pikkuhiljaa vieraileviin lapsiin näin, eli kun lapset tulevat sisälle ei koiraa huomioida mitenkään ei edes puolivahingossa katselemalla ja lapset pitävät kätensä niin etteivät kädet roiku vartalon sivuilla, vaan kiedottuina oman rinnanympäri ja nostavat katseensa hieman kattoon päin jotta katsekontaktia ei koiraan vahingossa synny, vasta kun hulivili koira on rauhoittunut, voi koiraa huomioida, mutta jos meno taas yltyy ollaan huomioimatta.
Lapset voi myös ottaa, jos on mahdollista niin pikkuisille kävelytyslenkeillä koiran kanssa rauhallisille alueille ja näin lapsetkin voivat jos mahdollista niin taluttaa koiraa.
Bichonin turkki kyllä vaatii jonkin verran vaivannäköä.
tuolla sivulla on hyviä vinkkejä turkin hoitoon:)http://www.bichonfrisery.com/hoito_ohjeita.htm
Eikä se ole nyt niin maatakaatavaa vaikka pikku koira vähän muristeliskin;) itseä voi vähän hävettää, mutta ei siihen tosiaankaan kuole, kannattaa ottaa vaan lunkisti ja painaa arvostelijoiden puheet villaisella ja elää omaa elämää.
Tsemppiä teille ja turrikalle:)
No seurakoirahan pitää seuraa. Mikä mättää, sekö että koira pitää seuraa, ottaa vieraat vastaan?
Millä tavalla ottaa vastaan? Pureeko?
Tuosta turkinhoidosta. Siis jos trimmari on antanut palautetta turkista ja sanotte ja kirjoitatte että teillä on ollut paimenkoira, en ihmettele. Jos teillä on ollut paimenkoirarotuinen ja nyt bichon ja palaute turkista suoran huonoa on ehkä aika katsoa sinne peilihin ja opetella uudet rutiinit.
Todennäköisesti pikkunassali on päässyt teiltä lapasesta eikä anna hoitaa turkkia. Jätät nyt jotain olennaista pois aloituksesta ja toivot että joku vastaa että niin meilläkin.
Harjaa turkki päivittäin hoida kynnet viikottain siisti anturat hoida hampaat poista kivi nipistä anaalit ja pistä nappula omalle paikalleen ja rakasta tätä jälleen yhtä paljon kuin ennenkin.
Jos et jostain syystä saa pysymään turkkia takuttomana käytä koira useammin trimmaajalla. Näin turkki ei pääse huopaantumaan tai takkuuntumaan liikaa.
Myönnän että olen vallinut väärän rotuisen koiran, en kuitenkaan haluaisi enää koirastani luopua, siksi olisin halunnut kannustavia vinkkejä.
Olen lähes 60 vuotias työelmässä oleva äiti ja mummo ja en yksinkertaisesti jaksa kauheasti trimmailla koiraani. Yritän pitää turkin puhtaana ja harjaa koiraani päivittäin, myös hoidan silmät, ja käyn lenkillä.
Koirani ei pure ja murisee ainoastaan siinä tapauksessa jos jään juttelemaan koiralleni tuntemattoman ihmisen kanssa.
Kyllä mun mielestä nuori naistrimmaaja voisi ystävällisemmin käytäytyä, eikä kirota ja haukkua vanhemmalle ihmiselle, vähemmästäkin sitä pelästyy ja tuntee itsensä tosi huonoksi ja mitä siitä seurasi, en ole uskaltanut viedä koiraani puoleentoista vuoteen trimmattavaksi. Huonoa palautetta on tämä trimmaaja saanut muiltakin asiakkailtaan.
Juttelin tänään eläinlääkärin kanssa asiasta, hän oli hyvin ymmärtäväinen ja sanoin että monet bichonin omistajat pitävät turkin sporttisena, eli aika lyhyeksi leikkattuna, kun kysymyksessä ei ole näyttelykoira.
Mutta kukaan ei kai osaa neuvoa kenelle veisin koirani trimmatavaksi täällä Tampereen seudulla.
Koiran hoidosta ja kasvatuksesta minulla on kokemusta ja kysymyksessä oli aikaisemmin Suomen lapinkoira. Hän eli yksitoista vuotiaaksi, sairastui sokeritautiin ja hoidimme koiraame insuliinilla, antamlla kaksi kertaa päivässä insuliinipiikin, kävimme ahkerasti eläinlääkärillä verikokeissa ja itse seurasin pissasta sokeriarvoja. Joten mielestäni olen kuitenkin hyvä ja huolehtiva ihminen koiria kohtaan.
Suurin ongelmani oli toi koiran hyppiminen ja kaksisvuotiaan lapsen turvallisuus, ettei koira kaada lasta ja ettei pelästyttäisi haukkumalla. Ilostahan se hyppii ja haukkuu sen kyllä tiedän, mutta kuitenkin haluasin karsia sen "paheen" pois.
Hyvä vinkki oli se hihnassa pitäminen ja portin hankkiminen.