Täällä on ollut kautta aikain juttua kuinka ollaan ihastuneita johonkuhun muttei osata kertoa tunteitaan ja jutut kuolee jo syntyessään vain sen takia kun ollaan ujoja tai muuten vain emme ehdi (tai jotain) kertoa mitä tunnemme.
Ja asiahan on tuttu ja on ollut ja varmaan tulee aina olemaankin, näitä ikuisuusasioita ja silti se on aina yhtä tärkeä.
Oon itsekin ollut samassa tilanteessa, oon tykännyt monesta tytöstä ja tykkään vieläkin mutta vain kerran oon ihastunut (ja kunnolla) ja mä oon hyvä esimerkki siitä mitä tapahtui kun en niin mitään saanut ilmaistua tunteistani vain koska olin just sen verran ujo.
Se mun ihastuminen kesti aikalailla tasan vuoden ja ensimmäiset puoli vuotta vaan porasin miksei se huomaa ja sitten siinä puolessa välissä mulla oli synttärit ja pidin kotibileet jotka samalla oli mun ekat kotibailut.
No siellä meinas käydä niin että se tyttö meinas ihastua mun kaveriin mut ei kuitenkaan ja sain aikaan sen että meistä tuli kavereita sentään sen tytön kanssa..
No, tyttö on nykyään kaverini.. tai ystävä.
Ja jopa sen jätkäkaveri on mulle sellanen kiva tuttu.
Se sai sitten sen nykyisen jätkänsä yhdestä paikasta missä itsekin olin ja oikeastaan siihen saakka suurimpia saavutuksiani oli et sain sanottuu monesti kuinka hyvän näkönen se on ja tämmöstä kehumista mut sitten kun vaan oltiin kavereita niin se ihastuminen lopulta ei tuntunut enää samalta kuin silloin ekat puol vuotta ja nyt mä en tiedä oikein mitä siitä ajatella, kavereina pysytään ja nykyään jo koetan keksiä mistä saada muualta naisia..
Mut jotenkin siinä loppupuolella kun vielä halusin tyttöä kovasti jäi mulle sellanen katkera fiilis tästä et en uskonut enää pystyväni ihastuun kehenkään sillä tavalla kuin siihen tyttöön koska se loppu noin ikävästi MUN tunteiden osalta vaikka kaveriks sen sainkin..
Nykyään uskon pystyväni siihen ja odotan tässä kohta piakkoin täysi-ikäisyyttä niin tehdään se vaikka suomalaisittain se naisen haku että baariin vaan tai jotain muuta mut uusilla urilla oon nyt ja sanon vaan ettei se elämä yhteen naiseen jämähdä jos et saa vastakaikua.
Pidä pääs ja jatka eteenpäin, mä oon myös siitä hyvä esimerkki että ne naiset tulee just sillon kun vähiten odottaa, en rupea kertomaan sen yksityiskohtaisemmin mutta ne on tullut juuri siten.
Ja kyllä se odotus on mun kohdallani ainakin palkittu.
Täytyy vain olla aina valmis ja onhan mustakin tuntunut monta kertaa siltä että "oon kohta 18 vuotta ollut vaan valmis!" mut kun sitä KOHTA 18:aatoista vuotta vähän kelaan taaksepäin niin onhan niitä näitä siinä ollut ja paljon vaikka sitä en itsekään tahdo uskoa.
No voin tunnustaa että poikuus mulla on.. ja en ikinä oo seurustellut eli oon tässä suhteessa kokenut vielä tosi vähän ja lapsenkengissä oon ja kaikki hienoimmat jutut on tekemättä mut sen verran oon kaikkee saanut et näitä juttuja jaksaa venata.
Ja rakkaudesta en tiedä vielä mitään, ihastuin vaan kerran ja siihen jäi rakkausasiat.. joten yksi tunne ainakin on vielä kokematta ja varmasti odottamisen arvoista!!
