Kyselisin teiltä, jos vinkkejä ja kokemuksia löytyisi, kun minulla 17-v poika, joka käy lukiota, mutta selvästi koulumotivaatio vahän niin ja näin. Ei paljon liiku missään, makaa vaan ja on tietokoneella. Hänellä on muutamia kavereita, mutta ei ole mitenkään aktiivinen olemaan heidän kanssaan. Tietokonepelita ja videot vievät suuren osan ajasta. Tuntuu, että koko elämänhallinta on hukassa. Kotityöt eivät kiinnosta. Onko tämä normaalia? Itse jotenkin odottaisin, että alkaisi miehistyä ja ottaa vähän vastuuta itse asioista ja elämästään. Nukkuu ja syö milloin huvittaa, ellei pidä komentoa. Odotanko liikaa?
17.vuotiaan elämänhallinta
mitä voin odottaa
71736
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
17 vuotias poika joka käy toista vuotta lukioa.Poika on vielä tosi lapsellinen, koulutehtäviä hän ei tee juurikaan, kotitöitä ei koskaan ja isän kanssa ei ole ollenkaan puheväleissä. Isä enkä minäkään tiedä miksi poika ei puhu isälle. Olen yrittänyt kysyä,mutta vastausta en ole saanut. Tulevaisuudensuunnitelmia ei taida olla minkäänlaisia, en edes tiedä mitä hän aikoo tulevaisuudessa kirjoittaa.Muuten hän on kiltti, ei käy kylillä,ei juo eikä polta.
Kuulostaa ihan samanlaiselta meillä. Paitsi meidän poika on 18-vuotias lukiolainen. Koulu ei kiinnosta, eikä myöskään tulevaisuus. Tietokoneella istuu illat pitkät (siis tuntikausia) ja varmaan yötkin menee koneella. Ei puhu eikä pukahda, ja jos kysyy jotain, niin yleensä huutamalla vastaa. Itse en jaksaisi riidellä koko aikaa, joten olen miettiny, että jos antaisi olla vaan. Jos se "järki" jossain vaiheessa kasvaisi!!
Oletteko te huolissanne ? Olenko liian huolestuvainen? Oletteko miettineet asiaa sen tarkemmin? Itse olen pohtinut, että kuinka voin päästää hänet muuttamaan 18v, kun itse sitä haluaisi, kun eihän tuo edes ymmärrä mihin aikaan syödään tai nukutaan.. Eletään vain siten, kuin itsestä tuntuu. Kuitenkin olemme perheessä aina pitäneet erittäin tarkasti ruokarytmit ja nukkumaan menty klo 21 jne. Miten yhdessä vuodessa muuttui hänen osaltaan kaikki? Oliko kaikki oppi turhaa-sittenkin? Kiitos kun viitsitte vastata!
Kuulostaa ahdistavan tutulta kauhuskenaariolta. Keskimmäisemme on samanikäinen. Kiinnostus kohdistuu tietokoneeseen, tietokoneeseen ja tietokoneeseen. Tällä hetkellä on pelikielto ja piuhat piilossa. Säälittävä ratkaisu, mutta muutakaan ei enää keksitty pakkokeinoksi koeviikkoon keskittymiseen. Näinhän se varmaan motivaatio nousee...Huhhuh. Ovet paukkuvat, kotityöt eivät hetkauta ( kola odottaa pukkaajaa, talo hautautuu lumeen )ja nuori senkuin mököttää. On se niin vaikeaa: elämisen opettelu tuosta näkökulmasta. Lohtua lievästi näköpiirissä, sillä isoveli teoreettisesti jo aikuinen ( 18 v. ) ja käytännössäkin osoittaa sen, ajoittain. Ehkä se tästä, keskimmäisenkin kohdalla. Isoimmat riidat ja tahinat meillä on kyllä käyty ja käydään juuri koneen käytöstä sekä siihen hukatusta ajasta...
Sen siitä saa ku ostaa viis vuotiaalle jo tietokoneen. Älkää vaan tehkö lasten kanssa mitään silloin kun ne on pieniä. Pistäkää koneen ääreen tai pelaamaan tai leffoja kattoon. Niin hyviä lapsenvahteja.
Mun mielestä se kasvatuksen tulos mitä ihminen tekee vuosikaudet näkyy siinä vaiheessa kun lapsi alkaa oleen 16-18v. Niin että todella hyvää materiaalia tulossa meidän vanhuuden varalle....
Entä jos isket poikaasi todellisuudella päähän? Älä pese pojan pyykkejä ja äläkä tee ruokaa pojalle/ kutsu syömään kun muu perhe syö (äläkä osta mitään pikaherkkuja jääkaappiin). Kyllä jossain vaiheessa alkaa lukiolaispojallakin nälkä kurnia ja vaatteet olla siinä kunnossa, ettei kouluun kehtaa lähteä. Odota pari viikkoa ja katso alkaako pyykkikone pyöriä ;). Jos tiedät, että pojallasi on edes hieman järkeä päässä koulunkäynnin suhteen, niin anna pojan kukkua yöllä niin pitkään kun haluaa, äläkä puutu jos nukkuu pommiin. Anna itse huomata miten käy jos laiskottelee. Teinit nimittäin osaavat taitavasti hyödyntää täyshoitala-asumisen, jos huomaavat sen olevan mahdollista.
Lohdutukseksesi voin kuitenkin kertoa, että melkein kaikilla tuntemillani teinipojilla on ollut sama "laiskiaissyndrooma". Joskus tarvitaan kyllä aika vahvaa potkua persauksiin, että saa tietokoneaddiktin kohtaamaan ulkomaailman. Veikkaan muuten, että poikasi viettää suhteellisen sosiaalista elämää verkossa, mutta voiko verkkokontakteilla korvata oikeat kontaktit onkin sitten toinen juttu.
Nuorin lapsistani, tyttö, kävi yhden vuoden lukiota. Koulu ei kiinnostanut, ei saanut kaikkia kursseja läpi, illat istui tietsikan ääressä, ei siivonnut huonettaan koskaan jne. Kiukutteli ja ärtsyili minulle niinkuin vain murrosikäinen nuori voi. Minulla oli paha olla ja 16-v. tytöllä oli paha olla.
Tammi-helmikuulla aloin puhumaan ammattikouluun menosta, jos sopiva linja löytyy.
Nyt on tilanne se, että tyttäreni asuu naapuripaikkakunnalla, käy ammattikoulua, on kiinnostunut koulun käynnistä, Kokeista saa arvosanoja 4-5, asteikolla 1-5. Hän on tyytyväinen elämänmuutokseensa. Pienen opettelun jälkeen hoitaa raha-asiansa, välimme ovat parantuneet, käy viikonloppuisin kotona jne.
Yksi vuosi lukiota oli hänen kehityksensä kannalta hyvä ja tärkeä, mutta ammattikouluun meno oli oikea ratkaisu.