Lapinkoirani on aina ollut hieman kovapäinen mutta ihmisystävällinen. Koulutus on jäänyt semmoiselle kotikoiratasolle sen kovapäisyyden ja lapsiperhekiireiden jne takia. Aikanaan kävin sen kanssa myös tottisharkoissa niin ettei se ihan luonnonlapsi ole, mutta vaikka seuraamisen oppi niin luoksetulossa on aina ollut omaa harkintaa... Ärsyttävintä on kuitenkin juuri huono luoksetulo. Onkohan mitään kikkaa enää vanhoille koirille (7v uros)? Vietin eilen illalla KAKSI TUNTIA tyhjässä koirapuistoaitauksessa yrittäen sitä pyydystää ennenkuin onnistuin huijaamaan sen nurkkaan. Mikään houkuttelu, aitauksesta pois lähteminen vartiksi, välinpitämättömänä istuminen tai muu mitä keksin ei auttanut. Se vain vältteli ja piti etäisyyttä. En tietenkään ole koskaan rankaissut sitä luoksetullessa ja olen toisinaan palkinnut nameilla ja harrastanut kutsumista ilman että aina joutuu kiinni... Tästä johtuen pidän sitä nykyisin irti aika harvoin, yleensä metsässä missä ei ole muita (ja silloin sen saa kyllä luokse kutsumalla, kumma juttu).
Mitä kummaa sen kanssa voisi kokeilla?? Hyvät neuvot olisivat tarpeen!
Mitä kummaa sen kanssa voisi kokeilla?? Hyvät neuvot olisivat tarpeen!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä tuossa tapauksessa täytyy ottaa takapakkia ja lähteä ihan alkeista.
Ei kannata tuijottaa koiran ikään, vanhakin koira oppii uusia temppuja, mutta vähän hitaammin. Eli mahdollisuudet oppia luoksetulo on ihan hyvät.
Aloita siitä, että teet päivittäin kontaktiharjoituksia koirasi kanssa. Aloita katsekontaktiharjoitukset, ja palkitse koira namulla,kun se katsoo sinua silmiin, eli kun saat koiran huomion. Sitten aloita luoksetuloharjoitukset. Älä pidä kiirettä, äläkä odota liian nopeasti tuloksia.
Sano sille vihjesana esim. "tänne" ja liitä siihen palkinto (namu). Pyri tekemään tämä aluksi niin helpoksi, että koira onnistuu aina. Jos olet vähänkin epävarma, että koira ei ehkä tule, älä yritä väkisin. Jos esim. on joku häiritsevä ärsyke joka vie koiran huomion.
Ehkä on hyvä vaihtaa vihjesanaa, jos vanhaan käyttämääsi sanaan liittyy (tietämättäsi) jotain negatiivista, jonka koira yhdistää sanaan.Pidä ensin välimatka koiraan todella lyhyenä ja kun tältä (parin metrin etäisyydeltä) alkaa luoksetulo sujua, voit vaikeuttaa tehtävää jonkun viikon päästä siten että pidennät matkaa. Muista alkaa kehua koiraa jo siinä vaiheessa kun se alkaa tulla luoksesi. Jos se tietää saavansa hyvän herkkupalan, se tulee aivan varmasti luoksesi. Ja tietysti aina runsaat kehut, vaikka kävisi niinkin että koira ennen käskyn täyttämistä olisi harhaillut omilla retkillään. Periaate on se että aina kun se tulee luoksesi, palkitaan tässä vaiheessa koulutusta. Runsas toistojen määrä on tarpeen, ja kouluta koiraa aina silloin kun se on nälkäinen (ei juuri syönyt). Näin toimien se himoitsee namuja.
Myöhemmin kun homma alkaa sujua, voit vaikeuttaa harjoitusta siirtymällä esim. häiriö-ympäristöön, ja pyri aina onnistuneisiin suorituksiin. Palkinto luoksetulosta voi joskus olla jotain muutakin kuin namu; esim. leikki koiran lempilelulla tms. - Kun homma alkaa sujua, voit myös palkita sitä luoksetulosta täysin epäsäännöllisesti. Koiran mielenkiinto säilyy parhaiten, kun et ole namuautomaatti, vaan se ei tiedä ennalta, tuleeko namu tällä kerralla, vai vasta seuraavalla, vai sitä seuraavalla....
