Pohdintaa..
Miten eroavat seuraavat persoonat toisistaan;
Henkilö A. Tekee lapsen toisen henkilön kanssa ja eroaa tästä myöhemmin (syystä tai toisesta).
Henkilö B. Tekee lapsia toisen henkilön kanssa eikä eroa tästä koskaan ja voi sanoa liittoaan onnelliseksi.
Minulla ei ole omaa lehmää ojassa asian suhteen, kunhan pohdin yleisellä ja OBJEKTIIVISELLÄ tasolla mielenkiintoista aihetta..
Voisiko olla niin että henkilö B:llä on yleisesti realistisempi minäkuva, parempi itsetunto ja tasapainoinen mieli kuin henkilö Aalla?
Vai onko henkilö B sellainen joka ei asioita juuri pohdi, ei kehitä itseään henkisellä tasolla ja on tyytyväinen siihen mitä on?
Onko henkilö Aat yleensä itsekkäämpiä kuin henkilö Beet?
Minkälaiset ihmiset teistä mielestänne eroavat vaikka olisi lapsia ja millaiset eivät?
Miten eroavat seuraavat persoonat toisistaan;
Henkilö A. Tekee lapsen toisen henkilön kanssa ja eroaa tästä myöhemmin (syystä tai toisesta).
Henkilö B. Tekee lapsia toisen henkilön kanssa eikä eroa tästä koskaan ja voi sanoa liittoaan onnelliseksi.
Minulla ei ole omaa lehmää ojassa asian suhteen, kunhan pohdin yleisellä ja OBJEKTIIVISELLÄ tasolla mielenkiintoista aihetta..
Voisiko olla niin että henkilö B:llä on yleisesti realistisempi minäkuva, parempi itsetunto ja tasapainoinen mieli kuin henkilö Aalla?
Vai onko henkilö B sellainen joka ei asioita juuri pohdi, ei kehitä itseään henkisellä tasolla ja on tyytyväinen siihen mitä on?
Onko henkilö Aat yleensä itsekkäämpiä kuin henkilö Beet?
Minkälaiset ihmiset teistä mielestänne eroavat vaikka olisi lapsia ja millaiset eivät?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ero voi minun mielestäni johtua - itsekkyydestä, - kyvyttömyydestä tuoda julki tunteitaan ja ajatuksiaan toiselle ymmärrettävällä tavalla, - kyvyttömyydestä kuunnella ja ymmärtää toista, - haluttomuudesta tehdä mitään toisen mieliksi, - toisen hyväksikäyttämisessä omien tarpeidensa läpi saamiseksi, - kyvyttömyydessä nähdä toinen samaan hiileen puhaltajana ja ystävänä, vaan kokeekin elämän kilpailuna jopa oman kumppanin kesken, mielenterveysongelmista, - fyysisestä ja henkisestä väkivallasta, - päihteiden liikakäytöstä, - rikollisuudesta, kyvyttömyydestä tukeutua toinen toiseensa esim. elämän suurissa tragedioissa.
Siinä nyt joitakin ensimmäisenä mieleen tulleita asioita.
Nuo oli välttämätön mielestäni kuitenkin listata, koska sitä kautta voi ymmärtää, ettei pelkästään tietynlaiset ihmiset eroa, riippumatta siitä onko lapsia vai ei. Ero on aina raastava kokemus, toiset työstävät sitä tuskaa jo liiton aikana, toiset monta vuotta liiton jälkeen. Vaatii rohkeutta ryhtyä niin rankkaan prosessiin, vähintäänkin yhtä paljon kuin tarvitaan rohkeutta mennä parisuhdeterapiaan kun mikään muu ei enää auta. Erossa katkeavat monet ihmissuhteet, surullisemmissa tapauksissa myös omiin lapsiin. Kuitenkin yhtä lailla rankkaa voi olla hyvien appivanhempien menettäminen elämästään.
joko niin että henkilö kuvittelee elävänsä huonossa suhteessa..valittaa,muttei yritä tehdä asian eteen mitään mikä suhdetta parantais..myöhemmin hän etsii lohdutusta toisesta "huonossa"suhteessa elävästä(vaikkei oma puoliso sitä ees tiedäkään)..henkilö ajattelee löytäneensä unelman,eroaa(viis lapsista)..mutta totuus paljastuu myöhemmin,itseään kun ei pakoon pääse ja uusi suhde saattaakin olla uusi "ansa".
tai sitten..
