...miksi tälläkin palstalla käydään kauheeta taisteluu koirien roduista kokoajan. Kun lähden koirapuistoon dobberini kanssa moni ihminen kääntyy portilla pois kun näkee mikä koira puistossa ulkoilee. Moni myös kadulla kauhistelee, että mikä peto tollakin on. Kun otin koirani tutut ja sukulaiset varoittelivat kauheasti. Nyt tosin on ääni muuttunut kellossa kun koira on lähes vuoden vanha, eikä ole "edes tappanut ketään". Se on vain valloittanut kaikkien sydämmet. Oudointa tässä on se että toiset koirat eivät suhtaudu rasistisesti omaan "vaaralliseen" koiraani. Isot ja pienet leikkivät sen kanssa sulassa sovussa, isojen kanssa riehutaan, pienten kanssa otetaan varovasti. Jos teidän koirannekaan eivät katso rotua leikkikavereiden suhteen, miksi te olette niin ennakkoluuloisia?! Kyllä koiran omistaja sanoo, jos hänen koiransa ei tule toimeen muiden kanssa, ei sitä rodusta voi päätellä!!! Ymmärrän toki että kaikki pikkukoirat ja isot koirat eivät voi leikkiä yhdessä kokoerojen takia, mutta ei silti tarvitse sen takia tien toiselle puolelle mennä jos esim. minä ja kytketty dobberini tulemme vastaan...
En ymmärrä...
Amanda
271718
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
mein rottis ku oli pieni niin vastaan tuli kaiken maailman lässyttelijöitä ja lellittelijöitä...ja oli se niin ihana ..mutta vain pienenä...
mutta nyt kun se on isompi ja alkanu saada miehenmitat niin ihmiset harvemmin tulee enää lellittelemään ja lässyttelemään...päinvastoin...jotkut koiranulkoiluttajat jopa vaihtaa suuntaa kun tullaan vastaan...mein koiruukset ei oo koskaan purru yhtään koiraa eikä ihmistä...
ainoat, jotka tulee juttelemaan ja antaa koiransa mein koiruksen kanssa leikkiä, ovat niitä joilla itsellään on rottis tai joilla on ollut ja sitten ne jotka omistavat jonkin suuremman koiran..esim palvelus rotusen
mutta toimeen mein rotikka tulee niin pienten ku isojenki kanssa. pentuna annettiin sen leikkiä kaikkien mahdollisten koirien kanssa..kerran se innoisaan ravas kääpiöpinserin kanssa..
mitä nyt välillä urahetaan vastaan tulleelle uroskoiralle jos se on alottanu sen murinan ensin...
mein pitti sitten on toinen juttu...turha kuvitella että kovin moni tulis juttelemaan ja rapsuttelemaan sitä..ihan vaan sen takia kun se on pitbull, vain harva täälä on mun kanssa asiasta samaa mieltä(eli se rotu on vain huonon maineensa uhri..sanovat ettei se huono koira ole)..ne jotka ei tiä siitä mitään ovat sitten eri juttu...mutta jos on vähänki iltasanomia lukenu niin varmasti tietää ja on väärät oletukset...totuus kun ei kiinnsota ketään
Pentuna oli niin ihana ja söpö ja nyt vastaantulevat menevät toiselle puolelle tietä. Kun tulee kommentteja miksi olen ottanut "tappajakoiran" koetan selittää miten kilttiluonteinen koirani on mutta kun ihmisillä on tiettykuva rodusta, usein television välityksellä tullut, on kuin puhuisi kuuroille.
Ainut poikkeus on vanhat mummot jotka eivät katso kyseisiä elokuvia eivätkä tiedä rotua. Monesti on tullut mummeli vastaan, jäänyt juttelemaan koska koirani on niin lempeän ja ystävällisen näköinen (korvat ja häntä tallella :) ja sitten ne käy halailemaan koiraani. Ja siitäkös koirani nauttii! :) Sitä voisi rapsutella vaikka kuinka kauan eikä kyllästy....
