Haluan aloittaa ihan tämän keskustelun!
Jos, olette aikomassa sijaisperheeksi, niin, miettikää kaksi kertaa, kolmaskaan kerta ei ole pahitteeksi.
Voinet miettiä, että olet vaan kotona, mutta todellisuus ihan toista, voit kohdata hankalat bio-vanhemmat, sosiaalityöntekijät, ympäristö ei ota hyvin vastaan, suku ei tykkää, olette aina silmätikkuna, sinun tulee osata puolustaa lasta monin eri tavoin, jos haluat, että tasa-arvoisuus toteutuu.
Terveydenhoito-henkilöstö tulee tutuksi, sairaala-aikoja tulee, jne..jne...tämä on totta, tämän päivän sijaislapset, ovat niin vaurioituneita.
Sitten, kun kasvavat, ja oma elämä alkaa, niin olen aika varma, että rahakukkarosi "tuulettuu" reippailla aukaisuilla, eli rahaa, rahaa, ja taas rahaa, mutta monesti ei ole mistä sitä jaat, jos on kyseessä useampi lapsi lähdössä pois kotoaan.
Haluan siis sanoa, että tarkistakaa oma rahatilanne, koska näillä palkoilla et pysty sinne "sukan varteen" säästään!
Kuitenkin on antoisa elämäntapa, päivääkään en antaisi pois, tai no, kyllä antaisin!
Jos, olette aikomassa sijaisperheeksi, niin, miettikää kaksi kertaa, kolmaskaan kerta ei ole pahitteeksi.
Voinet miettiä, että olet vaan kotona, mutta todellisuus ihan toista, voit kohdata hankalat bio-vanhemmat, sosiaalityöntekijät, ympäristö ei ota hyvin vastaan, suku ei tykkää, olette aina silmätikkuna, sinun tulee osata puolustaa lasta monin eri tavoin, jos haluat, että tasa-arvoisuus toteutuu.
Terveydenhoito-henkilöstö tulee tutuksi, sairaala-aikoja tulee, jne..jne...tämä on totta, tämän päivän sijaislapset, ovat niin vaurioituneita.
Sitten, kun kasvavat, ja oma elämä alkaa, niin olen aika varma, että rahakukkarosi "tuulettuu" reippailla aukaisuilla, eli rahaa, rahaa, ja taas rahaa, mutta monesti ei ole mistä sitä jaat, jos on kyseessä useampi lapsi lähdössä pois kotoaan.
Haluan siis sanoa, että tarkistakaa oma rahatilanne, koska näillä palkoilla et pysty sinne "sukan varteen" säästään!
Kuitenkin on antoisa elämäntapa, päivääkään en antaisi pois, tai no, kyllä antaisin!
Vastaukset 5
Vanhimmat
että jokainen joka suunnittelee ryhtyvänsä sijaisperheeksi, miettii asian tosi tarkkaan. On turhaan kuvitella, että lähtee "kuvioihin" ajatuksin, että "ihanaa tarjota jollekin tarvitsevalle ihana koti" jne.
Huostaanotetuissa lapsissa on paljon niitä, jotka tulevat tarvitsemaan paljon muutakin apua kuin pelkän rakastavan sijaisperheen. Monilla on taustalla sekalaisia ongelmia ja jos niitä ei hoideta, ei sijaisperhellä ole mahdollisuuksia selvitä ottamastaan urakasta.
Minun lapseni on ollut huostaanotettu eikä hommasta olisi tullut mitään, jos sijaisperhe ei olisi ollut valmistautunut ja tietoinen lapsen taustasta. Olen käsittänyt niin, että välttämättä tuleville sijaisperheille ei edes kerrota, minkälainen lapsi on kyseessä. Eihän sellaisesta yhtälöstä tule mitään.
Meillä lapseni sijaisperhe (tai siis perhekoti) oli täysin tietoinen, minkälainen lapsi heille on tulossa. Minä kerroin avoimesti lapsen taustasta
ja tein jatkuvasti perhekodin kanssa yheistyötä. Tämä tuskin on ihan normaalia huostaanotoissa???
Pikemminkin olen käsittänyt, että lapsi sijoitetaan eikä taustoista paljoa kerrota. Tästä johtuen sijaisperheillä on varmaan paljon vaikeuksia. Eihän tämä ole kenenkään etu.