Tuota, tuli mieleen että jos kaiken muun olet jo koettanut paitsi sitä että rankaiset, niin kannattaisiko kokeilla vielä sitä?
Siis karjaiset kunnon perkeleet kun suvaitsee lunkia paikalle vihdoin viimein.
Ittelläni on kanssa otus, mille saa välistä karjua pää punaisena, mutta kun asia on puitu niin riittää pelkkä kuiskaus. Ehkä herran pelossa on sittenkin viisauden alku...
Luoksetulon on oltava koiralle AINA mieluisaa, jos alat sille rähjäämään kun tulee niin voipi olla ettei enää ikinä tule!
meidän jääräpään kanssa... Usein ajattelen, että toisten koirat on jotenkin helpompia :-) Kontaktia on kyllä harjoiteltu ennenkin. Jos mulla on nami kädessä, koirani osaa tuijottaa silmiini eikä namiin, pitkänkin aikaa. Silti siinä toimintatavassa on jotain mitä en hyvin ymmärrä: miten siitä kontaktista päästään luoksetuloon? Ainakin meidän koira on liian kiinnostunut muista koirista, linnuista, oravista, jäniksistä, jopa muista ihmisistä, huomatakseen namit joissakin tilanteissa. Jos mikään muu ei sitä houkuttele, se osaa nytkin tulla kutsuttaessa. Ja aina on kehuttu kun tulee, ei koskaan rähjätty... Tosin joskus olen vain kytkenyt sen kiinni, jos kiinnisaamiseen on mennyt tolkuton aika. Koirapsykologia on vaikeampaa kuin luulisi. Mutta, voin toki jatkaa kontakti = tuijottamisharjoituksia... Jatketaanko pohdiskelua?
Eli lopeta ajattelemasta luoksetuloa ryntäämisenä tai innokkaana luoksetulemisena, vaan ajattele käskyä tänne vihjeenä,e ttä kun tämä vihje on tullut, niin koiran pitää olla tässä tietylklä paikalla.
Kontaktia siis harjoitella siksi, että yleensä se tänne on vihje siitä, että istut tässä edessäni ja tuijotat silmiini, niin sitten on hyvä.
Eli aloita vaihtamlla sanaa. Jotain jota et ole koirallesi vielä viljellyt. Jokin selvästi erottuva sana, jos tähän asti olet huudellut tule tai tänne, niin vaikka perkele on ihan hyvä poikkeava sana. Eli ota koirasi sisällä kotonanne eteesi istumaan. Kehu ja syöttele sille makupalaa tai jos ei makupala kiinnosta, niin silittele ja leikitytä kun on vähän aikaa istunut paikoillaan. Liitä sitten siihen siinä istumiseen, joka koiralle on tehty jo mukavaksi se sana. Eli silittele, sano hyvä, syötä ja sano perkele. Harjoittele hirveästi ja lisää sanaa., kehuja vähemmäksi ja perkelettä enemmän, kunnes perkeleestä itsestään on tullut koiralle kuin kehu. Siirry pihalle harjoittelemaan aivan samoin, eli koira istuman eteen, kehuja ja sanan toistoa. Sitten otatkin ja perutat itse askeleen tai kaksi ja sanot sanan. Koira tulee hakemaan tietenkin palkan perässä, eli siirtyy siihen eteesi istumaan. jos ei, niin pakkia ja edelleen siinä edessä istumisen vahvstamista.
Aloista harjoitukset aina siis siitä, että koira istuu edessäsi kontaktissa, saa palkkaa ja kehua ja tietenkin musituttelet siinä sitä sanaa, jonka haluat yhdistää tähän toimintaan. Jos koirasi jo siinä vaiheessa tuijottelee muualle kuin sinuun, niin älä missään nimessä lähde lisäämään matkaa sillä harjoituskerralla, sillä harjoitteluvaiheessa ei saa tulla yhtään tyhjää kutsusanaa. Yritä saada koira motivoitua pitämään kontakti sinuun. Jos pitää kontaktin, niin siten muutama askel taakse päin ja se kutsusana. Pidennä matkaa pikkuhiljaa. Tämä siis pihalla. Sisällä voit samanaikaisesti alkaa jo kokeilla sitä, että koira ei ole kontaktissa sinuun kun kutsusana tulee (edellyttäen, että kontaktissa siirtyminen jo onnistuu). Eli koira tekee jotain omiaan ja sanot sen sanan, koira tulee luoksesi kontaktiin kehut ja paijaat paljon. Jos ei tule, niin pakita taas ja sisälläkin vielä harjoittelua siihen edessä istumiseen ja muutaman askeleen matkan siirtymiseen.