Kuin myös, ikinä ei ole purrut toista koiraa (eikä ihmistä), ainut jos on samanikäinen uros joka uhittelee, takas täytyy murahtaa, mutta tosipaikan tullen ottaa jalat alleen. Se tuskin edes tietää mitä tappelu on! Ja hyvä niin.
Ja nyt on uusi koiratuttavuus tullut, 5v uros, tanskandogin ja sakemannin sekoitus, joka on kuulemma vihainen toisille uroksille, mutta omistajankin kummastukseksi, minun koiran kanssa vaan häntä heiluu ja alkavat leikkimään. Omani on 3v uros.
Mullakin on sellainen koira että kun se näkee dobermannin niin tulee kauhee rähinä....kun se oli pentu yks rotikka hyökkäs sen kimppuun ja se muistaa sen aina...nykyisin se ei kai sitten luota enää toisiin koiriin ja aluks se rähisee...niin sen takia mä ainakin vaihdan kadun puolta!
Ja mistä tahansa rodusta saa tappajan
(ainakin meilkein) jos sen vaan kouluttaa siihen....harvoin se koirasta on kiinni
Tosiaan, usein mm. dobermanneja ja rottweilereitä sanotaan vihaisiksi jne, vaikkeivat ne välttämättä edes aina ole. Kuitenkin on siinä vähän perää: vaativathan toiset rodut paljon enemmän koulutusta kuin toiset ja mm. dobberi kuuluu näihin rotuihin. Kaikki eivät pysty kouluttamaan "vaikeita" rotuja, joten näille syntyy helpommin käytöshäiriöitä. Kuitenkin on aivan älytöntä ruveta pelkäämään juuri dobermanneja tai muita "vaarallisia" rotuja siksi, että on tavannut yhden rodun edustajan joka oli vihainen! Usein käytöshäiriöt johtuvat vain koulutuksesta!
... on suojeluskoirana on se että sen pystyy kouluttamaan pitkälle ja se on erittäin oppivainen. Kovapäinenkin se on, myönnetään, mutta vihaista se ei siitä tee. Eikä myöskään vaarallista. Palveluskoirat ovat koiria, joilla kapasiteettia löytyy vaikka kuinka pitkälle kunhan vaan jaksaa kouluttaa. Mun dobberi on mun eka koira, mutta pärjään sen kanssa loistavasti. Suurin ihmetyksen aihe oli kun koirani oli vasta 6kk ja ison sakemannin omistaja vei jo koiransa kauemmaksi omien sanojensa mukaan siksi, että "tuollaiset pedot voivat keksiä ihan mitä vaan". Myös koiran ollessa pentu ihmiset kehuivat sen söpöyttä, mutta totesivat samaan lauseeseen että samanlainen hulluhan siitäkin kasvaa... Tässä sitten vaan odotellaan koska alkaa koira muuttua ihmissyöjäksi ja toisten koirien teurastajaksi. Kitille sanoisin että rotikathan on valtavan suloisia, pittbulleja en tunne, mutta tutulla on sellainen ja hänen sanoistaan olen saanut sen kuvan että yhtä ihania ne ovat kuin muutkin koirat, joka rodussa on omat hyvät ja huonot yksilöt. Monta käytöshäiriöistä koiraa olen tavannut, niistä vain yksi oli dobberi, ei yhtään pittbullia tai rotikkaa. Sekin dobberi oli piesty pelokkaaksi ja arvaamattomaksi. Onnea kaikille "vaarallisen rodun" omistajalle, pärjätään vihaisten ihmisten keskellä ja yritetään muuttaa heidän asenteensa omien koirien esimerkillisen käytöksen avulla!!!
mein naapurissa asuu mies jolla on sakemanni...jokuaika sitten se sakemanni hyökkäs jonku pikkukoiran kimppuun...mutta sen saksanpaimenkoiran tuntien uskoisin sen ollen sen pikkusen koiran vika...nehän tunnetusti ovat aikamoisia räkyttäjiä...mutta kumminkin...
