Katti makaa pöydän alla, rispaantunut, hapsuinen;
ei pidä hiekasta rattaissa.
Mutta se on kuuma ilma jota hengitän, suola,
kun hiekkaa sataa veteen käännekohdassa.
Koirat eivät välitä, kulkevat päät painuksissa sisällään ainainen nälkä
joka nurkan takana löntystää, odottaa noutajaansa
törröttävä kylkiluu, sormeilee maasta käsin taivasta.
Oi tätä musiikkia.
Korjaa asentoasi.
Luen sinulle tarinan kahdesta kirjani sivuilta.
Ja torkahda,
niin minä sinut herätän kun kaikki on täällä ohitse ja tuulet kulkeneet ylitsemme.
Eivät unet sisällämme enää mitkään myllerrä.
ei pidä hiekasta rattaissa.
Mutta se on kuuma ilma jota hengitän, suola,
kun hiekkaa sataa veteen käännekohdassa.
Koirat eivät välitä, kulkevat päät painuksissa sisällään ainainen nälkä
joka nurkan takana löntystää, odottaa noutajaansa
törröttävä kylkiluu, sormeilee maasta käsin taivasta.
Oi tätä musiikkia.
Korjaa asentoasi.
Luen sinulle tarinan kahdesta kirjani sivuilta.
Ja torkahda,
niin minä sinut herätän kun kaikki on täällä ohitse ja tuulet kulkeneet ylitsemme.
Eivät unet sisällämme enää mitkään myllerrä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näissä runoissasi on jotain kummallista. Sellaista utuista näkyä, jonka mukanaan tuoma oivallus jostain tunteesta, tunnelmasta...virkistää aivotoimintaa hypnoottisesti. Utuisin silmin mietin lukemaani ja olen jotain ajatusta rikkaampi. Minä voisin torkahtaa ja kun herään, on uusi aamu. Pöly laskeutunut ja kirkas on ilmanala. Kiitos näistä runoistasi asdf.