Hei! Mulla on kääpiövillakoiran pentu ja olen opettanut sille pikku hiljaa yksin oloa. Minuutti kerrallaan, herkkupala palkinnoksi kun oli hiljaa. Nyt kun aikaa on kasvatettu alkaa suunnaton itku, heti kun olen poistunut ulko-oven toiselle puolelle. Menen sisään sitten vasta kun itku on loppunut. Oisko kellään vinkkejä? Tuntuu, niin pahalta jättää itkevä koira kotiin. Olen jättänyt sille makupaloja, musiikkia ja tekemistä, mutta koira kyörää koko ajan oven luona ja itkee tosi kovasti. Meneekö tämä ajan myötä ohitse vai aloitanko alusta, eli hetki oven takana ja palkinto kun on hiljaa?
vinkuminen
koikkeli
5615
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että eroahdistuksen kyseessä ollessa koiraa ei pidä huomioida silloin kun tulee kotiin, vaan ensin heittää ulkovaatteet rauhassa pois, viedä ehkä ruokakassi keittiöön, ja vaikka koira kuinka hyppisi ja pyörisi ympärillä, sitä ei noteerata. Vasta kun koira on rauhoittunut se kutsutaan luokse ja rapsutellaan ym.
Jos koiraa hyvitellään hirveästi kun tullaan kotiin, koira luulee että se on selvinnyt jostain kauheasta (yksin olo) ja että sitä säälitellään siitä. ja kokemus muuttuu joka kerta kauheammaksi.
Kun meillä opeteltiin pennun yksinoloa oli ongelmat samanlaisia. Aloitimme opettelun menemällä vain viereiseen huoneeseen ja palkitsemalla koiran, kun se oli hetkenkin hiljaa. Sitten vaikeutimme poistumalla asunnosta vaikkapa roskia viemään ja taas tulimme takaisin pikaisesti. Välillä istuimme rapussa lähes tunnin ja kuuntelimme valitusta, joka kuulosti siltä, että koiralla oli todella joku fyysinen hätä. Tärkein sääntö oli kuitenkin se, ettei kotiin ikinä menty, kun sieltä kuului metelöintiä. Aika nopeasti vinkumis/ulvomisaika lyheni ja lopulta koira saattoi metelöidä vain muutaman minuutin ja sitten jo lopettaa. Olemme opettaneet koiran pienestä pitäen siihen, että sille on piilotettu namia kotiin ja se on saanut etsiä sitä, kun on jäänyt yksin. Nyt koira jopa ajoittain odottaa, että lähtisimme, niin että pääsisi namin etsintää. Eli opettelu on tapahtunut kohtalaisen hitaasti yksinoloaikaa pidentämällä. Vieläkin, vaikka koira on jo vuoden ikäinen kuulee joskus, kun se yksin jäädessään vinkuu muutaman minuutin kotona. Metelöinti loppuu kuitenkin pian, minkä jälkeen hiljaisuus vallitsee yleensä koko päivän.
Tsemppiä harjoitteluun ja toivottavasti naapureilla on hyvät hermot.
koira usein odottaa kärsimättömänä töihin lähtöäni, kun näkee pöydällä olevat namit jotka piilotan ympäriinsä. :)
Aloita harjoitukset siten, että opetat koiran ensin olemaan yksin ulkona ja sitten sisällä siten, että poistut ensin vain yhden askeleen koiran luota mutta olet koko ajan koiran näkyvillä ja aina palkinnoksi makupala, kun tulet koiran luo ja rauhalliset kehut. Kytke koira esim. puuhun, ettei se tule perääsi ja käske kenties istumaan. Pikkuhiljaa pidennät matkaa kunnes lopulta koira on rauhallinen, kun menet näkösuojaan ja palaat hetken kuluttua. Vasta kun koira osaa tälleen olla rauhallinen aloitat harjoitukset kotona : ensin toiseen huoneeseen ja sitten myöhemmin ulos asunnosta. Tämä vie paljon aikaa, mutta koira oppii olemaan kotona yksin, kunhan etenet hyvin hitaasti, ettei koira kertaakaan pääse hätääntymään.
mun sekarotunen koiranpentu kanssa vinkuu aina
kun jää yksin. se on kääpiövillakoiran ja
bolognesen sekoitus. onneks se lopettaa kuitenkin
aika äkkii kun oon opettanu että se ei
vinkumisella saa seuraa. hyvä vaan että asutaan
omakotitalossa...