ja eräällä mustalaisnaisella ,naapurissamme sekin, oli hoidossa nuori sakemanni uros...todella hyvän näkönen koira mutta se oli hakattu pilalle...se pääs karkuun ja hyökkäs haukkumaan tielle ja piti siinä erästä vanhaa miestä paikoillaan..kierti sen miehen ympärillä hulluna haukkuen ja rähisten onneksi se vanhus tiesi olla paikoillaan liikkumatta...se koira pelkäs miehiä...mieshän sitä hakkaskin.. =(
soitettiin poliisi hakemaan se koira pois kun ei olli se nainen kotossalla..poliisia ei vaan kuulunu ei näkyny...mut se nainen tuli sit hakemaan sen koiran...
mutta tässäkin tapauksessa sen koiran käytös oli sen omistajan vika...surullista
rottikset on kyllä joo sulosia...ruttunaamoja...ja osaavat kattoo tosi hellyyttävästi kun jotain ovat vailla..samaten pitti..osataan olla viattoman näkösiäki...aika huvittavia välillä
dopperista on tehty "hurjan" näkönen typistämällä niitten korvat ja häntä..itse henk.koht tykkään paljon enemmän typistämättömistä doppereista...ne on mun silmissä paljon kauniimpia ja jalompia,luonnollisempia..samaten rotikka on mukavampi hännän kanssa...enkä muutenkaan hyväksy niitä typistämisiä...siinä kärsii koiran kommunikointikyky aika hurjasti...
kuinka koira voi heiluttaa häntää jota ei ole?
ottaa pannuun se, että koirani ovat täysin sekarotuisia, mutta kun uros näyttää hieman sakulta, sitä kohtaan on jo vähintään yhtä kovat ennakkoluulot kuin sakuja kohtaan yleensä. Yksikin pappa koitti pidellä räyhäävää villistänsä ja selitti, että SUSIKOIRA on purrut joskus... tokaisin papalle, että harmi vaan, tämäkun ei kyllä ole susikoira eikä sen enempää sakemannikaan. Koirareppana kun ei ikinä tekisi pahaa kenellekkään... :-((
"kuinka koira voi heiluttaa häntää jota ei ole?"
Vallan mainiosti. Häntähän typistetään sen verran pitkäksi (uroksilla vielä vähän pitemmiksi kuin nartuilla), että ainakin minä näen jo kaukaa rotikan hännänheilutuksen, pystyhännän tai alistuneen "koipien välissä" olevan hännän. Useimmat rotikat vielä tehostavat hännänheilutusta koko takapuolen heilutuksella... :) Eikä ole tullut ongelmia kommunikoida muiden koirienkaan kanssa, häntähän on vain yksi väline siihen. Ei sillä, ettäkö olisin typistyksen puolesta. Silloin vain 6 vuotta sitten ei kukaan kyseenalaistanutkaan typistystä, koska se oli tapana...
... on häntä ja korvat, ei olisi tullu mieleenkään hakea ulkomailta typistettyy... Vaik en kyl sano etteikö typistetytki olis makeen näkösii! Dobberi vaan jotenki yleisesti hivelee mun silmää kaikist eniten, hyvänä kakkosena tuleeki sit rotikka. Olihan se hassun näköst ku mun 4kk vanha dobberinarttupentu leikki yli 60kilosen rotikkauroksen kanssa, mut loistavasti neki vaan tuli/ tulee vieläkin toimeen. Uljaita koiria! Ikävä kyllä kaikki ei näe niiden mieletöntä kauneutta vaan näkevät sen koiran joka amerikkalaisessa B-luokan leffassa raatelee ja uhkailee ihmisiä :( Mun koiran kimppuun on käynyt kiinanpalatsikoira, jonka omistaja ei edes anteeksi pyytänyt. Syvä haava tuli koiran jalkaan, kun en ehtinyt väliin. En silti pidä kiinanpalatsikoiria tappajina. Mutta mitä olisikaan tapahtunut jos olisi minun koirani puolustautunut?!
