n. 4 vuotta sitten näin beaglen istumassa postin edessä yli 10 asteen pakkasella. (Omistan itse beagle-ajokoiran, joka ei oo hirmu pakkasenkestävä, siis perältään)Olin kaupassa puoli tuntia ja koira oli edelleen siinä. Ohikulkija sanoi koiran olleen jo ainakin tunnin. Kyselin postista ja muutamasta lähiliikkeestä omistajaa tai muuta, ei kukaan tiennyt mitään. Otin koiran autoon ja kiikutin poliisille. Olin TOSI kiukkunen. Lupasin ottaa koiran jos sitä ei haeta. Illalla joskus 21 aikoihin omistaja soitti. Mies oli joku "ylinimismies". Vaimo oli lähtenyt koiran kanssa asioille ja unohtanut koiran. Asianlaita oli tosin semmoinen, että vaimolta oli leikattu päästä kasvain, jonka takia lähimuisti ei oikein toiminut. Vaimokin halus puhua mun kans ja melkein itki, miten koiralle olis muuten käyny. Seuraavana päivänä sain vielä kirjeen jossa oli rahaa. Perhe oli todella iloinen pelastuksesta.
Toiset ihmiset siis vaan kävelivät ohi, kattomatta miten koira tärisi. Mun ei edes tarttenu kahta kertaa miettiä. Tämmösissä tilanteissa kannattaa omistajan perään vähän kysellä, koska syynä voi tosiaan olla jokin sairaus. Katselkaa ympärillenne...
Toiset ihmiset siis vaan kävelivät ohi, kattomatta miten koira tärisi. Mun ei edes tarttenu kahta kertaa miettiä. Tämmösissä tilanteissa kannattaa omistajan perään vähän kysellä, koska syynä voi tosiaan olla jokin sairaus. Katselkaa ympärillenne...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä olen kerran nähnyt aivan ihanan, vanhan sekarotuisen koiran istumassa joskus 11 aikaan illalla erään baarin edessä. Baarin edessä oli jostain syystä jonkun talon asukkaan vanha kylpyamme, johon koiran lyhyt naru oli sidottu. Menin tietysti eläinrakkaana ihmisenä silittelemään koiraa ja puhelin sille. Se oli selvästi todella vanha koira jossa oli ainakin labbista. Kuonokarvatkin ihan harmaantuneet ja silmät sellaiset kiiltävän vedestävät, en edes tiedä näkikö se eteensä. Silittelin koiraa varmaan vartin verran ja se oikein tunki kuonoaan syliini ja pieni häntä heilui tosi kovaa.
Koiran panta oli melkein puhki hapertunut nahkanaru ja remmi oli joku ikivanha naru. Baarin ovelta kuikuili joku mies. Kysyin häneltä tietääkö hän kenen koira tässä on. Mies ei tiennyt, ja käskin miehen mennä sisälle huutamaan kenen koira on ulkona pakkasessa ammeeseen köytettynä. Mies meni sisälle ja kuulin kun hän kyseli koirasta, muttei kukaan ilmeisesti tunnustanut koiraa omakseen.
Menin sitten itse sisälle savuiseen baariin ja marssin suoraan tiskille ja kiukkuisena tivasin baarimikolta josko hän tietäisi kenen koira on. Baarimikko sanoi todella tylysti: "Kyllä tiedän kenen se on. Sillä ei ole mitään hätää, anna olla. Kyllä koirasta pidetään huolta." ja näin sain lähtöpassit koko baarista.
Istuin koiran kanssa ulkona vielä hetken ja rapsuttelin sitä korvien takaa - siitä se tykkäsi tosi paljon. Sen oli selvästikin kylmä. Vielä 12 aikaan koiraa ei kukaan tullut hakemaan. Minun oli pakko lähteä kotiin, mutta koira vaivaa mieltäni vielä tänäkin päivänä. Miten joku voi olla niin sydämetön, että jättää koiransa baarin eteen pakkaskelillä ammeeseen köytettynä.. Minun olisi varmaan pitänyt puuttua asiaan kovemmalla kädellä, mutta baarimikon selkeä kommentti oli etten saa puuttua koiran asioihin ollenkaan. Surullista :(
pikkuveljeni oli kerran havainnut sekarotuisen koiran paikallisen "räkälän" edessä...sillo oli talvi ja suhteellisen kylmä ja koira istu pihalla vaikka kuinka pitkään...pikkuveljeni sitten käväs kotoa jotain syömistä koiralle ja meni kaverinsa kanssa sen koiran luo ja laittoi takkinsa joksikin aikaa sen koiraparan lämmikkeeksi ja istuskeli siinä sitten sen koiran kanssa sitä rapsutellen kunnes kotiintulo aika koitti...!
