Olen ensimmäisessä pidemmässä suhteessa ( Olen 30v. ) ja haluaisin jakaa oivalluksiani muille seurusteleville.
Hieman taustaa sen verran, että olen aina ollut ns. sitoutumiskammoinen ja muutenkin viettänyt aiemmin aikaa seilaten suhteesta toiseen.
Olen seurustellut nyt 5 vuotta ja tähän aikaan sisältyy niin ylä- kuin alamäkiä.
Olen huomannut että kumppania pitää osata vihata siinä missä rakastaakkin, hävetä siinä missä olla ylpeäkin, kaivata siinä missä toivoa omaakin aikaa ja haluta kun joskus taas koko hommakin tuntuu vastenmieliseltä.
Olen ymmärtänyt että kaikille tuntemuksille pitää antaa lupa ,pelkäämättä negatiivisia tuntemuksia.
Pitää vaan vihoissaankin tajuta että se on sen hetken tunne ja sillä mennään.
Vaikka joskus tuntuu että toisesta eroaminenkin on ainut ulospääsy kun tulee ns. tiukka paikka , täytyy aina antaa itsellensä aikaa rauhoittua ja sitten miettiä asiaa uudelleen.
"Ei se vaihtamalla parane" Olen tullut siihen tulokseen,että siinä on paljon totuuttakin..Vaikka en ole nyt vaihtanutkaan niin on se vaan helvetinmoinen homma taas tutustua uuteen ihmiseen, tapoihin, toisen tuoksuun ja luonteeseen.
En ole koskaan tavannut paria joiden suhde olisi helppoa, mutta pidemmät suhteet joihin olen tutustunut..kerääntyneiden vuosien takaa löytyy itsensä ymmärtäminen, silti turhaa itsekkyyttä korostamatta.
Syitä on monia.
Toinen asia mikä on hirmu tärkeää pitkässä suhteessa on avoimuus. Älykkään naisen kanssa ei ole asiaa kuin asiaa mistä ei voisi keskustella..
Hän ei ota kaikkea niin itseensä, ei pelkää.
Olemme kumpikin todenneet että aivan varmasti jompikumpi meistä joskus ihastuu toiseen naiseen, niin se vain on, mutta olemme sopineet että tästäkin asiasta tulee jutella..siis jos ihastuminen ei ota lannistuakseen. Onhan tilanteita tullutkin, vaikka ei mitään sen kummempaa..
Tosiasia on vaan se että rakastamme kumpikin naisia, tunnemme, näemme ja tapaamme töidemme kautta paljon ihmisiä.
Kiusauksia on ja tulee aina olemaan. Senkin tietää kumpikin.
Se on kuitenkin vain valinta, valinta olla toisen kanssa..ei sen kummempaa.
Kumpikin tietää että jos päättää vaihtaa suhdetta, niin siitäpäs sitten vaan..
Ollaan kumpikin tehty niin paljon töitä tämän suhteen eteen että tiedämme että kaikki se työ valuisi hukkaan..
Enkä minä ainakaan jaksa aloittaa tätä rundia uudelleen.
Jaksakaamme kumppaneitamme ja hyvää viikonloppua!
Ja muistakaa myös ei se seksin määrä vaan sen laatu ja jos laatukin joskus tökkii muistakaa että se on myös teistäkin kiinni;)¨
Hieman taustaa sen verran, että olen aina ollut ns. sitoutumiskammoinen ja muutenkin viettänyt aiemmin aikaa seilaten suhteesta toiseen.
Olen seurustellut nyt 5 vuotta ja tähän aikaan sisältyy niin ylä- kuin alamäkiä.
Olen huomannut että kumppania pitää osata vihata siinä missä rakastaakkin, hävetä siinä missä olla ylpeäkin, kaivata siinä missä toivoa omaakin aikaa ja haluta kun joskus taas koko hommakin tuntuu vastenmieliseltä.
Olen ymmärtänyt että kaikille tuntemuksille pitää antaa lupa ,pelkäämättä negatiivisia tuntemuksia.