kyllähän se meidän silmään näkyy sen hännän töpön viuhtominen....mutta kuinkas toiset koirat havaitsevat sellasen tökön heilumisen vähän kauempaa tai lähempääki...tai alistuvan koipienväliin sujahtamisen...koiralla kuuluu olla häntä...ehdottomasti
häntä on kumminkin todella tärkeä kommunikointiväline koiralla että ei sitä pidä pois mennä ottamaan...
juu olihan se ihan luonnollista yhteen aikaan että rotikka oli lähes hännätön...ja vieläkin tulee vastaan ihmisä jotka kysyy mein hännällisestä rottiksesta että "onko se sekarotunen"
julmaa puuhaa...!
(
Ai siis maailmassako ei voi olla räksyttäviä pikkukoiria( mm. omani joskus) . Jos on niin isompi koira saa hyökätä kimpuun! ( Sanoit että sakemmannilla oli siis oikeus hyökätä pikkukoiran kimpuun kun se räksytti!)
Voi luoja siis mä voin tehdä sille ihmisellekin joka räksyttää mulle mitä vaanko tolla logiikalla?! Onneksi äitini( lue"omistaja") kasvatti minut vähän paremmin etten kumminkaan tee sitä! Minä pidän isoista koirista mutta joskus joidenkin semmoisten omistajien mielestä minun rakkaalleni näköään saa tehdä mitä vaan räksytyksen takia. Olen epätoivonen! Olkaa kiltteja ja älkää halveksiko kokoa! Se pieni pirpanakin on jollekin tärkeä!
Omalla koirallani on monta sitä 10 kertaa isompaa Hyvää koiraystävää!
en sanonu että jokaikinen pikkukoira on räksyttävä...harvemmin vaan vastaan tulee hiljasta versiota...ainakaan täälä...
ja en sanonut että "hyökkäys" oli oikeutettu...mutta koirakin hermostuu ja jos omsitaja laskee "räksyttävän" ja varmasti toisen koirankin mielestä rasittavan pikkukoiruksen liian lähelle vierasta koiraa (ja sakemannilla on kumminkin voimaa...ja nopeasti kun se kiskasee niin siinä kiinnipitäminen)..niin siinä ei ole syyttäminen kun pikkukoiran omistajan itseään..ja ehkä oli hieman väärä sanan valinta mulla mutta tarkoitus oli tämä...ja se pätee myös isojen koirien omistajien kohdalla..olen sanonut tämän monta kertaa ja sanon taas...omistajalla on vastuu...
en väheksy ainuttakaan rotua...koiriahan kaikki kumminkin on ja jokaisella on oma tarkoituksensa...
mutta harvemmin vaan tulee vastaan koulutettua pikkukoiraa...mutta sekään kun ei ole sen koiran vika vaan omistajan
Aivan! Yleensä omistajan vika jos koira pääsee käymään kiinni toiseen, koosta riipumatta. Sanoit kyllä kirjaimellisesti " että se oli varmaan pikkukoiran syy" .Sinulla oli tosiaan väärä sanavalinta mutta sehän on nyt korjattu.
Syy miksi dobbareita vihataan on se että ne eivät ole mitään lutuisia mamin mussukan näköisiä koiria.
Ja kai siinäkin että muutaman omistaa mielenvikainen henkilö.
Sama mikä koira tulee minun tontilleni aidan yli kiusaamaan 4.5 kiloa painavaa kääpiökoiraani, mutta lähtö tulee silti.
Kuten tälle niin kehutulle Dobermannille.
Viime kerralla viha oli niin kova että jos olisin päässyt koiraa lähemmäksi niin huonosti olisi käynyt, koiralle siis.
Ensi kerralla käy huonommin.
