Hyvin pieni pikkusormi,
nimetön hallitsee ainakin oikeassa,
etusormi sentin lyhyempi keskisormea, joka taas sentin lyhyempi kuin nimetön.
Pitkä , vyötäröity peukalo.
Avoimet käden liikkeet
Olisipa mielenkiintoista nähdä myös hänen kämmenensä viivat.
Ehdin huomata vain vasemman kämmenen poikki kulkevan vahvan viivan, olisiko pään viiva, harvoin sydämmen viiva niin vahvana.
Aikoinaan olin kovin kiinnostunut käsistä, hankin paljon kirjallisuutta ja luin kaiken mahdollisen.
Taidanpa taas innostua, kun on niin monet kädet nähtävissä TV:ssa
Kiva muistelma:
Paikkakunnan nimismies poikkesi aikoinaan silloin tällöin pikkuyritykseeni leivosten kanssa ja kyseli onko pannu tulella.
Siinä kahvitellessamme, juolahti mieleen pyytää hänen kättään, huuliveikkoja kun olimme molemmat.
Epäroivästi ja vähän hölmönä ojensi ison kouransa.
Tutkistelin ja sormeilin kätensä viivoja ja ilmeilin tietenkin, välillä tietäväisesti, välillä silmät ihmetyksestä pyöreinä ja otsaakin rypistelin.
Lopulta painoin sormeni peukalonsa juureen ja sanoin:” Huh huh, mikä venuksen kukkula!”
Pyysi kovasti selittämään , mutta minä vai tietävästi pyörittelin päätäni ja kohotin kulmiani.
Enhän minä mitään kummallista nähnyt, pilailin vain
Mutta vielä vuosikausia, aina kun pikkukaupungissa törmäsimme, yritti saada selvitystä , mitä hänen koprassaan oikein näin.
Enpä kertonut.
Mutta mielestäni näkee paljon asioita kanssaihmisistä, pelkästään katsomalla käsiä, vaikka tv:ssa
nimetön hallitsee ainakin oikeassa,
etusormi sentin lyhyempi keskisormea, joka taas sentin lyhyempi kuin nimetön.
Pitkä , vyötäröity peukalo.
Avoimet käden liikkeet
Olisipa mielenkiintoista nähdä myös hänen kämmenensä viivat.
Ehdin huomata vain vasemman kämmenen poikki kulkevan vahvan viivan, olisiko pään viiva, harvoin sydämmen viiva niin vahvana.
Aikoinaan olin kovin kiinnostunut käsistä, hankin paljon kirjallisuutta ja luin kaiken mahdollisen.
Taidanpa taas innostua, kun on niin monet kädet nähtävissä TV:ssa
Kiva muistelma:
Paikkakunnan nimismies poikkesi aikoinaan silloin tällöin pikkuyritykseeni leivosten kanssa ja kyseli onko pannu tulella.
Siinä kahvitellessamme, juolahti mieleen pyytää hänen kättään, huuliveikkoja kun olimme molemmat.
Epäroivästi ja vähän hölmönä ojensi ison kouransa.
Tutkistelin ja sormeilin kätensä viivoja ja ilmeilin tietenkin, välillä tietäväisesti, välillä silmät ihmetyksestä pyöreinä ja otsaakin rypistelin.
Lopulta painoin sormeni peukalonsa juureen ja sanoin:” Huh huh, mikä venuksen kukkula!”
Pyysi kovasti selittämään , mutta minä vai tietävästi pyörittelin päätäni ja kohotin kulmiani.
Enhän minä mitään kummallista nähnyt, pilailin vain
Mutta vielä vuosikausia, aina kun pikkukaupungissa törmäsimme, yritti saada selvitystä , mitä hänen koprassaan oikein näin.
Enpä kertonut.
Mutta mielestäni näkee paljon asioita kanssaihmisistä, pelkästään katsomalla käsiä, vaikka tv:ssa
Vastaukset 4
Vanhimmat
näkee / tuntee käsillä kokeilemalla. Joskus olen päässyt kopeloimaan ja ihan jännää se on sekin...
Taitaapa tehdä mieli itselläsikin kun puheeksi otit?
Venuksen kukkulakin jännä paikka. Tunnetaan pässinotsanakin. Puskee mukavasti, kun härnää sopivasti. Toisilla pullottaa reilusti esillä, toisilla on sellainen jännä liukumäki. Hyviä molemmat!
virmakalla päällä heti aamusta!
Jospa se tuo aamuseisokki teettää kaikenlaista aatosta.