Lähdimme etenemään kohti Taverleytä aamun koitteessa. Teroitimme miekat ja vahvistimme kilvet. Muonat säkkiin ja hevosen selkään. Toki druidimme kutsui voimillaan paikalle valtaisan elementaalisen titaanin, jota saattaisimme käyttää eduksemme taistelun tiimellyksessä. Vain tämä pitkäpartainen parantaja tietäisi sen todelliset voimat. Vaarallisille vuorille päästyämme kuulimme kapisten susien ulinaa. Pelko oli käsin hipelöitävää, mutta se ei meitä lannistanut, kunnes saavuimme sinne. Peikkojen kotohon Minasmorguliin Morian kaivoksiin. Heitimme köyden ja pari lyhtyä rotkoon. Mitähän järkeä siinäkin oli. Noh, gielinorin jumalat vain sen yksin tietävät. Laskeuduin alas ja hetki hetkeltä puristin käyrää scimitariani yhä lujempaa. Sitten se tapahtui! Valtaisa palkkasotureiden verenhimoinen armeija oli piirittänyt meidät ja arvatkaas mitä minä tein?
Länsirintamalta ei mitään uutta
Faladorin sotaherra
1208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Puristelet vieläkin sitä käyrää "scimitariasi". Aika vekkulia!