En kyllä alkaisi yleistämään, että aina pienten koirien omistajat ja"kaikki" ihmiset pelkäävät dobbereita jne. Itse ainakin viihdyn kaikenlaisten (paitsi käytöshäiriöisten) koirien kanssa vaikka itselläni onkin suht pieni koira (joka muuten EI räksytä eikä myöskään hauku..) enkä itselleni esim. dobberia tai sakemannia ottaisi. Koiranikin rakastaa leikkimistä esim. dobbereiden kanssa mikäli ne eivät ala "räyhäämään".
Minulle koirat ovat seuraa ja suuri osa elämää, on kiva antaa koiralle hyvä koti, kouluttaa ja hoitaa sitä hyvin.
Aina on niitäkin ihmisiä, joilla on huonoja kokemuksia joistain koirista (tai kaikista) tai ennakkoluuloja mutta luulempa, etteme voi muuta tehdä kuin jättää he omaan arvoonsa. KAIKKI EIVÄT VOI TYKÄTÄ KAIKISTA EIKÄ TARVITSEKAAN! Miksi siis pitää aina riidellä mikä koira on paras jne. Makuja on monia...
Muutama ei siis tajunnut tämän(kään) kirjoituksen pointtia. Vaan joku älypää alkaa selittämään, miten melkein kaikki pienet koirat ovat kouluttamattomia räksyttäjiä. Ja hänen asuinkulmillaan ei ole yhtään hyvinkäyttäytyvää pikkukoiraa.
Ihan sama juttu kuin haukkua dobbereita hulluiksi tappajiksi on haukkua pikkukoiria huonotapaisiksi räksyttäjiksi. Sitä on vaan helppo ihmetellä, että mites ne ihmiset minun koirani rotua morkkaavat. ja suraavassa lauseessa paljastaa yhtä typerät omat ennakkoluulonsa.
itse en ainakaan myönnä haukkuneeni mitään koiria rodun tai koon takia. Enkä yleistä pikkukoiria räksyttäviksi. Osa pienistä ja isoista räksyttää aina... En syyllistä kaikkia pikkusten omistajia käytöksen takia, mutta ihmettelen suurimman osan suhtautumista dobbereihin. Omaa koiraani rakastan ja dobberit ovat henk.koht. lempirotuni, mutten muiden koiriakaan vihaa, vaikkeivat ne silmääni hivelisivätkään. Ikinä en ole mennyt yleistämään, että pikkukoirat olisivat räksyttäviä paskoja, mutta kai jokainen voi myöntää että iso HALOO olisi tullut jos koirani olisi purrut kiinanpalatsikoiraa eikä toisin päin. Oletetaan että dobberit kestää "pikkupuremat" ja on oma vika jos koira ei puolustaudu...
olen aina pyrkinyt kontakteihin eri koirien kanssa neitini kanssa jo pienestä pitäen. Dalluthan ovat tunnetusti hiukan jääriä. Omani on iän myötä saanut myös hiukan pullistelijan vikaa, jota koko ajan kitkemme tietenkin pois. Osaltansa tämä on myös arkuutta. Neiti on melko kovapäinen, mutta alistuu täydellisesti vanhemman koiran komentaessa, näin on ollut pienestä saakka ja toivottavasti näin säilyykin.
Meillä oli huono kokemus pentuna koirapuistossa; 3 dobberia leikkivät hiukan liian rajusti pentuni kanssa ja selvä ryhmäalistus innosti dobbereita ehkä liian rajuun leikkiin ja alistamiseen. Pentu sai kylkeensä haavan, muttei näyttänyt mitään kammoa dobbereihin saavan. Sakemannien kanssa meillä ei koskaan ole ollut mitään konflikteja, yksi leikkikaveri oli jopa nuorena kuvioissa.
Tänä päivänä kuitenkin juuri sakemannit saavat neitini uhoilemaan. Dobbereiden kanssa ei ole mitään ongelmia, niiden kanssa leikitään mielellään.