harmi kun en itse ollut paikalla...olisin varmaan yrittänyt asian eteen jotain tehdä vaikka olinkin ala-aste ikänen sillon ja viimesenpäälle koiraihminen
Asutaan silleen että makkarin ikkuna on suoraan kapakkaan päin. Aikoinaan siinä oli monta kertaa viikossa välillä monta tunttia eräs isompi koira lyhyessä narussa. Joskus sillä oli vettä joskus ei. Soitin poliisit monta kertaa, tulivat sitten kun ehtivät jos ehtivät. Soitin kapakkaan, välillä toimii välillä ei. Sitten en enää kestänyt katsella ja soitin kapakkaan uhkailen kaiken maailman viranomaisilla, muidenkin soittaessa vastarinta sitten murtui. Eivät pidä enää koiraa ainakaan sen kapakan edessä mutta luulen valitettavasti että vaihtoivat paikkaa, en tiedä. Ennen koira oli kiltti, nykyään se on jo purrut paria ihmistä, montaa koiraa. juttua siitä kukaan ei uskalla nostaa koska omistajat ovat narkkarijuoppoja. Näin on marjat!
Onko jänikset saanu kyytiä? Meidän beagle jo 30 metsäjänistä tänä syksynä kylmästä metsästä lämpöiseen pataan. Ja hyppii komeasti korkeassa hangessa. Kunhan vaan ei anna liikaa ruokaa (lihoo helposti)
Kumma muuten ettei beagle lähteny mihinkään. Ja jos oli kytketty, kumma etti järsiny hihnaa poikki parissa minuutissa vaikka metallista olisi ollut. Meidän raivostuttavan energinen beagle järsii hihnat ja kettingit poikki kuin tyhjää vaan.
Tää kyseinen beagle-neiti vaan istuskeli fillaritelineen vieressä ihan tyynenrauhallisesti. Kuulin myöh. että oli 5 vee. Kun otin autoon, se istu etupenkillä reteesti ja ilmiselvästi "ajo" autoo siitä vierestä, niin oli tärkee.
Mun oma koirani ei oo jäniksiin perehtyny, papanat tosin on herkkua! Pienempänä oli niin arka, et käveli polulla ihan liki, eikä osannu haukkua. Sit muutin, eikä ollu enää metsästäjiäkään. Tänä päivänä kyllä löytää saalista ja ajaakin jonkin matkaa, mut ei kunto riitä. Ikää tuli pari vkoo sit 11 ja leikattu kun on, on vähän pyörylä. Mettäreissuja kyllä tehään, mut ei lähe kauemmaks. Irti voi pitää hyvin ja on muutenkin erilutunen. 8-D
Toinen koirani on myös puoli beagle. Nuoruudessaan oli hyvin itsepäinen, lähti reissuilleen jos silmä vältti.
Nyt 10 vuotiaana useimmiten lenkillä irti. jolkuttelee omaa tahtiaa nuoremman perässä. Ei puhettakaan että yrittäisi lähteä, ei enää edes kissan perään. Vanhuuttaan viisastunut, ei ne tyhmiä ole:)
Vanhuksella on myös vakuuttava katse:) sanotaan että beaglella on tunteellisimmat silmät. Jos suuttuu niin kulmat on kurtussa. Erittäin tunteellinen, ja on muuttunut erittäin seurankipeäksi viimevuosina
on todellakin. Musta tuntuu, että kun tuolla puistokossa pyöritään ja jänis sieltä sattuu lähtemään, koira hetken ajon päästä tuumaa, et hei, kotonahan saa ruokaa paljon helpommin!!!
Meiän koiralla on tapana ilmottaa ärsyyntyneensä syvästi huokaamalla. Ja se saa sillä aikaa todella huonon omantunnon.
Mun koira on kerran n. vuoden vanhana karannu ja sillonkin oli aamulla kopissaan nukkumassa.
Meillä ei tunnu ikä painavan. Koira kaasuttelee metsässä sitä tahtia, et pelkään sen osuvan vielä puuhun tms. Kotona se nyt ei enää viitti paljoo rimpuilla, mut aina välillä lelua tuo.
Ja maailmanmestari kerjäämisessä!