Mieti paljon myös palkitsemiskeinojasi. Ruoka saattaa riittää motivaattoriksi sisällä. Mutta harvemmalle koiralle se riittää, kun on muita houkutuksia, kuten toisia koiria tai vapaus. Leikki on yksi erittäin hyvä. Pallo- tai keppihullu koira on erittäin helppo motivoitava, sen intohimo on niin suuri, että se luopuu vaikka raadostakin saadakseen pallon tai kepin... Jos teillä on pieniä lapsia ja juosten kädessä kuskattavia palloja paljon, ei kannata tietenkään koirastaan alkaa tekemään pallohullua. Silloin ehkä jokin muu leikki? Harjoittele leikkikin. Jos koira ei innostu leikistä, niin aloita se ihan kymmenen sekunnin pätkissä ja pidennä pikkuhiljaa. Motivoinnin tarkoitus on siis saada koira tekemään jotain. Se kuulee vihjesanan, eli se yhdistää, että nyt on mahdollisuus saada se palkkio, jos menen istumaan tuon kutsujan eteen ja tuijotan sitä silmiin. Mitään noista ei tapahdu jos se palkkio ei ole houkuttavampi kuin se tekeminen mitä ikinä koira onkaan tekemässä.
Sanoit olleesi koirasi kanssa yksin koirapuistossa etkä saanut sitä kiinni. Älä jahtaa, se on siitä hauskaa. Jos vastaava tilanne on tarjolla, vaan poistu aitauksesta ja lähde kävelemään pois. Hyvä olis, jos olis lähistöllä jokin minkä taakse voi mennä. Jollei sittenkään tule portille vartoomaan, ei koira sinusta välitä.
Meillä on aidattu koko tontti. Se ei millään haluaisi tulla vaan laukkaa ympäriinsä. Lähden silloin kävelemään kauimpana olevalle ovelle. Koira istuu sitten nurmikolle, katselee perääni ja lähtee lopulta laukkaamaan perääni. Silloin annan sille makupalan, sanon "seuraa" ja koira tulee vieressäni sisälle. Usein jätän sen tosin jolkuttelemaan yksin pihalle joksikin aikaa.
nyt vaan vaikka kirjastoon lainaamaan koirien käyttäytymiskirja, jossa neuvotaan peruskäskyjen opettaminen. eli luoksetuloharjoitukset pitää aloittaa alusta asti, opettaa kuten pennulle. lisäksi koira pitää saada kiinnostumaan sinusta niin paljon, että luoksesi kannattaa edes tulla. sinun pitää aktivoida koiraasi mahd. paljon, jotta sen kiinnostus säilyy esim. piiloleikeillä.
Ensinnäkin, älä harjoittele tuota asiaa koirapuistossa. Koirapuistohan on mitä vaativin ympäristö vaikkei muita koiria olisikaan. Koirasihan on kuin kylpemässä hajujälkimeressä. Harjoittele jossain vähemmän ärsykkeisessä ympäristössä ja lisää ympäristön vaativuutta sitä mukaan kun koiran luoksetulo vahvistuu.
Ilmeisesti käskysana on kokenut inflaation. Vanhan käskysanan tottelemisesta silloin kun huvittaa on ehkä muodostunut koiralle jo tapa. Hommaa voisi yrittää ratkoa aloittamalla luoksetuloharjoitukset aivan alkeista ja unohtamalla tuon vanhan käskysanan. Koiran voisi ehdollistaa johonkin uuteen ärsykkeeseen, vaikka pilliin käyttämällä jotain todella tehokasta ja koiran mielestä tavoittelemisen arvoista palkkiota.
kaikkein yleisemmällä nimellä eli perkele?
Kyllähän se useinmiten tuntee tuon nimen parhaitten, mutta vaarana on aina, että kaikki kuulolla olevat koiruudet saapuvat luoksesi kun nimensä kuulevat!
Aloittaja saa vain monia muita koiria esimerkkikoiriksi koiralleen...
Hän kertoi, että heillä koiralle ei ole rähjätty, joten perkele voisi olla koiralle ihan uusi selvästi erottuva sana kovien konsonanttiensa yhdistelmän ansiosta.
Monille muille koirille sana on kyllä tuttuakin tutumpi...
