tykkään kirjoittaa hauskoja juttuja, ja novelleja, mutta multa on alkanut ideat loppua. musiikinkuuntelukaan ei auta. Onko joku keksinyt ratkaisuja pattitilanteisiin?
Halua on :D nutta miten
kirjoittaja
10962
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja ideanalkua sinulle epätoivoinen:
Pakinan pystyy pyöräyttämään yhdestä sanasta, tarkastelemalla sitä eri näkökulmista eri merkityksissään ja tilanteissa. Otetaan esimerkiksi sana "Ryppy"
Kirjoita pakina sen ympärille (ja muutkin!). Kirjoitan itse oman näkemykseni sanasta. Julkaistaan jutut täällä viimeistään su. 26.10. ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi.
taidan ottaa haasteen vastaan. Lähiaikoina palaillaan aiheesta Ryppy...
Ryppy tuli peppuuni
vai mikä lienee loinen
miettii pää ja vääntyy suuni
kun haastoi juppe-toinen.
On mulla naamaryppyjä, ei ikä mua säästä.
Mut tärkein ryppylihas vahtii etten
vuoda alapäästä.
Hmmm.. Saatampa minäkin osallistua juosten kustulla tekstillä, on vähän kiirettä.
Sen kuitenkin päätin, että tarinassa ei ole kasvojen ryppyjä, eikä hanuripuolikaan siinä esiinny, joten hieman vaikeampaa ratkaisua haetaan, saa nähdä miten onnistuu.
T. ®Sherlokki © 2008
missä aita matalin.
Hahmotelma on jo valmiina, kunhan sen muotoonsa valaa.
Ideaa pyörittelin päivän ajan päässäni ja kirjoitin sen nyt ehkä turhan nopeasti, viimeistelemättä. Mutta tällainen siitä tuli. Pakina vai mininovelli?
VOIDEKONSULTTI
-Oletteko varma, että haluatte kuitenkin tehdä tämän keikan? kysyi kemikalio-osaston vastaava Jessicalta. Vastaava väänteli käsiään ja sanat hänen suustaan putoilivat hitaasti venyttäen. Hän siirtyi hypistelemään voidehyllyn purkkeja pälyillen voidekonsulttiin.
-Miten niin? Onko jotain sattunut? Onhan tämä voide-esittely sovittu jo keväällä, vastasi Jessica napakasti ja kohotti leukaansa hivenen. Hän tuijotti kysyvänä suoraan vastaavan pälyileviin silmiin.
-Kun tuo ryp…kröhm, tuota…
Oli hetken hiljaista ja naiset tuijottivat toisiaan. Vastaava rypisteli otsaansa tovin, mutta päätti kuitenkin ottaa riskin. Omapa on asiansa, hän päätteli. Vastaava ei kyennyt hienotunteisuuttaan sanomaan ajatustaan ääneen, vaan hän johdatteli jutun toisaalle: - Niin hameenne on rypyssä tuolta takaa pahasti. Voitte hakea vaateosastolta edustavamman mekon täksi päiväksi.
-Hups! Enpä huomannutkaan! Aloittelen sitten heti kun vaihdan vain vaatteet, vastasi Jessica pirteän huolettomasti ja purjehti kohti pukukoppia ylväänä.
On sillä vieläkin hyvä kroppa ja kauniit kasvot, kaikesta huolimatta! Pahuksen hutsu! Että se kehtaakin. No, ehkä tämä juttu vetää asiakkaita vielä enemmän. Vastaavan pahansuovat ajatukset jäivät siihen, kun hän riensi avaamaan osaston ovia.
Asiakkaita tosiaan tuli tänään tuvan täydeltä. Kyllähän entinen missi kiinnosti, olihan hän julkkisliikemiehen vaimo. Ikäero ei ollut haitannut, kun kauneus ja raha olivat kohdanneet suotuisissa merkeissä. Jessica olisi hyvin voinut jättäytyä edustusrouvaksi, mutta ihmisten ihailunkohteena oleminen veti hänet näille konsulttikeikoille. Ja hän oli hyvä myymään voiteita ikääntyvälle iholle, kuten termi kuului. Koskaan Jessican huulilta ei päässyt tuota rumaa ryppy-sanaa. Naiset ostivat, kun Jessica soi heille hetken julkisuuden lumoaan.
Pikaisella kahvitauolla Jessican puhelin soi. Sydän pamppaillen hän vastasi. Hän oli odottanut kiihkeästi puhelua viime viikonlopun tapahtumista asti. Mutta se oli vain Jaana, entinen kilpakumppani missikisoista. Jaana tykkäsi jaaritella puhelimessa. Nytkään sillä ei ollut mitään tärkeää sanottavaa, kunhan uteliaana hössötti:
-Mitäs se seiskan kansi?
