Sijaisperheeksi

www.sijaisvanhemmaksi.fi

Sijaisperheeksi voi ryhtyä oli omia lapsia tai ei.
Molempien vanhempien työssäkäyminen ei usein onnistu ainakaan alkuun - pitkäaikaisessa sijoituksessa voi tulla aika, jolloin lapsi on eheytynyt niin paljon, että kotona ei tarvita läsnäolevaa aikuista koko ajan.
Kunnat päättävät itse siitä minkäikäisiä sijaisvanhempia ottavat, monilla kunnilla on periaate, että sijaisvanhempien tulee olla sen ikäisiä, että sijoitettavat lapset voisivat olla heidän biologisia lapsiaan, usein alaikärajana pidetään 25 vuotta, eikä yli 60-vuotiaille enää sijoiteta pitkäaikaiseen sijoitukseen ketään.
Sijaisperheeltä vaaditaan mm. kykyä sitoutua pitkäaikaiseen sopimukseen, hyviä hermoja, pidempään kestänyttä parisuhdetta, arjen hallintaa (myös taloudellisella puolella) ja sosiaalista luonteenlaatua.

Ehdottomasti täytyy olla omakohtaista kokemusta kasvatustyöstä. Koska mitään koulutusta sijaisperheiltä ei pahemmin vaadita, pitää olla näyttöä, että ne omat kakarat ovat vähintään korkeakoulun käyneitä. Luusereita pystyy kuka tahansa kasvattamaan, mutta jos aikoo palkkaa nostaa kasvatustyöstään, sen pitää olla niin laadukasta, että tulokset näkyvät ja kuuluvat. En ainakaan itse antaisi omaa lastani jollekin, joka vasta harjoittelee kasvattamista.

Minulla on kaksi korkeakoulussa opiskelevaa omaa lasta ja ehdottomasti nämä kakkoslapsetkin sinne menee. Yhteiskuntahan maksaa heidän koulutuksen, en tietenkään omia rahojani laittaisi heidän kouluttamiseen.