meillä on ollut n. 9 kuukautta pieni kissaneiti, joka on nyt himpun yli vuoden. olen jo pitkään miettinyt hankkia sille kaverin, siis toisen kissan. kysyisinkin, onko minkälaisia kokemuksia tällaisesta? tai siis varmasti on, mutta.. :)
mietin sitä, kuinka uusi kissa kotiutuu ja kuinka tämä meillä jo asuva kissa kokee sen, että sen reviirille tuodaan toinen kissa. olisi kiva kuulla kokemuksia, niin hyviä, kuin huonojakin.
kiitos!
mietin sitä, kuinka uusi kissa kotiutuu ja kuinka tämä meillä jo asuva kissa kokee sen, että sen reviirille tuodaan toinen kissa. olisi kiva kuulla kokemuksia, niin hyviä, kuin huonojakin.
kiitos!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meille otettiin tuossa loppukesästä 1-vuotiaalle tyttökisulle kaveriksi tyttökissanpentu. Vanhan kissan tuntien tiesin, että helppoa ei tule olemaan sopeutumisessa ja nukuinkin vanhan kissan kanssa olohuoneen lattialla ensimmäiset viisi yötä, kun hän ei voinut sietää pikkukisua. Kun pikkukisu oli ollut meillä viikon, kissat jo sietivät toisiaan ja parin viikon päästä kissat voitiin jo jättää koko päiväksi kahdestaan kotiin. Nyt kissat ovat hyviä kaveruksia, mutta muutoksiltakaan ei olla vältytty. Ensimmäinen kissamme lopetti jokapäiväisen kanssamme sängyssä nukkumisen, on nukkunut uuden tulokkaan jälkeen vain muutaman yön, ja jos nyt sattuu sänkyyn tulemaan, ja pikkukisu päästää pienen inahduksenkin, lähtee vanhempi kisu samantien olohuoneeseen nukkumaan. Muutenkin on tavallaan varuillaan nukkuessaan. Ennen niin leikkisä kissa ei juurikaan enää leiki leluilla, mutta pienemmän kissan kanssa kyllä. Olemme tehneet niin, että käyn esimerkiksi vanhemman kissan kanssa kahdestaan äitini luona kylässä, ja silloin käyttäytyy täysin samoin, kuin ennen kuin pikkukisu meille muutti. Syytä muutokseen en todellakaan ymmärrä, koska hyvin tulevat keskenään toimeen!!! Lisäksi vanhempi kissamme ei uuden kissan tulon jälkeen ole juurikaan välittänyt muista ihmisistä kuin minusta; tai siis ei esimerkiksi ikinä mene enää mieheni syliin vapaaehtoisesti, paitsi tietysti, jos pienempi kissa on jossain muualla... Tosi kurja ja pahaa mieltä minulle aiheuttava muutos vanhemmassa kissassa, mutta silti ehdottomasti suosittelen kissakaverin ottamista. Paljon paremmin mielin ainakin itse lähden kotoa pois, kun sinne jää yhden sijasta kaksi kissaa. Kissat saavat toisistaan muutenkin seuraa, esimerkiksi juuri leikkeihin.
meille otettiin 2v leikatun kollin kaveriksi 12vko tyttöpentu. Meillä kävi täysin samoin tuon vanhemman kissan käytöksen kanssa, eli täysin normaalia (ei nukkunut makuuhuoneessamme, ei kehrännyt, väisteli rapsutuksia, poistui paikalta pennun tullessa kun olin rapsuttelemassa sitä jne.)! Kun leikkautimme pennun, palautui vanhempi kisu ennalleen ja nyt kiehnää ja höpöttelee meille ihmisillekin enemmän kuin koskaan. Leikkii paljon enemmän myös ihmisten kanssa. Ovat olleet tosiaan alusta asti kavereita, kolme päivää tutustuttiin hieman epäillen ja varoen, sitten leikkiminen alkoi. Silti vanhemman kissan käytös muuttui joksikin aikaa. Eli toivoa on, kyllä se vanhempi kissa siitä aivan varmsti tokenee! Meillä meni siihen 3kk.. Eli kärsivällisyyttä!
kun ensimmäinen oli myös 9 kk vanha.