-Se on vee-kasi! Jessicaa hymyilytti; Jaana ei ymmärtänyt autoista mitään. Häntä hykerrytti ajatus punaisesta Ferraristaan. Se oli lahja hänen mieheltään, Per-Olofilta. Pärre oli kultainen, hän paikkaili vajavuuksiaan mukavilla yllätyslahjoilla. Mutta Jaanalle, sille kateelliselle juorukellolle, ei olisi pitänyt puhua mitään moottorikannen tiivisteestä. – Pikkujuttu se kansi on. Per-Olof nostaa siitä kyllä metakan…
-Niin, onko se ruosteessa ja loppu? Luulenpa, että Pärresi ei ehkä tykkää koko jutusta..
-No eihän uusi nyt ruosteessa ole! Pelaa hyvin, käy siis ihan kierroksilla. Hei, mut mun pitää lopetella. Pitää jatkaa, ihmiset on siis niin ihanii. Hei på dei!
Tänään kauppa kävi, mutta kaikki ihmiset eivät olleet niin ihania. Eräskin matami, ylipyntätty hajuvesikaivo, se oikein tuli varta vasten haastamaan riitaa. Ehkäpä voiteet eivät olleet tehonneet tarpeeksi nopeasti. Nainen oikein tunki eturiviin tuijottamaan ja kuuntelemaan. Hetken kuluttua hän tiuskaisi:
-Ryppyjä, sano se suoraan, ryppyjä! Muut asiakkaat purskahtelivat, mutta Jessica jatkoi tyynesti voiteen levittämistä vapaaehtoisen sileille kasvoille. Kateus ja pahanilkisyys olivat pikkuhinta siitä nautinnosta, mitä hän sai esiintyessään.
Iltapäivällä hän lastasi Ferrarinsa näytelaukulla ja mietti hetken, pitäisikö hänen soittaa ensin. Ei, miehet eivät häntä pyöritä! Se soittaa, joka on jäänyt kaipaamaan. Pärre olisi ollut vielä tämän viikon sopivasti poissa, Stokiksessa. Auto hyrähti pehmeästi käyntiin. Kuinka hän nauttikaan polkaistessaan hieman kaasua! Jyrähdys sai ihmisten päät kääntymään. Piti vain käydä vielä ostamassa menovettä jostain nopeasti ja sitten koti-illan viettoon.
Hän kurvasi tankkaamaan huoltoasemalle. Raha-automaatti ei suostunut ottamaan hänen seteleitään. Mistä nämä kaikki ryp…eikun kurttuiset setelit tulevat, hän mietti vimmoissaan. Kuka näitä RYPISTELEE? Rahaa ja kauneutta arvostetaan liian vähän! Ryppy, ryppy, ryppy hän kiroili mielessään tankatessaan toisella mittarilla.
Toisaalta, oli ihan mukava seisoa tässä letku kädessä Ferrarin vieressä ja nauttia ihailevista katseista. Hän tunsi kuinka katseet seurasivat hänen keinuvaa kävelyään kohti kassaa. Saman tien voisi ostaa illaksi suklaata ja lukemista, vaikka joku juorulehti. Hän etsi katseellaan Seiskaa. Siinähän se oli, Seiskan kannessa hänen kuvansa ja otsikko kirkui: Ryppy rakkaudessa! Rakkaus ruosteessa! Kuvat Jessican salarakkaasta!
Ryppy peppu ryppy peppu
peppu on rypyssä
ryppy on pepussa
ha ha haa
näinkö ?
Tämä tuli tällä varoitusajalla.
Lähikapakan valo veti väistämättömästi puoleensa, siinä oli jokin määrittelemätön lumo. Oliko se pelko yksinäisyydestä, vai tarve vain olla läsnä? Niin tai näin Maijan askel tihentyi kapakan ovea lähestyttäessä. Rintaan hieman pisti, ovea avatessaan. Se sai muistamaan taas tuskaisen sairaalamatkan ja hengen pelastavan leikkauksen. Mikään ei tietysti enää olisi kuin ennen, mutta hengissä kuitenkin oltiin. Päivällä kapakka oli lähes autio, vain muutama hahmo näkyi istuskelevan huoneiston hämärässä.
Maija tilasi Whisky paukun ja lisäksi pienen oluen. Tarjoilija toi tilauksen pikaisesti. Maija maksoi ja otti Whiskylasin käteensä, pyöritteli lasia hetken, saaden ruskehtavan nesteen pieneksi pyörteeksi. Sitten hän kumosi juoman suuhunsa. Köhähti tummasti, whiskyn jälkimaun kutittaessa kurkun etuosassa. Huikka oluesta sai makunystyrät rauhoittumaan.
-Yksi ryppy vielä, Maija kuuli vierestään sanottavan ja kääntyi äänen suuntaan. Siinä hän havaitsi parhaat päivänsä nähneen, tyypillisen ravintoasiakkaan, odottamassa lisää juotavaa. Häntä hieman huvitti, kun asiakas pyysi ryppyä. Oli ilmeisesti joku Inkeriläinen, tai vastaava. Tarjoilija toi miehelle juomista. Mies oli ilmeisesti kanta-asiakas, koska oikea juoma tuli, vaikka pyyntö oli vaillinainen. Mies otti juoman ja meni pöytäänsä.