Voi muuten pitää paikkansa tämä. Meillä perkele on yleensä se millä korvat palautuu ja yhteistyö pelaa. Kyllä sitäkin kannattaa kokeilla siis...
Ei se nyt ainakaan siitä hajoa.
Tulin unettomina hetkinä lukemaan, tää oli oikeasti hyvää luettavaa, koska siinä yhdistyi asia ja pieni "pilke" jossa siis osatotuus.
Nyt jos vielä nukuttaa, takuulla nukun hymy huulillani.
Totta on, että mulla yks koirista jos sattuu "kuuroksi" metsässä tms,niin PERRRRKELE on se taikasana, millä sekin muuttuu kuulevaksi ja tulee tosi iloisesti silti luo...ei huono vinkki ollenkaan. Toi vaan että kohta vieraat koirat tulee kun kutsu käy;-D
(nimimerkki "perkeleiden emäntä myös")
Siis toistot, kiittäminen(riippuu koirasta, mikä on sille hyvä kiitos...) kun tottelee ja toistot, toistot ja vaikeutetuissa tilanteissa saman harjoittelu. Siinä se, ole se maailman napa koirallesi (hyvä sanoa jos on uros ja lähellä pyörii juoksuinen narttu...öööhh)
Teillä on kannustavia neuvoja, kiitos niistä. Ehkä se kutsusana vois olla sitten vaikka "luokse" jos jotain uutta pitää keksiä eikä tuo perkele kumminkaan tunnu sopivan arkikäyttöön :-)
Voisitte silti uskoa, että kyllä tätä temppua harjoiteltiin jo 7 vuotta sitten ja aina välillä myöhemminkin, mutta koirani ei ole koskaan ollut riittävän perso nameille (juusto, makkara,) vaan ulkona muut asiat on helposti kivampia. Eikä se siis koskaan ole ottanut tänne-kaskyä minään ehdottomana vaatimuksena. Tämä tempun harjoittelu on ulkona myös vaikeampaa, jos se pitäisi laskea vapaaksi... Sopivia paikkoja ei juuri ole, ainakaan kotinurkilla. Tietusti koirapuistot on huonoja harjoittelupaikkoja, mutta niissä on kuitenkin aita ympärillä. Viimeksikin olimme siellä vain jotta haukku voisi joskus huosta vähän irrallaan... Se sitten vain meni harvinaisen hankalaksi sielujen taisteluksi. No, nyt me treenataan sitä kontaktia kotona... tuntuu kyllä osaavan, mutta jatketaan... Eikö ole hassua että ihan oikeassa metsässä sieniretkellä ollessamme se tuleekin sitten kutsusta luokse ihan noin vain?
Ei ole ollenkaan hassua,että koira juoksee metsässä helposti luoksesi. Koira on siellä ns. vieraalla maalla ja on hieman epävarma ja pitää Sinua silmällä paremmin kuin kotinurkilla....Älä jahtaa koiraasi, se on turhaa. Osta pitkä pyykkinaru ja kytke koira siihen, ja anna sen juosta "vapaana" koirapuistossa, kutsu ja nykäise hiukan narusta ja kehu kun tulee. Ota kotoa joku mukava lelu mistä pitää, ja palkitse sillä. Tämä "erikoislelu" on vain käytössä kun treenataan luoksetuloa. Kaikki koirat ei kiinnostu makupaloista. Huom! Pyykkinaru pitää olla sileä. Kontaktin ottoa voit treenata kotona.
Pyykkinarujahan on sellaisia muovipinnoitettuja, jotka eivät sotkeennu puihin sillä eivät ole aivan löpsöjä... Eivät paina paljoa ja sellainen viiden-kymmenen metrin perässä roikkuja voisi olla ihan hyvästä. Sinun ei tarvitse kuin ilmoittaa nyt lähdetään ja kävellä narulle, ottaa kiinni siitä ja lähteä pois, koira tulee perässä. Eli nyt vielä kun koira ei varmasti osaa luoksetuloa, niin ei mitään kutsumista kannata harjoittaakaan, vaan kylmästi vain nyt mennään ja vedät koiran narun perästä pois aitauksesta.
Itse jättäisin narun vielä sinne koirapuiston aidan tolppaan roikkumaan jos kävisin usein, sillä naru joka raahautuu maassa koirapuistossa ei ole ehkä miellyttävin kotiin kannettava...