Ihoni kylmyyttä hohkaa.
Värisen.
Olen noussut sylistä.
Tyrskyävän mainigin.
Nauttien.
Hetkistä noista.
Joita aallot kuljettaa.
Vieden minua.
Likelle rannankallioita.
Piinaanko itseäin.
Kuritanko sieluain.
Vai ikävääni karkoitan.
Kun vilusta värjötän.
Sammutanko paloa.
Huumaavaa liekkiä.
Johon kerran johdatit.
Ei ollut se leikkiä.
Ei sammu.
Se palaa.
Lepattaa viel.
Kunnes kerran palaat.
Ja syliisi viet.
Puhalla.
Silloin tunnen.
Olet siinä.
Vierellä.
Ja kosketuksesi.
Värisen.
Olen noussut sylistä.
Tyrskyävän mainigin.
Nauttien.
Hetkistä noista.
Joita aallot kuljettaa.
Vieden minua.
Likelle rannankallioita.
Piinaanko itseäin.
Kuritanko sieluain.
Vai ikävääni karkoitan.
Kun vilusta värjötän.
Sammutanko paloa.
Huumaavaa liekkiä.
Johon kerran johdatit.
Ei ollut se leikkiä.
Ei sammu.
Se palaa.
Lepattaa viel.
Kunnes kerran palaat.
Ja syliisi viet.
Puhalla.
Silloin tunnen.
Olet siinä.
Vierellä.
Ja kosketuksesi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hellät halit sinulle Maggie!!
Tuli lämmin olo.
Sinun sisin on kyllä kaunista kukista tehty
Tämä vie niin syvästi mukanaan, ei voi kuin ihailla
ajatuksesi ja kätesi jälkeä, Gitta! :)
Iso kiitos tästä runostasi, joka todella on nautinto lukea!
*Perjantaihali Murukullalta* :)
taas on runossasi sellaisia säkeitä,
jotka tempaa mukaansa.
' olen noussut sylistä
tyrskyävän mainingin '
Ja kaikki muu,
kaunista ja haikeaa.