Minä pyrin tietoisesti etsimään tilanteita, jossa kohtaamme ystävällisiä sakemanneja ja pyydän omistajalta lupaa koiraan tutustumiseen, jotta saadaan tuo uhoilu poistumaan ja neiti huomaamaan, ettei sakemanneissa rotuna ole mitään vikaa. Samaa teen myös dobbereiden kanssa ja miksei myös muiden isojen koirarotujen kanssa.
Hmm..tunsin pienen piston sydämessäni luettuani juttusi.Kuulun nimittäin juuri niihin koiranomistajiin jotka kiertävät kaukaa koiransa kanssa dobermannit.En oikein osaa sanoa mistä tämänlainen käyttäytyminen johtuu.Pidän kovasti kyseisestä rodusta mutta en kuitenkaan helpolla vie omaa koiraani haistelemaan kyseisen rodun edustajaa. Rotweilerit taas näen rauhallisimpina ja heidän kanssa koirani usein tekee tuttavuutta.Ehkäpä oma ennakkoluuloinen asenteeni johtuu siitä että meidän lähistöllä asuvat kaksi dobermannia purivat kerran pientä tyttöä.Tosin tässälään tapauksessa en tiedä kenen syy tapahtunut loppujen lopuksi oli.
se on kyllä totta että rotikat on rauhallisempia. Vanhemmillani oleva sellainen on täysin vastakohta omaan dobberiini. Erittäin verkkainen ja rauhallinen vaikka on vasta 4v. Kun taas oma dobberini on kuin sähikäinen.
Ja se varmaan arveluttaa monia, kun se on niin nopea liikkeissään, ja kun toisen koiran kanssa tulee leikkitilanne, tämä alkaa pomppimaan ja loikkimaan, ja saattaa olla aika rajukin, läimii tassulla ym.
Olenkin yrittänyt sitten välttää sellaisia koiria jotka on jo muutenkin aran oloisia, koska ne saattavat säikähtää koiraani tosi pahasti.
Minulla kyllä riippuu enemmän koiran omistajasta kuin rodusta, annanko oman koirani tehdä tuttavuutta. Meillä on tutustuttu ihan kääpiökoirista jätteihin, mutta on jätetty tutustumattakin, jos omistaja on laskenut koiransa hihnapitkällä meidän luokse, tai se on ollut irti ja tullut kiusaamaan tai muuten ollut välinpitämätön suhtautuminen koiransa käytökseen.
Itse olen polvenkorkuisesta juossut kaikkien koirien perässä, itselläni kaksi noutajaa. Vielä en ole kohdannut sellaista koiraa, jota olisin pelännyt. Mutta toetenkin, jos näen koiran, jota taluttaja ei selvästikään hallitse, siirryn varmuuden vuoksi omien koirieni kanssa kauemmas. Etenkin, kun toinen koiristani kyllä vastaa haasteeseen jos vieras koira tulee ohittamaan. Mutta sinun tapauksessasihan ei ollut kyse siitä. Katselen kaikkia koiria ihaillen. Suurte koirat ovat ihania, kunhan niiden eteen viitsii nähdä vaivaa, samalla lailla kuin kaikkien koirien.
Olen täällä palstalla kertonutkin tästä koirapelkoisesta lapsestani. Hänen kimpuunsahan kävi aikoinaan koira, ja jouduin todellakin tekeen hommia saadakseni pojasta jälleen "koiria pelkäämättömän".
Purematapauksen jälkeen ensimmäiset "kivat koirat" olivat mopsi ja rotikka.
Joo joo! Pikku-poika rohkeni näihin ihan koskeakin, ja totesikin näistä kahdesta koirasta perin tohkeissaan, että "äiti, mä tykkään kyllä noista pikkukoirista".
Näiden koirien omistajat olivat hyvin hämmästyneitä moisesta tokaisusta, olihan toisella pienen pieni koira, ja toisella aika suuri koira. Eli omistajat koirieneen edustivat tavallaan ääripäitä tässä rotujen kirjossa.