Ja voi sitä iloa,kurnutusta ja rallia :0)!
Ovat aivan kuin paita ja peppu keskenään. Hyväillään ja nuollaan toisiaan. Ja pusketaan.
Meillä meni siis aivan loistavasti. Kovat painiottelut päivittäin ja sellaista juoksemista yhdessä että :0).
Hyvä kokemus kaiken kaikkiaan. On paljon helpompi jättää kissat keskenään hetkeksi yksin kotiin kuin yksin oleva kissa.
Täällä on riehumisen merkkejä havaittavissa kun ovat keskenään peuhanneet :0).
Ruuista ja isäntäväen hellyydestä hieman käydään taistelua. Mutta muuten sovussa keskenään.
Ruokakupit pitää aina vaihtaa päikseen,.jos vakka kaveri oliskin saanut parempaa murkinaa :0)
samasta pentueesta saman tien. En kestänyt ajatusta että pikkuneiti joutuisi itkemään kavereitaan viikkokausia ja kärsimään tylsyydestä ilman leikkikaveria ja virikettä. Ei mikään leluhiiri korvaa aitoa kaveria.
Kaksi kissaa alusta pitäen on minun neuvoni kaikille.
En tiedä miten erakoitunut aikuinen kissa reagoi pirteään pentuun. Kai ne lapset piristää niitä lopulta samalla lailla kuin erakoituneita ihmisiäkin, pienen siirtymävaiheen jälkeen.
Meidän kissa otettiin katastrofiyhdistykseltä ja mielestäni ainoa vaihtoehto kovia kokeneelle pennulle oli se, että pääsi meille yksin, jotta pystyimme antamaan sille paljon huomiota, sillä kuten mainitsin, sen elämän alku oli ollut todella surullinen. Kissan ei ole tarvinnut olla pitkiäkään aikoja yksin koskaan ja kotiutui meille paremmin kuin hyvin, ei ollut minkäännäköisiä vaikeuksia, ei itkenyt yms. Tuntuu myös, että välillä se on onnellinen, jos saa olla ihan yksinkin.
Halusin, että neiti kotiutuu ensin kunnolla, ennen kuin alan uutta kissaa katselemaan. Selvää on se, että seuraavakin kissa otetaan katastrofiyhdistykseltä.
3kk poika kisulle n10viikkoinen neiti kaveri yli vuosi sitten.sopeutumiseen meni vain pari päivää ja sitten kisut jo uskalettiinkin jättää kahdestaan.neitimme oli lähtöisin kodista jossa kohdeltiin kaltoin kissoja joten meidän poika kisu onkin ollut sen tuki ja turva aina,sillä neidillä on hankaluuksia luottaa ihmisiin...siis kannattaa ottaa se riski että alkuun yöunet menee,mutta voin taata että loppujen lopuksi saat vain tuplasti enemmän iloa elämään!!!!
meillä n 5 kk ikäinen tyttökissa, ja eilen haimme sille 14 viikkoisen tyttökissan kaveriksi. vanhenpi kulkee koko ajan pienemmän perässä, sähisevät ja muriset toisilleen ja yrittävät läpsiä tassulla. toivon mukaan tilanne tästä rauhoittuu! eivät siis kuitenkaan ole satuttaneet toisiaan. kyse ei kuitenkaan selvästikkään ole leikistä. nuorenpi ei oikein pääse edes laatikolle asioimaan kun toinen kulkee perässä! täytyy aina vanhenpi viedä sylissä toiseen huoneeseen että toinen pääsee laatikolle.pelottaa että satuttavat vielä toisiaan!