Mut tiedän miten ei saa ajatella tässä tilanteessa koska oon sen kokenut ja kaikki helvetin syvät masikset ja vitutukset ja sanon vaan että ihmiset ei halua nähdä sua siinä tilassa kun mitä mä oon joskus ollu, oon nähnyt sen silmästä silmään enkä oo pystynyt vastaamaan mitään koska oon ollut niin katkerassa tilassa ja siinä tilassa mä oon herkimmilläni kun tuntuu et kaikki kaatuu päälle vaikkei ne kaadu, tuntuu vaan.
Mut jengi ei halua nähdä ihmisiä katkerana, mä tiedän et se tuntuu itestä herkältä ja muuta mut jollekin jolla on sellanen fiilis et kaikki menee hyvin, se ei jaksa sellasta.
So, älä tee MITÄÄN epätoivoista siinä tilassa, se voi olla tuhoon tuomittua.
Mut uskokaa mua, vaikka ehkä jostain teistä kuulostaisikin siltä että "sä sait sen tytön sentään ystäväkses, mitä sä valitat?" niin ette uskokaan kuinka helvetin katkeraa oli tyytyä olemaan PELKKÄ HELVETIN YSTÄVÄ tai KAVERI tytölle josta olisi halunnut niin paljon enemmän.
Nyt oon päässyt katkeruudesta ja muusta shitistä eroon ja ymmärrän kuinka tärkeetä on et on niitä kavereita tai ystävii ja että maailma on naisia väärällään, turha itkeä yhden perään jos meni puihin, ja tämän tytön parempaa kaveria saa kyllä hakea.
Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa saan sanottua hämilläni sille että "olin suhun vähän joskus" ja saanko sitten vastaukseksi "tiedän" tai "niin mäkin" vai jotain muuta, sitä en osaa veikata.
Sekin vielä piti sanoa että miettikääs millainen maailma olis jos me ei oltais ujoja, jos kaikki tulis sanomaan empimättä mitä tuntevat, sekä hyvät että huonot asiat, se ei olis mun mielestä mikään mahtava asia, pikemminkin sekä samalla imartelevaa että ärsyttävää.
Sanoisin omasta puolestani että on tervettä olla sitä ujoutta ja yhtä tervettä on jännittää mutta se ei sais haitata niin paljon elämää ettei pystyis nauttiin elämästä.
Ja ehkä ujous tai muut tällaiset asiat rakkaudesta tekevätkin niin kauniin, koska se tunne mitä mäkin tunsin tyttöä kohtaan oli vaan niin kaunista mun sisällä et lentelin sen vähän alta vuoden ihan pilvissä ja vaan kuvittelin kaikenlaista koska en kyennyt siihen muutamaan hassuun sanaan jolla olis selvinnyt koko asia samantien.
Koska jos ollaan vaan katkerana jonkun perään tai muuten vaan emme saa sanottua tai tehtyä mitään ja silti kaipuu on monin verroin suurempaa niin jo pelkkä se tunne saa meidät itkemään ja muuta.. ainakin jossain määrin se tuntuu mun mielestä kauniilta asialta kun kykenemme tuollaiseen.
Joten näin mun eka ihastuminen. Tästä jatketaan.
__________________________________________________
(1)-Kokemusta rikkaampi näinkin.
(2)-Ehkä ens kerralla teen jotain toisin ja luulen ehkä olevani rohkeampi ja kun luulen, teen niin kuin tunnen ja kun teen niin saan edes jotain:
Kielteisen tai myönteisen vastauksen.
(3)-Ja jos en muuta, niin arvokkaan kokemuksen, jälleen ja voin toistaa kohdat (2) ja (3).
have a nice life
Ja asiahan on tuttu ja on ollut ja varmaan tulee aina olemaankin, näitä ikuisuusasioita ja silti se on aina yhtä tärkeä.
Oon itsekin ollut samassa tilanteessa, oon tykännyt monesta tytöstä ja tykkään vieläkin mutta vain kerran oon ihastunut (ja kunnolla) ja mä oon hyvä esimerkki siitä mitä tapahtui kun en niin mitään saanut ilmaistua tunteistani vain koska olin just sen verran ujo.