En tiedä, miten poika ne koirat niin samanlaisiksi mielsi, mutta kivoja olivat!!! Ja lapsihan ei osannut etukäteen esim. juuri rotikkaa pelätä, ei ollut ennakkoluuloja mitään erityistä rotua kohtaan (vaan kaikkia koiria).
Koira kuin koira, jos se on hyvin kasvatettu ja kiltti!Vaikka lehdissä olisi juttuja jostain jonkun pikkupojan raadelleesta koirasta, ei tarkoita tietenkään että koko rotu olisi huono, ilmeisesti kasvatus vain on mennyt vähän mäkeen:/
VOI KUINKA TUTULTA kuulostaa, ihan sukulaisten varoitteluja myöten.
Järkyttävät ennakkoluulot mustamaalaavat monta ihanaa rotua. Itselläni oli 11 vuotta todella hyväluontoinen Dobberi, joka valloitti ihmisten sydämet rodun puolelle sillä vilpittömän rehellisellä ja rauhallisella olemuksellaan.
Hyvä maine kiirii myös onneksi, jopa kotiseutuni ulkoilevat ihmiset muistelevat vieläkin kuinka hieno koirani oli.
Se jos mikä lämmittää mieltä ja on pr:ää koko rodulle.
Mutta kyllä niitä tien toiselle puolelle kirmaavia pelokkaitakin riitti jos jonkinlaisia.
Ja niitä, jotka leimasivat minut koiran omistajana milloin miksikin,
yleensä egon jatketta tarvitsevaksi älykääpiöksi. Eipä voi muuta kuin sääliä moisia ihmisiä, kun eivät ymmärrä sellaista pointtia,
että joku voi ottaa lemmikikseen minkä tahansa eläimen silkasta rakkaudesta.
Ja vielä siitä koirapuiston portilta pelon vallassa poiskääntyvästä porukasta, oletko samaa mieltä kuin minä omine kokemuksineni, että suurin osa huonosti käyttäytyvistä koirista on pienten rotujen edustajia. Ihmetyttää miksi niiden kanssa ei ole sen enempää paneuduttu tapakasvatukseen.
Siksikö, kun ne on helppo nostaa remmillä ilmaan riehumaan kun joku kävelee ohi... kuten naapurillani on tapana.
Älä käsitä väärin, en ole missään tapauksessa rasisti pienten koirien suhteen, lähipiirissäni on aivan ihania monenkokoisia koiria, mm. kääpiövillakoiria, jotka ovat oikein hyvin käyttäytyviä rotunsa edustajia.
Sitä minä vaan, että ei todellakaan ole aina koiraa karvoihin ja rotuun katsominen, kannattaa ennakkoluulottomasti tutustua ja hämmästyä positiivisesti!
Ja olen todellakin samaa mieltä kanssasi, kyllä jokainen normaali omistaja varoittaa, jos koira on vihainen tai käyttäytyy arvaamattomasti. Ei meillä dobermannin, rotikan jne omistajilla
ole voittopuolisesti pissaa tai sahanpuruja päässä. Ihan normaaleja
mekin olemme, syrjinnästä huolimatta!
Hyvää kevättä sinulle ja dobberillesi , kuten myös kaikille muille koiraihmisille.
Elikkästä olen samaa mieltä kanssasi. Itse ihastelen kaikkia koiria todella pitkään, rakastan kaikkia rotuja varauksetta. Huonot maineet ovat aina...noh ehkä tiedättekin. On se tyhmää kun villakoiriakin pidettään luonteettomina tyhminä sylififeinä, joita ne todellakaan eivät ole...mutta jokainen tyylillään. Teeppä joskus kun olet ulkoilemassa niin että rupeat halimaan ym. koiraasi että kaikki näkevät miten kiltti ja suloinen se on [uskallan sanoa näin, koska on älytöntä ajatella kaikkia dobbereita murhanhimoisina villeinä ihmissyöjä koirina...]! Oma puudelini on 66 cm ja lähes 40 kg!! Että semmonen fifi:)