http://www.iltalehti.fi/vaalit/200810168415285_vl.shtml
Kouluterveydenhuollon alasajo näkyy huostaanotoissa
16.10.2008 3:52
Tutkimusprofessori Matti Rimpelä Stakesista korostaa, että kouluterveydenhuollon käyntien väheneminen 20 vuoden aikana ilmaisee laajemmin lasten ja nuorten peruspalveluiden rapautumista jo 1980-luvulta alkaen.
Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä alkoi kasvaa kymmenen vuoden viiveellä aivan samassa suhteessa kuin kouluterveydenhuoltoa ajettiin alas.
Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä alkoi kasvaa kymmenen vuoden viiveellä aivan samassa suhteessa kuin kouluterveydenhuoltoa ajettiin alas.
Koululaisten stressi vaatii hyvän terveydenhoidon
Tuolloin kiinnostuksen painopiste siirtyi työikäisiin ja vanhusväestöön. Lapset jäivät sivuun. Terveyskeskuksissa nousi ensisijaiseksi sairaanhoidon järjestäminen ja muun muassa päätoimiset koululääkärin tehtävät käytännössä lopetettiin.
- Lastensuojelutilastoista näkee miten häiriökuormitus alkoi kasvaa noin kymmenen vuoden viiveellä sen jälkeen kun peruspalvelut alkoivat rapautua. Lama kiihdytti molempia prosesseja, mutta ei ollut niiden ainoa tai varsinainen syy. Jos olisi ollut kyse vain lamasta, niin talouden kohentuessa olisi palattu uudelleen peruspalvelujen kehittämiseen, Rimpelä toteaa.
Lapsiperheiden psykososiaalisen tuen tarve oli näkyvästi esillä jo 1970-luvun alussa.
Esimerkiksi vuonna 1972 säädettiin kasvatusneuvolalaki ja vuoteen 1985 mennessä perustettava ainakin yhteensä 500 koulupsykologin ja 500 koulukuraattorin tehtävää.
- Kasvatusneuvoloita perustettiin, mutta verkoston kehittäminen riittävän vahvana koko maan kattavaksi jäi 1980-luvun lopussa kesken. Koulupsykologi- ja kuraattoritoiminnan kehittämisessä kunnat jätettiin yksin, oman mielenkiintonsa varaan. Tänään voimme jälkikäteen pohtia, missä olisimme, jos molemmissa suunnissa olisi edetty alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Meillä olisi vahva perheneuvonnan ja kouluyhteisöjen sosiaali- ja mielenterveystyön osaaminen ollut jo valmiina kun lama tuli ja sitä olisi edelleen voitu vahvistaa tähän päivään asti.
JUHA KESKINEN
[email protected]
Kouluterveydenhuollon alasajo näkyy huostaanotoissa
16.10.2008 3:52
Tutkimusprofessori Matti Rimpelä Stakesista korostaa, että kouluterveydenhuollon käyntien väheneminen 20 vuoden aikana ilmaisee laajemmin lasten ja nuorten peruspalveluiden rapautumista jo 1980-luvulta alkaen.
Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä alkoi kasvaa kymmenen vuoden viiveellä aivan samassa suhteessa kuin kouluterveydenhuoltoa ajettiin alas.
Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä alkoi kasvaa kymmenen vuoden viiveellä aivan samassa suhteessa kuin kouluterveydenhuoltoa ajettiin alas.
Koululaisten stressi vaatii hyvän terveydenhoidon
Tuolloin kiinnostuksen painopiste siirtyi työikäisiin ja vanhusväestöön. Lapset jäivät sivuun. Terveyskeskuksissa nousi ensisijaiseksi sairaanhoidon järjestäminen ja muun muassa päätoimiset koululääkärin tehtävät käytännössä lopetettiin.
- Lastensuojelutilastoista näkee miten häiriökuormitus alkoi kasvaa noin kymmenen vuoden viiveellä sen jälkeen kun peruspalvelut alkoivat rapautua. Lama kiihdytti molempia prosesseja, mutta ei ollut niiden ainoa tai varsinainen syy. Jos olisi ollut kyse vain lamasta, niin talouden kohentuessa olisi palattu uudelleen peruspalvelujen kehittämiseen, Rimpelä toteaa.
Lapsiperheiden psykososiaalisen tuen tarve oli näkyvästi esillä jo 1970-luvun alussa.
Esimerkiksi vuonna 1972 säädettiin kasvatusneuvolalaki ja vuoteen 1985 mennessä perustettava ainakin yhteensä 500 koulupsykologin ja 500 koulukuraattorin tehtävää.
- Kasvatusneuvoloita perustettiin, mutta verkoston kehittäminen riittävän vahvana koko maan kattavaksi jäi 1980-luvun lopussa kesken. Koulupsykologi- ja kuraattoritoiminnan kehittämisessä kunnat jätettiin yksin, oman mielenkiintonsa varaan. Tänään voimme jälkikäteen pohtia, missä olisimme, jos molemmissa suunnissa olisi edetty alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Meillä olisi vahva perheneuvonnan ja kouluyhteisöjen sosiaali- ja mielenterveystyön osaaminen ollut jo valmiina kun lama tuli ja sitä olisi edelleen voitu vahvistaa tähän päivään asti.
JUHA KESKINEN
[email protected]
Vastaukset 4
Vanhimmat
siis edes jollakin tavalla "jyvällä" missä tässä maassa tänä päivänä lastensuojelussa mennään.