Pitää vaan vihoissaankin tajuta että se on sen hetken tunne ja sillä mennään.
Vaikka joskus tuntuu että toisesta eroaminenkin on ainut ulospääsy kun tulee ns. tiukka paikka , täytyy aina antaa itsellensä aikaa rauhoittua ja sitten miettiä asiaa uudelleen.
"Ei se vaihtamalla parane" Olen tullut siihen tulokseen,että siinä on paljon totuuttakin..Vaikka en ole nyt vaihtanutkaan niin on se vaan helvetinmoinen homma taas tutustua uuteen ihmiseen, tapoihin, toisen tuoksuun ja luonteeseen.
En ole koskaan tavannut paria joiden suhde olisi helppoa, mutta pidemmät suhteet joihin olen tutustunut..kerääntyneiden vuosien takaa löytyy itsensä ymmärtäminen, silti turhaa itsekkyyttä korostamatta.
Syitä on monia.
Toinen asia mikä on hirmu tärkeää pitkässä suhteessa on avoimuus. Älykkään naisen kanssa ei ole asiaa kuin asiaa mistä ei voisi keskustella..
Hän ei ota kaikkea niin itseensä, ei pelkää.
Olemme kumpikin todenneet että aivan varmasti jompikumpi meistä joskus ihastuu toiseen naiseen, niin se vain on, mutta olemme sopineet että tästäkin asiasta tulee jutella..siis jos ihastuminen ei ota lannistuakseen. Onhan tilanteita tullutkin, vaikka ei mitään sen kummempaa..
Tosiasia on vaan se että rakastamme kumpikin naisia, tunnemme, näemme ja tapaamme töidemme kautta paljon ihmisiä.
Kiusauksia on ja tulee aina olemaan. Senkin tietää kumpikin.
Se on kuitenkin vain valinta, valinta olla toisen kanssa..ei sen kummempaa.
Kumpikin tietää että jos päättää vaihtaa suhdetta, niin siitäpäs sitten vaan..
Ollaan kumpikin tehty niin paljon töitä tämän suhteen eteen että tiedämme että kaikki se työ valuisi hukkaan..
Enkä minä ainakaan jaksa aloittaa tätä rundia uudelleen.
Jaksakaamme kumppaneitamme ja hyvää viikonloppua!
Ja muistakaa myös ei se seksin määrä vaan sen laatu ja jos laatukin joskus tökkii muistakaa että se on myös teistäkin kiinni;)¨
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aivan loistava kirjoitus! Ihanasti pohdittu. Ja noin se juuri on että "ei se vaihtamalla parane". Ehdottomasti samaa mieltä. Toki asia erikseen jos on pettämistä tai väkivaltaa tms. Mutta jokaisessa suhteessa tulee ongelmansa.. Ja uskon että ei voi olla suhdetta, jossa koskaan toinen tai jopa molemmat eivät ajattelisi että onko tämä todellakin sitä mitä haluan. Kyllästyttää, vihastuttaa, tottakai välillä. Toiset jaksavat, toiset luovuttavat. En enää jaksaisi luovuttajia.
Onni oli siis minullakin, mutta karkasi. Vielä toivo ei tosin ole täysin menetetty, tai näin toivon. Pelot kai veivät hänet, olen harmissani. Ehkä hän ei ollut vain se oikea minulle (näin yritän itselleni uskotella) Mutta hyvää jatkoa teille :)!
Tuli hyvä mieli.. Ehkäpä mullakin joskus.. :)
aitoa ja puhuttelevaa pohdintaa, kiitos siitä.:) Sai itsenikin taas ajattelemaan, sillä olen myös ensimmäisessä 'oikeassa' suhteessa, ja joitakin kuvailemistasi asioista olen miettinytkin. Tosin olen eri ikäinen, mutta ei sen väliä. Rakkauden eteen tulee jaksaa,ei sekään ole pelkkää ruusuilla tanssimista ihan aina...:)