Se mun ihastuminen kesti aikalailla tasan vuoden ja ensimmäiset puoli vuotta vaan porasin miksei se huomaa ja sitten siinä puolessa välissä mulla oli synttärit ja pidin kotibileet jotka samalla oli mun ekat kotibailut.
No siellä meinas käydä niin että se tyttö meinas ihastua mun kaveriin mut ei kuitenkaan ja sain aikaan sen että meistä tuli kavereita sentään sen tytön kanssa..
No, tyttö on nykyään kaverini.. tai ystävä.
Ja jopa sen jätkäkaveri on mulle sellanen kiva tuttu.
Se sai sitten sen nykyisen jätkänsä yhdestä paikasta missä itsekin olin ja oikeastaan siihen saakka suurimpia saavutuksiani oli et sain sanottuu monesti kuinka hyvän näkönen se on ja tämmöstä kehumista mut sitten kun vaan oltiin kavereita niin se ihastuminen lopulta ei tuntunut enää samalta kuin silloin ekat puol vuotta ja nyt mä en tiedä oikein mitä siitä ajatella, kavereina pysytään ja nykyään jo koetan keksiä mistä saada muualta naisia..
Mut jotenkin siinä loppupuolella kun vielä halusin tyttöä kovasti jäi mulle sellanen katkera fiilis tästä et en uskonut enää pystyväni ihastuun kehenkään sillä tavalla kuin siihen tyttöön koska se loppu noin ikävästi MUN tunteiden osalta vaikka kaveriks sen sainkin..
Nykyään uskon pystyväni siihen ja odotan tässä kohta piakkoin täysi-ikäisyyttä niin tehdään se vaikka suomalaisittain se naisen haku että baariin vaan tai jotain muuta mut uusilla urilla oon nyt ja sanon vaan ettei se elämä yhteen naiseen jämähdä jos et saa vastakaikua.
Pidä pääs ja jatka eteenpäin, mä oon myös siitä hyvä esimerkki että ne naiset tulee just sillon kun vähiten odottaa, en rupea kertomaan sen yksityiskohtaisemmin mutta ne on tullut juuri siten.
Ja kyllä se odotus on mun kohdallani ainakin palkittu.
Täytyy vain olla aina valmis ja onhan mustakin tuntunut monta kertaa siltä että "oon kohta 18 vuotta ollut vaan valmis!" mut kun sitä KOHTA 18:aatoista vuotta vähän kelaan taaksepäin niin onhan niitä näitä siinä ollut ja paljon vaikka sitä en itsekään tahdo uskoa.
No voin tunnustaa että poikuus mulla on.. ja en ikinä oo seurustellut eli oon tässä suhteessa kokenut vielä tosi vähän ja lapsenkengissä oon ja kaikki hienoimmat jutut on tekemättä mut sen verran oon kaikkee saanut et näitä juttuja jaksaa venata.
Ja rakkaudesta en tiedä vielä mitään, ihastuin vaan kerran ja siihen jäi rakkausasiat.. joten yksi tunne ainakin on vielä kokematta ja varmasti odottamisen arvoista!!
Mut tiedän miten ei saa ajatella tässä tilanteessa koska oon sen kokenut ja kaikki helvetin syvät masikset ja vitutukset ja sanon vaan että ihmiset ei halua nähdä sua siinä tilassa kun mitä mä oon joskus ollu, oon nähnyt sen silmästä silmään enkä oo pystynyt vastaamaan mitään koska oon ollut niin katkerassa tilassa ja siinä tilassa mä oon herkimmilläni kun tuntuu et kaikki kaatuu päälle vaikkei ne kaadu, tuntuu vaan.
Mut jengi ei halua nähdä ihmisiä katkerana, mä tiedän et se tuntuu itestä herkältä ja muuta mut jollekin jolla on sellanen fiilis et kaikki menee hyvin, se ei jaksa sellasta.
So, älä tee MITÄÄN epätoivoista siinä tilassa, se voi olla tuhoon tuomittua.