______________________
http://info.stakes.fi/NR/rdonlyres/5D79AD14-B61A-4CD1-90B1-DB0E0DA6B90D/0/Sosiaalipolitiikka_stakes030308.pdf
Hyvinvointitiedon käyttö päätöksenteossa -seminaarisarja, 3.3.2008, Helsinki (pdf, 200 kt)
Rimpelän esitelmä kuntapäättäjien tietämyksestä esimerkiksi sosiaalipolitiikkaan liittyen .
(kuntavaalit siis tulosssa......!)
____________________
Tässä stakesilaisten yhteystietoja, joilla on tekemistä esimerkiksi lastensuojelun avohuollon kehittämisen ja seuraamisen jne
kanssa valtakunnan tasolla. Tutkijoita, suunnittelijoita jne siis.
http://www.stakes.fi/FI/Custom/ExpHakutulos.htm?category=3&categoryname=Lapsuus ja perhe&textsize=xx-large&page=1
___________________
ihan samaan malliin ja nousun alku oli selvästi samanaikainen kouluterveyshuollon romuttamisen kanssa.
Kyllä tämä on varsinainen puupäiden yhteiskunta, että iloisesti on romutettu lapsille kuuluvia lakisääteisiä palveluja! Ja sitten vielä jotkut jaksavat sitkeästi kuvitella, että kaikki huostaanotot tehtäisiin muka päihde- ja mielenterveysongelmaisista perheistä! Hah!
montaa muutakin eri hallintoviranomaisen käppyrää vertailtaviksi.
Opetustoimi, joka koki suuren mullistuksen 2000-luvun alusta lähtien
omilla kunnianhimoisilla integroimishaaveillaan.
Integroimishaaveillaan erilaisten oppijoiden yhteensaattamisesta,
joihin kunnissa ei kuitenkaan oltu varattu minkäänlaista lisäpanostusta, -rahoitusta
esimerkiksi opettajien valmiuksiin vastaanottaa ja opettaa eritysiä oppijoita.
Päinvastoinhän kunnissa oli jopa opettajia koskevia lisäkoulutus kieltoja jne.
Luokka- ja koulukokojen paisuttaminen, suurentaminen, opettajien lomautukset (jotka jatkuvat edelleenkin!) ovat myös oman käppyränsä ansainneet.
Sosiaalipuolen palveluiden ja varsinkin lapsiperheitä koskevien palveluiden alasajo -käppyrä olisi hyvä myös suhteuttaa samaan
tämän huostaanottokäppyrän kanssa.
Kotipalvelut kodinhoitajineenhan
ovat hävinneet tyystin suomalaisten kuntien ja kaupunkien tarjoamalta sosiaalipalvelujen listalta.
On vain näitä epäpätevien lastensuojeluviranomaisten
(näistä epäpätevistä /ja epäpätevien määrän kasvusta/ lastensuojeluviranomaisistahan saisi myös ihan oman käppyränsä....)
tarjoamia korvapalveluita,
jotka eivät todellakaan korvaa millään tavalla tai muotoa esimerkiksi kodinhoitajan tai - avustajan tarjoamia palveluita lapsiperheissä.
(Perhetyöntekijähän on todella irvokas vitsi koko kuntakentän palveluisssa...
Ammattiinsa koulutuksen saaneen psykologin tarjoamat palvelut
ovat lainsäädännössämmekin aivan toisaalla ja toisen viranomaisen taholta
hallinnossammme tarjottavia ja järjestettäviä palveluita!).
Myös kaikenmaailman omalääkäri jne kokeilut, lääkäripula ja sitä myöntä myös riittämättömän koulutuksen omaavien "työharjoittelijoiden" rantautuminen kuntien terveyskeskuksiin.
(esimerkiksi lasten neuroperäisten sairauksien diagnosoimattomuus tai alidiagnosointi).
Tämänkin lääkäripulan aiheuttaman toiminnan kasvun vosi myös tehdä ihan omaksi käppyräkseen..
Lisäksi omalta osaltaan näiden yhä vaan jatkuvien ja aina vain huomautusten kohteena olevien terveydenhoitojonojen tilastokäppyrät
eri sairauksienkin kohdalla olisi hyvä laittaa esille ja vertailuun keskenään.
Kuntien oma nuorisotoiminta monipuolisine ja eri toimintamalleineen
on ollut katoavaa kansanperinnettä
jo 1990-luvun puolesta välin lähtien.
Urheilutoiminta, kerhot jne sekä kaikki kuntien nuorisotoimistojen järjestämä
on hävinyt suomalaisesta kuntakentästä.
Ja se mitä on todellisuudessa tapahtunut,
on se että urheilu- jne seurojen, kerhojen yms, harrasteiden maksut ovat nousseet niin
ettei tavallisella kansalaisella ole todellakaan enää varaa maksaa lisenssi- ja muita kausimaksuja. Maksuja joiden hinta vaihtelee sadoista euroista jopa tuhansiin euroihin.
Kuntien nuorisotoiminnan alasajo/lakkautuskäppyrä suhteutettuna
esimerkiksi nuorten kohdalla tehtäviin huostaanottohin
voisi antaa omalta osaltaan myös ajattelemisen aihetta nuorisoasioista vastaaville viranomaisille.
Muuta käppyröitävää?
En myöskään usko, että yksi kouluterveydenhoitaja pystyisi ehkäisemään lastensuojelviranomaisten himoja. Nyt kannattaisi jonkun viranomaisen tutkia, onko kyseessä korruptio, kun lastensuojelussa liikkuu rahaa niin paljon.