Hei! yli kolmenkymmenen vuoden yhteisen elon ja olon jälkeen muutin asumaan yksikseni (lapset jo aikuisia).Syyt moninaiset ja melko yleiset, ei "vieraissa käymistä" kummankaan taholta.
Tilanne on vaan siinä mielessä mahdoton, että virallinen avioero on mahdottomuus, koska omaisuuden jaossa joutuisi koko tila myyntiin.
itse kituuttelen nyt pienellä palkalla vuokrayksiössä, ollen edelleen "naimisissa"...?
Onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta? Miten tulisi edetä? Miten Mela-vakuutusmaksut tästä eteenpäin?
Vai antaako kaiken olla nykyisellään ja ainoastaan vaan asutaan eri paikkakunnilla...? Puheväleissä kyllä ollaan, koska on yhteinen "firma" hoidettavana.
Tilanne on vaan siinä mielessä mahdoton, että virallinen avioero on mahdottomuus, koska omaisuuden jaossa joutuisi koko tila myyntiin.
itse kituuttelen nyt pienellä palkalla vuokrayksiössä, ollen edelleen "naimisissa"...?
Onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta? Miten tulisi edetä? Miten Mela-vakuutusmaksut tästä eteenpäin?
Vai antaako kaiken olla nykyisellään ja ainoastaan vaan asutaan eri paikkakunnilla...? Puheväleissä kyllä ollaan, koska on yhteinen "firma" hoidettavana.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sammaa mieltä.
Jatka etteenpäin vuoan.
on tärkeä. Mitä hyötyä on kituuttaa, jos kuolet ennemmin, et saa kuin multaa päälle.
Siihen ei ole suurtakaan riskiä, olen häntä 16 vuotta nuorempi ja täysin terve, en juo en polta, vieraissa voisi ehkä nyt käydä?
Heinähattujen ero????
Miksi heinähattujen ero sen kummempi olisi kuin muiden kuolevaisten?
Monilla on yhteisiä yrityksiä yms.
Kuule sie Ylpiä Annikki - tottuus lienee se, että monikaan heinähattu ei eroa koska liian paljon menee / tila / olkoon kuinka velkainen tahansa - sosiaaliset suhteet jotka maalla kait ovat aika paskantärkeitä yms.
Että eroa säkin vaan Annikki.
Ei siinä paljoakaan menetä - loppujen lopuksi...
Ihmisellä on vain yksi elämä - niin heinähatuilla kuin muillakin ihmisillä - miksi siis kituuttaa väkisin vain sen takia että joskus rahattomana on sattunut saamaan lankaan jonkun yksinkertaisen peräkammaripojan?
Peräkammaripoika ei pal´sure vaikka lähdet - tai lähtee sitten kuka tahansa kas,
mitään emme mukaamme saa viimeiselle matkalle - eivät heinähatut eivät kaupunkilaiset - ei niin kukaan.
Mitä siis kannattaa uhrata sen ainoan elämänsä sen takia että " mitä ihmisetkin sanovat" tai sen takia että mahdollisesti joutuu muuttamaan johonkin rivaripätkään tms.
Oma elämä, onni, tasapainoisuus kait on ne tärkeimmät.
Mitä helvataa tekee maatilalla jos kaikki on päin p:tä?
Ulospäin kulissit pitävät, vai?
No, pitäköön sitten, jos tuntuu että oma, ainoa elämä on uhraamisen arvoinen...
Yleensä on kyseessä kauan suvussa ollut tila ja siten aika paljon tunnearvoja pelissä. Useinmiten tila on miehen kotitila ja osin perintöä. Monasti, (lähes aina) emäntä tulee tilalle, että omaisuus sopii pakettiautoon ja yhtään siitä ei ole rahaa. Kaikessa rakkauden huumassa unohtuu avioehto...
Koska tila on usein ostettu (lähes aina) sukupolvenvaihdos rahoituksen kautta, on kauppahinta kaikkine rasitteineen ihan toista, mitä se muuten olisi, on se sitten erotilanteessa taasen ihan jotain muuta.
Tästä käytännön esimerkki: Kaverini osti vanhemmiltaan kotitilansa 400000mk:lla, avioitui tämän jälkeen suhteellisen tyhjätaskuisen naisen kanssa (yksi lehmä oli naisella mukanaan pienen henkilökohtaisen omaisuuden lisäksi, jonka hänen vanhemmat olivat ostaneet "myötäjäisiksi"). Parin-kolmen avioliittovuoden jälkeen vaimo nosti kytkintä, vei lehmänsä ja vaati puolta tilasta, joka arvioitiin tässä vaiheessa n. 2000000mk:n arvoiseksi. Tilalla oli velkaa tuossa vaiheessa 200000mk, joten täti teki parissa vuodessa 900000mk:n tilin!!
on yhdessä hankittua omaisuutta, mitä puolitetaan. Heinähattujen erossa miehellä, nuorellakin satojen tuhansien, jopa miljoonien omaisuus hallussaan jo ennen avioitumista, josta sitten väännetään kättä. Tyttösillä on monasti vain tuulen huuhtoma peppu taloon tullessaan.
Muut kuolevaiset, ilmeisesti tarkitit kaupunkilaisia pääosin, hankkivat avioliiton aikana asuntoa yhteisillä varoillaan ja muuta omaisuutta, harvoin toisella on huomattavan paljon varallisuutta ennen avioitumista ja jos on tehdään avioehto. Maalla se avioehto tuppaa unohtumaan, on totuttu, että kunnes kuolema meidät erottaa...
Huomattavan vauraat yritysmaailman (talouselämän) suvut ovat hyvin valveutuneita avioliittoja solmiessaan, harvat päästävät osakkeita tuuliajolle avierojen kautta, niihin varaudutaan jo etukäteen, myös kuolema ei tule tälläisessä suvussa yllätyksenä, siellä kuollaan aina köyhänä.
Maalla ei vielä osata oikein näitä elämän juridisia puolia riittävän hyvin, eletään vielä sitä vanhaa aikaa, jolloin emäntä tuli taloon ja yhdessä tehtiin töitä, avioeroa ei tunnettu maalla juurikaan.
Tämä pykälä olisi tullut jos tilaa olisi jatkettu tai hän olisi jatkanut vielä eron jälkeen. Ja tästä pykälästä varoitti minun asianajaja, hän kysyi onko miehelläsi tarkoitus jatkaa viljelyä?//Jos tilaa jatketaan eron jälkeen, silloin pitää sen pysyä elitoiminta kelpoisena ja silloin käytetään pykälä 25.