Itse kuulun tähän suureen vähemmistöön. Asiasta keskusteltiin eilen Inhimillinen tekijä tv-ohjelmassa.
Kaksi esiintyvää naisartistia, ja erittäin tökerösti asiansa esittävä mies.
Esiin tuotiin itsekkyys, vapauden kaipuu, juuri
asiat joista lapsettomia saatetaan syyttää/syyllistää.
Ei inhimillisiä tekijöitä, kuten esim. perinnöllinen sairaus, halu olla tekemättä "kaltaisiaan" lisää tähän maailmaan,
Kaksi esiintyvää naisartistia, ja erittäin tökerösti asiansa esittävä mies.
Esiin tuotiin itsekkyys, vapauden kaipuu, juuri
asiat joista lapsettomia saatetaan syyttää/syyllistää.
Ei inhimillisiä tekijöitä, kuten esim. perinnöllinen sairaus, halu olla tekemättä "kaltaisiaan" lisää tähän maailmaan,
Vastaukset 5
Vanhimmat
En nähnyt po. ohjelmaa.
Tuosta lapsettomuudesta totean; alunperin lapsettomuus lähti ihan käytännön syistä. Uranrakentamista, opiskeluja, asuntovelkaa jne. Ei oikeasti ollut tavallaan aikaa lisääntyä.
Sitten kun jutut oli paketissa, kipinkapin naistenklinikalle. Vaimo oli jo siinä iässä, että kiirettä ois pitänyt pitää.
No joo. Selvisi, että minä en voi saada lapsia. Jee jee.
Olen jo liian vanha hankkimaan adoptiolasta, pitäisi tietää, että elää tarpeeksi vanhaksi, jotta niistä voi huolehtia. Vastuu.
Eniten veetuttaa muitten ihmisten "sääli". Jäänyt epäselväksi esim. appiporukoitten jatkuva vihjailu asiasta. Mitä se niille kuuluu jos jouluna ei ole enempi ipanoita rääkymässä kuusen ympärillä, näinhän on hiljaisempaa.
Ei asia meitä enää haittaa. Toki luultavasti olisi vähemmän yksinäistä vanhuksena, jos olisi jälkikasvua.
Niin kissalla taas mouru, pitäisi löytää leikkaamaton kollipoika jostain.
Ai niin, siis väestöpyramidit kertovat omaa kieltään. Eläkeläisiä pian enemmän kuin töissä käyviä. Toisekseen nykyään tehdään pari lasta keskimäärin. Ennen tehtiin enemmän. Silloin susikappaleet ja muuten vialliset kuolivat luonnostaan. Nyt niitä pidetään hengissä lääketieteen keinoin väkisellä- Miten vaikuttanee geeniperimään...
En nyt oikein tiedä, kannattiko tätä kirjoittaa. Hormoonimyrskyissä elävät ihmiset eivät koskaan edes yritä ymmärtää asiassa olevia muitakin puolia.
Kun on ikänsä joutunut ottamaan lomansa silloin kun lapsiperheille sopii, tuuraamaan töissä kun jollain on lapsella korvatulehdus, maksanut pirusti veroja, joista suuri osa menee johonkin päiväkotijärjestelmään, haeskellut polkupyöräänsä, jonka joku naapurin tenava on pöllinyt, kuunnellut järjetöntä kirkumista pihalta, keräillyt karkkipapereita portailta jne.
On tavallaan tullut mieleen, että on tehnyt yhteisölle ja yhteiskunnalle palveluksen kun ei ole lisääntynyt.
Minä olen sujut asian kanssa, en ole mitenkään katkera tai kateellinen. Tämä on minun elämääni, tajuaisivat muutkin sen.
=DW=
että lapset ovat rikkauteni, enkä muuta tarvitse, niin en kuitenkaan syyllistä enkä syytä niitä ihmisiä, jotka ovat valinneet toisin. Tunnen muutaman pariskunnan, jotka ovat lapsettomia omasta tahdostaan ja he viettävät erittäin täysipainoista ja rikasta elämää. Eivät kaikki halua lapsia ja mielestäni siinä ei ole mitään ihmeellistä eikä ihmeteltävää. Mistähän tähän maailmaan saataisiin lisää avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta, kukahan kertoisi?
Lisää avarakatseisuutta :)
Vaikkakaan, onneksi niihin vähemmän avarakatseisiin, 'törmää' harvemmin, tai jotka
ainakaan näyttävät sitä.
Itseni ikäinen nainen, jolla jo nuorimmatkin lapset lukioikäisiä, on ainoa,
toisinaan selkeästi "vihjaileva", sinänsä ihan mukava, enkä voi olla asiasta
lainkaan pahoillani,
koska mieleeni tulee vain ihmetys, miksi?
Eikö hän ole tyytyväinen omaan osaansa?
Mulla on myös suvussa esimerkkejä lapsettomista pareista;
periaatteessa pienestä pitäen, voiskohan olla jokinmoinen esimerkki lähtöisin niinkin kaukaa..
Itselläni yksi 12v lapsi, enempää en halunnut tehdä/saada. Sekin on kuulkaa suuri ihmetyksen aihe jos lapsia on yksi. Kaikki kylläkin ilman muuta luulee että en ole voinut saada enempää. Minulla syynä on se, että en kerta kaikkiaan jaksa pienten lasten kanssa. Minua ei vain ole luotu ison lapsilauman äidiksi. Minulla palaa käämi tosi pienestä. Nyt lapseni on jo noin iso ja rakastan häntä eniten tässä maailmassa. Muistan vain lapsen parista ensimmäisestä vuodesta kamalan väsymyksen ja sen, että olin kiukkuinen kuin ampiainen. Syitähän meillä ihmisillä on monia. Toki on hienoa kun jollakin on iso katras, se elämä vaan ei ollut tarkoitettu minulle. Jos täysin lapseton on sinut asian kanssa niin hän voi ammentaa monesta asiasta ja olla onnellinen.
Ja siitä vanhuuden turvasta..kyllä nykyään on paljon vanhuksia joilla on lapsia ja kaikki asuvat satojen kilometrien päässä , joten he ovat yksinäisiä vaikka heillä onkin perillisiä.
..lainkaan taattu, että lapset, vaikka oisivat
lähempänäkin, kävisivät katsomassa, 'pitäisivät
huolta'.. vaikka vanhemmat olisivat parhaansa mukaaan heidät kasvattaneet.
Eikä onneksi läheskään kaikki 'tuomitse' itse valittua lapsettomuutta, on ollut tosi miellyttävä kuulla esim. kolmilapsisen perheenäidin kommentti, ettei ymmärrä, miksi lapsettomien aina oisi otettava esim. kesälomansa juuri tiettyyn aikaan.
Eräs nuori äiti sanoi myös, ettei pidä lainkaan itsestään selvänä lasten huolehtivan hänestä/heistä vanhaksi tultuaan.
Jos ei lääketieteellistä syytä, asia on naiselle eri kuin miehelle; tietyssä vaiheessa on vain todettava "se juna meni jo".. Ami Aspelundin kommentti, joka olikin mielestäni tuon ohjelman 'inhimillisin'..
Lapsista voi pitää, ja on upeaa tuntea eri ikäisä lapsukaisia, seurata heidän vaiheitaan, vaikka niitä omia ei olekaan..