Eli älä lähde sijaisperheeksi ihan ruusuisin kuvitelmin. Toki onnistumisen elämyksiä voit saada, mutta tuskin elämä vieraan sijoitetun lapsen kanssa niin ihanaa on.
Meillä oli onni saada kuitenkin ammattitaitoinen perhekoti ja homma onnistui. Kiitos siitä!!!
ottaa toisen lapsen huolehtiakseen, on se lapsen vastuunkanto kaikkein tärkein asia.
Mitä jos jotain tapahtuu, ajatelkaa, mitä sitten?
Oman lapsen kohdalla saat itse syyttää itseäsi, mutta sitten saat kaikkien vihat niskaat, olkoonkin ettei sinussa olisi syytä.
Ihailen kaikkia sijaisvanhempia!
..mitä todellisuus sijaisvanhempina olemisessa on, ennenkuin tilanne on päällä ja lapsi todella asuu jo teillä ja on asunut pitempään kuin muutaman päivän. Mikään koulutus ei voi valmentaa siihen arkeen, mitä joskus vaikeastikin oirehtivan lapsen kanssa tulee vastaan. Perheelle luodaan usein profiili koulutuksessa, jolla he hakevat lasta, siis noin suurin piirtein, mutta kukaan sossuntäti tai muukaan vieras ei mielestäni pysty sanomaan, millainen lapsi teidän perheeseen parhaiten sopii ja kenen kanssa te jaksatte. Usein vielä näillä sosiaali-ihmisillä ei ole omakohtaista kokemusta sijaisvanhempana olemisesta, joten paha heidän on kovin yleispäteviä ohjeita antaa. Jokainen joka tosiaan kuvittelee, että kun meidän perhe on niin ihana ja kodissa on tilaa ja kun omatkin on hienosti jaksettu kasvattaa, että se riittäisi sijaislapselle, jolla usein hyvinkin vaurioitunut tunne-elämä, saattaa pettyä pahan kerran. Ei se kaunis koti tee sijaislasta onnelliseksi ja eheäksi. Vaikka hänellä olis vaatteet teillä viimesen päälle kauniit ja tukka hyvin, masu täynnä ruokaa, syliä ja huomiota, ei sekään aina riitä. Oirehdinta voi olla hirveää siitä huolimatta. Oma vankka kokekumuksen tuoma näkemys on, että niin kauan kun omat lapset alle kouluikäisiä, ei pitkäaikaissijoitettuihin kannata lähteä. On tukiperhetoimintaa, avohuollon lyhytaikaisia sijoituksia ja kriisiperhetoimintaa näille perheille mielestäni paremmin sopivia toimintamuotoja. Omille on todella paljon helpompi ja helpottavaa sanoa sijaislapsen olevan vain "hoidossa" tietyn aikaa ja sitten jatkavan matkaansa, jos hänen kanssaan elämä tosi vaikeaa ja omat lapset tiukilla. Jos on kyseessä pitkäaikaissijoitettu, et voi luvata omillesi helpotusta tilanteeseen! Ja kun lyhytaikaisempi sijoitus päättyy, voitte pitää hyvin välillä aina huilitaukoa ja aikaa vain omalle perheelle. Kaikki jaksaa taas paremmin seuraavan sijoitetun kanssa.
Yllä olevan tekstin kirjoittaja tietää mistä kirjoittaa. Oman kokemukseni mukaan sijaisäitinä voin allekirjoittaa joka sanan!
hyvä että joku uskaltaa kirjoittaa asian oikean laidan!
Sisaruksien kohdalla meni ok 4-5 v eli 2 tyttöä, eka tytär, isän insesti, murkkuikään tullessa häipyi kouluretkeltä opeita omille teilleen eli tuli noutaja kun hän sai äidiltä kännyn rippilahjaksi!
No nuorempi sitten vuotta myöhemmin eri syystä joutui pois, eli hänelle ei äiti ostanut kännyä rippilahjaksi eikä tullut juhliin, vain tuo edellinen tytär oli heille paras, tääkin tytär viilteli itteään kuten ed sisko oli viillellyt, no sossut heippasi hänet sitten psyk.osastolle ja sille tielle jäi!