Maija oli saanut oluensa juoduksi ja pyysi toisen, hieman tuntui alkoholin vaikutus jo päänuppia kiusaavan. Ehkä leikkauksen jälkeen alkoholikin otti helpommin huomaansa. Eipä sen väliä, tunne oli huojentava ja murheet alkoivat tuntua pienemmiltä, vaikka tulevaisuus oli koepalojen varassa. Tuntui että stressi oli saanut koko kehon lytistymään. Maija ei enää edes muistanut koska oli viimeksi nauranut. Siitä saattoi olla vuosia aikaa.
Pieni hymy kuitenkin vilahti poskilleen, kun kuuli vierestään äänen sanovan:
-Yksi ryppy vielä!
Maija joi kaljansa loppuun, olut oli mielessään muuttunut kaljaksi, joten jonkin asteinen humalatila oli kai päällä. Hän tilasi uuden ja loi katseensa siihen suuntaan, mihin ”rypyn” tilaaja oli mennyt.
Hän havaisi miehen istuvan nurkkapöydässä, maistellen juomaansa hiljalleen, eikä voinut vastustaa kiusausta mennä miehen luokse.
- Oletko ihan suomalainen? Maija kysyi.
Mies nosti katseensa äänen suuntaan, mietti hetken kysymyksen asettajan motiiveja ja vastasi sitten:
- Joo, olen ihan suomalainen, kuinka niin?
- Saanko istua? Maija kysyi.
- Ole hyvä, mies vastasi ja ojensi kätensä merkiksi istua.
He esittelivät itsensä ja mies kertoi olevansa Ussi. Maija hieman ihmetteli outoa nimeä, mutta ei sitä sen enempää kysellyt koska tilauksen omituinen sanamuoto oli vielä selvittämättä.
- Niin, kun tilasit paukkua, sanoit ryppy, miksi niin? Maija ihmetteli.
Ussi oli hetken hiljaan, tuijotti juomaansa ja vastasi: - Se juontaa juurensa kouluajoilta, jolloin nimenikin oli vielä tavallinen Jussi.
Maija ihmetteli, että olipa omituinen mies, mutta ei keskeyttänyt, koska mies selvästi kertoisi lisää, kun malttoi odottaa.
Ussi otti huikan juomastaan, huokaisi ja kertoi.
- Se oli metallityön tunti, harjoittelimme sorvaamista isolla jyrsimellä. Laitoin isoimmat mahdolliset kierrokset ja sorvasin metallikappaletta.
Ussi otti taas kulauksen juomastaan ja jatkoi:
- Huomioni kiinnittyi hetkeksi toisaalle ja en täysin tiedä mitä tapahtui, mutta se metallikappale irtosi jyrsimestä ja lensi minua päin, siinä koko juttu.
Maija oli kummissaan, eihän tässä ollut päätä, eikä häntää. Hän kävi hakemassa uuden oluen tiskiltä ja toi miehellekin haluamansa ”rypyn”, jotta puhe vielä luistaisi.
- En ymmärrä miten esineen lento, liittyi paukun tilaamiseen? Maija tuhahti.
Mies huokaisi ja kertoi:
- No kun se kappale tuli suoraan sukukalleuksille ja menetin toisen kiveksen. Sen jälkeen joku irvileuka keksi, että entinen Jussi, oli vain Ussi, koska kives puuttui.
- Masennuin asiasta vuosiksi ja häpesin itseäni, mutta voitin häpeän ja aloin itsekin kutsua itseäni Ussiksi. Laajensin vielä asian vielä enemmän ja aloin jättää sanoista pois kirjaimia samasta syystä. Siitä on tullut minulle ihan tapa, enkä ole asiasta enää kärsinyt ja hävennyt vuosiin. Se on jotenkin loppuunkäsitelty asia, kun sen itse sanoo, ei kukaan voi edes pilkata.
Maija katsoi miestä huvittuneena ja tarinaa miettien. Miehen katseessa oli uhmaa hänen jatkaessaan:
- Eikä se mitään toimintoja haittaa, jos sitä epäilet.
- Enhän minä mitään, Maija kerkesi sanomaan ja pöytään tuli hiljaisuus. Maija mietti miehen tapaa selvitä ikävästä asiasta ja mietti samalla omaa elämäänsä ja hieman säikähti kun mies sanoi:
- Mites Maija on ajatellut iltaa viettää?
Maija katsoi miestä, alkaen sitten hymyillä leveämmin ja tokaisi.
- Sano vaan Aija.
Sitten hän alkoi nauraa niin että koko pöytä tärisi. Hän nauroi niin että hampaat hölskyivät. Kaikki vuosien nauramattomuudet purkautuivat siinä hetkessä ja koko pöytä tärähteli naurun voimasta.
Hän nauroi täysin rinnoin, voisiko sanoa, täydellä rinnalla.
T. ®Sherlokki © 2008
Miten voi ajatus lentää? Et varmasti ole kirjailijan alku!
odottamattomaan muotoon! Onneksi olkoon oivalluksesta. Antaisin tästä arvosanan: kusi
t. jupeli
vitsi, vitsi, saat 8 ja plusa päälle paneutumisesta haasteeseen.