Bhagavad Gita opettaa, miten ihminen voi saavuttaa mielenrauhan. Hänen tulisi hoitaa velvollisuutensa parhaansa mukaan Jumalan kunniaksi riippumatta siitä, hyötyykö siitä itse haluamallaan tavalla.
Eino Leino on mielestäni kiteyttänyt tämän sanoman erinomaisesti runossaan Auringon opetus.
Opeta minulle, aurinko,
mik' on laulajan oikea onni.
"Tee kuin minä, paista vaan,
laulajan onni on antaa."
Pilvet päiväni peittivät.
Kuinka siis kummalla annan?
"Tee kuin minä, paista vaan,
väistyvi mustinkin häivä."
Hanki kattavi kaiken maan.
Turhaan uurran ja puurran.
"Tee kuin minä, paista vaan,
sulaa hankikin suurin."
Entä jos kansa mun kiroaa?
Enkö ma kiroa vastaan?
"Tee kuin minä, paista vaan,
syttyvi sydänkin kylmin."
Ei pidä takertua työnsä tuloksiin tai ajatuksiin siitä, millaisia tuloksia toiminnasta tulisi olla, sillä tällaiset ajatukset vievät varmasti mielenrauhan mennessään. Uskon, että ihminen voi olla täysin tyytyväinen, kun hän tuntee itsensä ja vahvuutensa ja käyttää niitä Jumalan ilahduttamiseksi, siis kaikkien elävien olentojen hyväksi.
Ei pidä yrittää olla jotakin muuta kuin on, vaan on seurattava omaa luontoa. Se on onnen ehto. Erittäin tärkeää on kuitenkin myös ahneuden, vihan ja pakkomielteiden karttaminen. Nämä haitallisen itsekkäät tunteet eivät kuulu todelliseen itseemme, vaan ovat kapuloita onnen rattaissa.
"Ja minähän en tee näin ennen kuin tuo toinen tekee noin" on mitä lamauttavin ja vahingollisin ajatus. Paljon paremmin voimme, jos paistamme vaan.
Eino Leino on mielestäni kiteyttänyt tämän sanoman erinomaisesti runossaan Auringon opetus.
Opeta minulle, aurinko,
mik' on laulajan oikea onni.
"Tee kuin minä, paista vaan,
laulajan onni on antaa."
Pilvet päiväni peittivät.
Kuinka siis kummalla annan?
"Tee kuin minä, paista vaan,
väistyvi mustinkin häivä."
Hanki kattavi kaiken maan.
Turhaan uurran ja puurran.
"Tee kuin minä, paista vaan,
sulaa hankikin suurin."
Entä jos kansa mun kiroaa?
Enkö ma kiroa vastaan?
"Tee kuin minä, paista vaan,
syttyvi sydänkin kylmin."
Ei pidä takertua työnsä tuloksiin tai ajatuksiin siitä, millaisia tuloksia toiminnasta tulisi olla, sillä tällaiset ajatukset vievät varmasti mielenrauhan mennessään. Uskon, että ihminen voi olla täysin tyytyväinen, kun hän tuntee itsensä ja vahvuutensa ja käyttää niitä Jumalan ilahduttamiseksi, siis kaikkien elävien olentojen hyväksi.
Ei pidä yrittää olla jotakin muuta kuin on, vaan on seurattava omaa luontoa. Se on onnen ehto. Erittäin tärkeää on kuitenkin myös ahneuden, vihan ja pakkomielteiden karttaminen. Nämä haitallisen itsekkäät tunteet eivät kuulu todelliseen itseemme, vaan ovat kapuloita onnen rattaissa.
"Ja minähän en tee näin ennen kuin tuo toinen tekee noin" on mitä lamauttavin ja vahingollisin ajatus. Paljon paremmin voimme, jos paistamme vaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.