Henkilö kokee että liitto on huono,ajatttelee että pitää ajatella myös itseä,sitä että selviytyisi ees jotenkin
..liitto on jatkuvia,kuluttavia ristiriitoja jotka jatkuu vuodesta toiseen,ja mikään ei muutu paremmaksi.Pelkkä yhteinen lapsi ei riitä pitämään liittoa koossa, vaikka alussa muuta ajattelisikin.Hyväksyy myös viimein sen että arvomaailma on aivan totaalisen erilainen...ja eroaa siksi puolisostaan.
On varmasti myös tuolta väliltä eroja..kuitenkin kaikki lähtee itsestä..eli toista ei voi muuttaa ja itseäkin hyvin vähän.
Ei kannata pysyä yhdessä VAIN lasten takia,sillä lapset kyllä huomaavat vanhempien pahanolon..huonon suhteen.
Kuitenkin kannattaisi erotessa säilyttää maltti/välit..huomioida lapset,ees yrittää erota sovussa.
Itselle kävi kuten tuolle ensimmäiselle vaihtoehdolle,mutta itse en löytänyt uutta suhdetta vaan mies.Itse kuvittelin olevani koko elämäni saman puolison kanssa.Niin ei käynyt,mutta elämä jatkuu...
...joita oma kumppani on uhkaillut, ollut sairaalloisen mustasukkainen, väkivaltainen, viinapäissään petollinen ja koko perhe-elämästä helvettiä tehnyt ihminen?
Jos ihminen jatkaa sellaisessa suhteessa, ja perheessä on lapsia, se on pelkoa, ja eroaminen on kaukana itsekkyydestä.
Toinen juttu onkin sitten se, miten kukakin kokee oman liittonsa ja elämänsä. Toisen näkemys voi olla, että on halunnut ja yrittänyt, puhunut ja on hetkeksi aina tapahtunutkin muutosta - kuitenkin aina paluu samaan on saanut aikaiseksi viimeisen päätöksen. Jossain määrin itsekästä, mutta paljonko hyödyttää elää suhteessa, josta ei enää hyvällä tahdollakaan saa mitään hyvä aikaiseksi, jossa kumppanit ovat kylmiä ja välinpitämättömiä toisilleen ja näyttävät sen mukaista parisuhteen mallia myös lapsilleen. Ihanteellisintahan olisi voida korjata asiat ja selvitä ristiriidoista, joita jokaisessa suhteessa tulee - persoonista riippuen enemmän ja vähemmän.
Olen monesti törmännyt tuohon kahden täysin erilaisen käsityksen tilanteeseen eroparin kesken. Usein juuri toinen kieltäytyy näkemästä suhteen ongelmia ja painaa niitä villasella, vaikka ne toisen näkövinkkelistä ovatkin taas niin suuria, ettei ne huumorilla poistu. Kuka mittaa sen, kumman kokemus on oikeampi - tai mihin ongelmaan pitäisi oikeasti keskittyä ja tehdä AJOISSA jotakin? Tai kuka mittaa sen, miten paljon yrittämistä lasketaan yrittäiseksi, toiselle vähän on toiselle paljon, toinen voi olla ponnistellut pitkään - toinen ei edes noteeraa sitä. Suurin ongelma lienee kokemusmaailmoiden erilaisuudessa ja suunnattoman suurissa vuorovaikutuksen vaikeuksissa.
Sitä joskus pohdin, kuinka itsekäs on ihminen, joka voi olla suhteessaan onnellinen, jos toinen ei sitä ole?
Eli ei ole eroon vain yhtä syytä olemassa..vaikkakin monesta erosta samankaltaisia yhtäläisyyksiä löytyykin.
Jotenkin vain on siten että on hyväksyttävämpää,ja saa enemmän ymmärrystä osakseen jOS on eronnut puolison väkivaltaisuuden/alkoholin käytön takia kuin että jos vain "kasvaa erilleen"ja liitto hajoaa siitä syystä.
Itse myös kuvittelin eläväni onnellisessa avioliitossa,mutta mies koki jotain aivan muuta..ja siksi löysikin lohtua toisesta naisesta.
Puhumista ei saisi koskaan unohtaa parisuhteessa,kun puheyhteys säilyy..ne kipeimmätkin asiat tulee selvitettyä eivätkä kasva liian suureksi.
Olisiko niin että ihmiset vain eroavat. Jokaisen itse kokema syy asiaan on itselle oikea - oli se sitten sitä muiden mielestä tai ei. Haastaa voi silti pareja kuin pareja pitämään parempaa huolta toisistaan, säästyisi moni kyyneliltä, lapset mukaan lukien.
Itse erosin kiireen vilkkaa jo ENNEN kun lapsia ehti tullakkaan, koska mies lupasi tappaa kaikki tulevat lapset ja uskoin häntä, koska oli yrittänyt tappaa minutkin jo pariin otteeseen..henkilö c?