Muistan kyllä sen hetken, jolloin tapasimme,
se oli aikaa ihanaa!
Ensin seurusteltiin, ja sitten ikuista rakkautta vannottiin.
"Rakastan sua, niin kauan kuin elän!" sä vannoit mulle,
sun hetkes vaan koitti liiankin pian.
En kestä muistella, se tekee kipeää, se sydäntäni syvältä viiltää.
Päässäni jyskyttää, luokses mä halajan,
aina uudestaan ja uudestaan haudalles palajan.
Puhun sulle, kerron asioita, ja toivon että vastaisit, mut sehän on mahdotonta!
Ja sitten iskee se silmitön raivo sitä tyyppiä kohtaan, joka ampu sua otsaan, ja riisti sun täältä...
tekis mieleni hypätä vuoren päältä.
Mutta en sitä tee, koska lupasin sulle ennen kuin menit, että taistelen vastaan tuulta ja tuskaa, en minä fuskaa.
Saan kuulla että tappava sairaus on mulla,
en itke, en sure, vaan olen onnellinen,
pian tavataan.
Mä tiedän sen, mä uskon siihen...
se oli aikaa ihanaa!
Ensin seurusteltiin, ja sitten ikuista rakkautta vannottiin.
"Rakastan sua, niin kauan kuin elän!" sä vannoit mulle,
sun hetkes vaan koitti liiankin pian.
En kestä muistella, se tekee kipeää, se sydäntäni syvältä viiltää.
Päässäni jyskyttää, luokses mä halajan,
aina uudestaan ja uudestaan haudalles palajan.
Puhun sulle, kerron asioita, ja toivon että vastaisit, mut sehän on mahdotonta!
Ja sitten iskee se silmitön raivo sitä tyyppiä kohtaan, joka ampu sua otsaan, ja riisti sun täältä...
tekis mieleni hypätä vuoren päältä.
Mutta en sitä tee, koska lupasin sulle ennen kuin menit, että taistelen vastaan tuulta ja tuskaa, en minä fuskaa.
Saan kuulla että tappava sairaus on mulla,
en itke, en sure, vaan olen onnellinen,
pian tavataan.
Mä tiedän sen, mä uskon siihen...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Saa laittaa kommentteja tähän, ja edellisiin runoihini :)
kirjoittamasi eivät ole runoja, vaan otteita päiväkirjoistasi.
Olen kysymysmerkkien kanssa samaa mieltä,
runon sijasta tekstisi muistuttavat
kirjeiltä tai otteilta päiväkirjastasi.
Pelkästään kauniit ja koskettavat sanat
ei tee tekstinpätkästä runoa, siinä täytyy
olla jotain muutakin, persoonallista,
Muotoa, Kuvioita. Jotain edes.