Olen lukenut moneen otteeseen, kun kysellään, että mikä koira sopii allergiselle jne. Se on minusta todella surullista, sekä koiran että sen allergisen kannalta.
Olen nimittäin sitä mieltä, että jos perheessä on allergiaa, niin ei kannata ottaa mitään allergisoivaa eläintä. On todella ikävää sitten, kun huomataankin, että ohhoh, eipäs tämä ollutkaan hyvä idea, kun allergia vain pahenee. Sitten on suru puserossa, kun eläimestä pitää luopua, vieläpä jos sille ei löydy uutta kotia, vaan se pitää lopettaa. Suru on myös eläimellä, joka joutuu luopumaan niistä ihmisistä, joihin se on jo ehtinyt kiintyä.
En kiellä, etteivätkö jotkut voisi ihan hyvin pitää eläintä, mutta kun se on niin tapauskohtaista. On aina riskinsä ottaa eläin allergiseen perheeseen.
Itse olen perheestä, jossa on allergiaa taustalla. Siskoni ja äitini kärsivät kummatkin pölyallergiasta, itselläni on heinänuha. Koiria meillä on ollut yli 20 vuoden ajan, joten ne ovat kai olleet jonkinlaisena siedätyshoitona, ettei niitä kohtaan ole allergiaa tullut. Mutta nuorempana, kun minulla oli kaneja, ne jouduttiin siirtämään naapurin talliin, ja joskus kauan sitten, kun siskollani oli undulaatteja, ne jouduttiin muutaman vuoden päästä laittamaan pois, kun siskoni allergia ilmeni.
Olen itse päättänyt asian niin, että jos minulle joskus syntyy allerginen lapsi, en todellakaan ota mitään karvaista eläintä, vaikka se kuinka vaikeaa minulle olisikin, kun olen ikäni koirien kanssa ollut. Mutta on se lapsi ja ihminen kuitenkin aina etusijalla.
Miettikää hyvät ihmiset, joskus se onni ei kestä kuin lyhyen aikaa...
Olen nimittäin sitä mieltä, että jos perheessä on allergiaa, niin ei kannata ottaa mitään allergisoivaa eläintä. On todella ikävää sitten, kun huomataankin, että ohhoh, eipäs tämä ollutkaan hyvä idea, kun allergia vain pahenee. Sitten on suru puserossa, kun eläimestä pitää luopua, vieläpä jos sille ei löydy uutta kotia, vaan se pitää lopettaa. Suru on myös eläimellä, joka joutuu luopumaan niistä ihmisistä, joihin se on jo ehtinyt kiintyä.
En kiellä, etteivätkö jotkut voisi ihan hyvin pitää eläintä, mutta kun se on niin tapauskohtaista. On aina riskinsä ottaa eläin allergiseen perheeseen.
Itse olen perheestä, jossa on allergiaa taustalla. Siskoni ja äitini kärsivät kummatkin pölyallergiasta, itselläni on heinänuha. Koiria meillä on ollut yli 20 vuoden ajan, joten ne ovat kai olleet jonkinlaisena siedätyshoitona, ettei niitä kohtaan ole allergiaa tullut. Mutta nuorempana, kun minulla oli kaneja, ne jouduttiin siirtämään naapurin talliin, ja joskus kauan sitten, kun siskollani oli undulaatteja, ne jouduttiin muutaman vuoden päästä laittamaan pois, kun siskoni allergia ilmeni.
Olen itse päättänyt asian niin, että jos minulle joskus syntyy allerginen lapsi, en todellakaan ota mitään karvaista eläintä, vaikka se kuinka vaikeaa minulle olisikin, kun olen ikäni koirien kanssa ollut. Mutta on se lapsi ja ihminen kuitenkin aina etusijalla.
Miettikää hyvät ihmiset, joskus se onni ei kestä kuin lyhyen aikaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
oman allergiani kanssa olen elänyt pienestäpitäen ja koirien kanssa oon touhunnu saman ajan ...en olisi hankkinut itselleni koiraa jos en olisi havainnut sitä eläintä sellaiseksi joka ei mulle oireita aiheuta...kissoille olen tosi pahasti allerginen ja jos kissojen kanssa mulla olisi sama tilanne ku koirien niin mulla olis kissakin..mutta kissaa en voi pitää...
harrastasin ratsastustakin mutta allergiani ei anna myöten...vaikka hevosten kanssa olen touhunnut myös...mutta sen suhteen allergia äityi pahaksi ja lopetin sen touhun
allergian kanssa ei pidä leikkiä se on tosiaan surullista niin ihmisen kun eläimenkin kannalta jos siitä joutuu luopumaan allergian takia...varsinkin jos allergia on ollut tiedossa ja on otettu sitten riski ja hankittu koira...
ja jos on allerginen ja senkin uhalla hankkii koiran niin siitä ei ole kun syyttäminen itteesä jos allergiasta tulee todella paha...ja pahan allergian kanssa on hankala elää...
siispä kaikki allergiset ihmiset jos haluatte koiran mutta ette tiedä allergianne laadusta ja allergiasesta reagoinnistanne koiriin,niin olkaa muuten paljon koirien kanssa ja tutkailkaa asiaa...käyttäkää naapurin koiraa lenkillä(naapurin luvalla tietysti) liittykää dogsittereihin ja 4h kerhoon ja muutenkin touhutkaa eri rotujen parissa...ja jos ei tule oireita niin sitten harkitkaa sitä omaa koiraa, mutta jos on ongelmia niin joku muu lemmikki voisi olla sopivampi..sellanen joka ei hilseile..
edes ottaisi karvaa kotiinsa jos lapsella on taipumusta allergiaan saati todettu allergia???
Uskon/toivon, että nämä kyselijät ovat itse niitä lapsia, joiden on vaikea ymmärtää allergian todellista vakavuutta.
Aikuiset tehkööt keskenään mitä ikuna lystäävät, mutta lapsia ei saa jättää oman itsekkyytensä jalkoihin.
Ensin lapset ja sitten vasta kaikki muu. Eläimille on aikaa sitten eläkeiässä vaikka kuinka monelle karvaiselle!
Ja jos ei ilman eläimiä pysty elämään, niin olkoon sitten ilman lapsia. Olen kuullut ja nähnyt ihan liian monta tarinaa tukkoisista lapsista joiden vanhemmat vähättelevät eläinten osuutta asiaan.
Vastuu myös siitä koirasta!
Koira siinä kärsii, jos se joudutaan antamaan pois allergian vuoksi!!!
2,5 v muksu menee 4.3. allergiatestiin.
Hirvittää ajatus jo etukäteen, miten meidän 6,5 v koiralle käy jos tulos on ....