Mut uskokaa mua, vaikka ehkä jostain teistä kuulostaisikin siltä että "sä sait sen tytön sentään ystäväkses, mitä sä valitat?" niin ette uskokaan kuinka helvetin katkeraa oli tyytyä olemaan PELKKÄ HELVETIN YSTÄVÄ tai KAVERI tytölle josta olisi halunnut niin paljon enemmän.
Nyt oon päässyt katkeruudesta ja muusta shitistä eroon ja ymmärrän kuinka tärkeetä on et on niitä kavereita tai ystävii ja että maailma on naisia väärällään, turha itkeä yhden perään jos meni puihin, ja tämän tytön parempaa kaveria saa kyllä hakea.
Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa saan sanottua hämilläni sille että "olin suhun vähän joskus" ja saanko sitten vastaukseksi "tiedän" tai "niin mäkin" vai jotain muuta, sitä en osaa veikata.
Sekin vielä piti sanoa että miettikääs millainen maailma olis jos me ei oltais ujoja, jos kaikki tulis sanomaan empimättä mitä tuntevat, sekä hyvät että huonot asiat, se ei olis mun mielestä mikään mahtava asia, pikemminkin sekä samalla imartelevaa että ärsyttävää.
Sanoisin omasta puolestani että on tervettä olla sitä ujoutta ja yhtä tervettä on jännittää mutta se ei sais haitata niin paljon elämää ettei pystyis nauttiin elämästä.
Ja ehkä ujous tai muut tällaiset asiat rakkaudesta tekevätkin niin kauniin, koska se tunne mitä mäkin tunsin tyttöä kohtaan oli vaan niin kaunista mun sisällä et lentelin sen vähän alta vuoden ihan pilvissä ja vaan kuvittelin kaikenlaista koska en kyennyt siihen muutamaan hassuun sanaan jolla olis selvinnyt koko asia samantien.
Koska jos ollaan vaan katkerana jonkun perään tai muuten vaan emme saa sanottua tai tehtyä mitään ja silti kaipuu on monin verroin suurempaa niin jo pelkkä se tunne saa meidät itkemään ja muuta.. ainakin jossain määrin se tuntuu mun mielestä kauniilta asialta kun kykenemme tuollaiseen.
Joten näin mun eka ihastuminen. Tästä jatketaan.
__________________________________________________
(1)-Kokemusta rikkaampi näinkin.
(2)-Ehkä ens kerralla teen jotain toisin ja luulen ehkä olevani rohkeampi ja kun luulen, teen niin kuin tunnen ja kun teen niin saan edes jotain:
Kielteisen tai myönteisen vastauksen.
(3)-Ja jos en muuta, niin arvokkaan kokemuksen, jälleen ja voin toistaa kohdat (2) ja (3).
have a nice life
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toi sun teksti oli mun mielestä kypsän kuuloista, ihan oikeesti. Syvällistä ja Totta. Vaikka se oli pitkä juttu, niin mun oli se silti pakko lukea loppuun ihan vaan mielenkiinnosta. Mun mielestä on parempi alkaa seukkaan vähän vanhemmalla iällä, kun että alottas sen jo joskus 11-vuotiaana. Siihenhän olisi jo lopen kyllästynyt 18-vuotiaana!! Sitä paitsi silloin (11-v.) on kokenut varmasti monta "eroa" eli sydän olis särkenyt monasti verrattuna 18-vuotiaaseen... "Parempi myöhään kuin ei milloinkaa!"
Mä tiän monta 17-vuotiasta poikaa ja tyttöä, jotka eivät ole koskaan seurustelleet! Meitä on siis aika paljon täällä pienessä maassamme! Mutta koita jaksaa ja pärjätä! Kyllä se aurinko risukasaankin tulee joskus paistamaan! Have a nice life too!! =o)
enpä oo mäkään koskaan seurustellu, mutta toivoa en oo menettäny. Toi sun tekstis oli oikeestikki hyvä....ensimmäinen tommonen pitkä teksti minkä oon koskaan jaksanu tääl keskustelupalstoil lukee läpi =)
en oo minäkään... meistä on moneksi....tai yhdeksi.
Jeah=)
kiitoksia sulle=) luv ya ;D