Muistan lapsuudesta, että pyykinpesu alkoi omatekoisella suovalla, jota laitettiin pyykkipataan. Pyykkilauta oli pyykkikurikan ohella ainoita apuvälineitä.
Nykyisin pesukoneemme jopa ajattelevat kertoen monia asioita säätäen hyvään lopputulokseen.
Olemmeko tutustuneet käyttöohjeisiin ?
Nykyisin pesukoneemme jopa ajattelevat kertoen monia asioita säätäen hyvään lopputulokseen.
Olemmeko tutustuneet käyttöohjeisiin ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
tuohon entiseenkin aikaan, niitä vain nimitettiin neutraaleimmillaan vaimoiksi.
tullut luettua käyttöohjeita tarpeeksi hyvin?
Kuten näemmä nykyisinkin miehillä jää tuo käyttöohjeiden luku vähemmälle. Kun eroja on yli 50%
Että yks kaks tuo ajatteleva kone on haihtunut savuna ilmaan.
Joten ehdotankin nyt mummuille sellaista että opettaisivat edes lapsenlapsia käyttämään käyttöohjeita.
soitti hätänumeroon ku mummi ei ostanukkaan roinaa!
Kyseli missä meni pieleen.
Ehkä jo siinä vaiheessa kun se oma lapsi oli pieni eikä vielä isä/äiti!
pesukoneemme oli Mainio merkkinen... Se oli vaakatasossa oleva päistään pukkiin laakeroitu kyljestä avattavalla kannella varustettu tynnyri... Toisessa päässä oli kampi jolla moista pyöritettiin... Pyykit ja vesi pesuaineineen sisään ja pyöritystä kymmenen kertaa suuntaansa meidän lasten mielestä ikuisuus... Tuo tynnyri palvelee edelleenkin tuossa rantakodassani pystuasennossa pöytänä ja ovellisena baarikaapina...:)
Nykyisiä koneitahan osaa käyttää lapsetkin... Selvät ohjeet koneen päällä ja vaatteissa pesuohjeet, kun vaan ei noiden värien kanssa toheloi...
sellainen "pesukone" joka oli puutynnyri ja sitäkin käsin pyöritettiin, mutta se ei ollut vaakatasossa, vaan pystyssä ja kampi oli kannen päällä. Siis ei mikään lastenlelu malli vaan tosi iso...tai sitten itse olin niin pieni, mutta muistin nyt tuonkin hilavitkuttimen..;)
kooltaan tuo "Mainiokin"... Tynnyri on n. 150 litraa vetävä... Vettä pyykätessä laitettiin pari kolme sankollista koneeseen mikäli "vesselinä" muistan... Kone oli navetan "karjakeittiössä" ja vesi lämmitettiin isossa muuripadassa... Pyykin jälkeen pyörittäjät saivat muurinpohjalättyjä joita paistettiin padan pohjalla...
käyttöohjeet tuli lukaistua silloin kun koneen ostin ja ensimmäistä pyykkiä sinne lykkäsin.
Meillä oli kotona iso valurautainen avopyykkikone, kuin muuripata jonka keskellä oli sähkömoottorin voimalla pyörivä mela. Se hakkasi pyykkejä astian reunoihin. Oli se lapsista jännitävää katseltavaa. Vesi koneeseen annosteltiin ihan ämpärillä ja veden tyhjentäminen tapahtui koneen pohjassa olevan hanan kautta. Koneen yhdellä sivulla oli mankelin näköinen rullasysteemi jolla pyykeistä "lingottiin" kammesta pyörittämällä enin vesi pois.:)
mä muistan että meillä olis ollut vaan sellainen puukeppi jolla piti hämmentää tota valkopyykkii joka keitettiin siinä mustassa isossa padassa. Ja sillä kepillä sit nostettiin ne lakanat sinne valurautapaljuihin. Niitä sit huljeltiin useampaan kertaan...ja tää laulu: Muistan Tend kilo paketin, puhdasta saa mä helpommin...se on jäänýt lapsuudesta mieleen. Ehkä toi MTV teki just silloin tuloaan..mustavalkoinen putkitv: ee oli meilläki ASA- merkkinen. Ja sit ku tää TV:ee lämpeni liikaa..niin sitä piti aina välillä nousta kopsauttelee siihen kylkeen. Ja kaikkien piti istua paikoillaan, koska muuten se kuva meni rakeeksi...voi jee..Vieläkö sais takaisin vanhan ison Ula-Radion...miks sitä muistelee jo nyt tässä iässä....eiks nää jutút pitäisi tulla vasta 10 vuoden kuluttua tai jotain. Mut ei kai sillä oo välii...
t.friidu
moderni kone, isäni oli ostanut sen jostakin laitospesulasta. Meitä kun oli iso perhe niin äidin kaikki aika olisi muuten kulunut pyykinpesuun käsin.
Keitettiin meillä myös valkopyykkiä ulkona muuripadassa jonka alle oli tehty tulisija. Pyykkipäivän lopuksi pataan laitettiin lämpöistä vettä ja me lapset päästiin sinne polskimaan :) Oi niitä aikoja.
Telkkaria meillä ei koskaan ollut mutta käytiin kakarat salaa katselemassa kylällä yhdessä ainoassa talossa olevaa telkkaria. Sinne kerääntyi melkein koko kylän väki iltaisin ihmettä katsomaan.
Mikäs muistellessa, eikai se ikää katso. Minusta on aina hauska muistella lapsuusaikoja, muistellessa muistuu ainaa uutta ja uutta joka on ollut piilossa muistin syvissä syövereissä.
erityispaikasta hankittu. Meitä ku ei ollu kun 6-henkinen perhe ja koira. Joka tietty oli perheenjäsen. Oltiin aika pieniperhe. Muistan että, useimilla meidänki pitskun kavereiden perheissä olis ollut 8-10 lasta. Ja sit vielä monella isovanhemmat asu siinä samassa asunnossa kanssa. Mutta perheitä oli myös yksi lapsisia perheitä. Ja muutamia yh-äitejä. Niitä ei oikein vielä 60-luvulla katsottu hyvällä, muistan et niitä arvosteltiin. Samoin kuin avioerot oli jotain kamalaa...Syy oli siinä vaimossa...jos, nainen jätti perheen. Niin se oli ilman muuta "huono nainen". Mulla on ikävä niitä aikoja, kun täälläki sai koirat olla vapaana. Tosin ei tietty ollu autojakaan näin paljon. Toisaalta ihmiset olivat suvaitsevaisempia mutta toisaalta taas ei. Johtu varmaan tästä, sodan jälkeisestä ilmapiiristä. Asutaan lähellä vanhaa kansakoulua. Joka on edelleen MAHTAVAN kokoinen kivikoulu. Silloin täälläki oli tosi paljon lapsia. Niin paljon. että jouduttiin käymään kansakoulua kahdessa eri vuorossa. Nyt koulupihassa pyörii vain muutamia lapsia..ja vanhat pihat on täällä hiljaisia...ei ole koiria vapaina eikä lapsia kiikuissa...muuta vain pikkuinen....
t.friidu