Olen yli 2-kymmentä vuotta temunnut eläinten kanssa, rotista hevosiin. Mutta ennen kaikkea koirien... koiran puremiselta välttyneenä.
Sitten tapasin luonnevikaisen tiibetinterrietin. Koiran puremista puolustellaan mm. "Se on sen reviiri"... "Ei näe karvojensa alta" jne. Koira puree sitä ketä huvittaa ja milloin huvittaa. Sitten oli minun vuoroni. Eteisessä, koiraa mitenkään uhmaamana otin kenkiä pois. Koira hyökkäsi, puri polveni alapuolelta, kääntyi ja pyörähti uudelleen ja kävi kiinni reiteeni! Koira irroitti vasta kun omistaja sai sen irti.
Siitä hyvästä A) sain pysyvät arvet B) pelkään vieraita koiria. Arvista viis' mutta henkisesti olen nyt heikommalla puolella. ENSIMMÄISTÄ kertaa elämässäni pelkään jotain eläintä... ja harmikseni se eläin on koira. Miten tästä pääsisi yli? Kyseistä koiraa en ole sen jälkeen tavannut, enkä halua. Siihen osoitteeseen en enää halua mennä purtavaksi. Ja omistaja ei ole valmis laittamaan koiraa mahd. vierailun ajaksi esim. makuuhuoneeseen.
Sitten tapasin luonnevikaisen tiibetinterrietin. Koiran puremista puolustellaan mm. "Se on sen reviiri"... "Ei näe karvojensa alta" jne. Koira puree sitä ketä huvittaa ja milloin huvittaa. Sitten oli minun vuoroni. Eteisessä, koiraa mitenkään uhmaamana otin kenkiä pois. Koira hyökkäsi, puri polveni alapuolelta, kääntyi ja pyörähti uudelleen ja kävi kiinni reiteeni! Koira irroitti vasta kun omistaja sai sen irti.
Siitä hyvästä A) sain pysyvät arvet B) pelkään vieraita koiria. Arvista viis' mutta henkisesti olen nyt heikommalla puolella. ENSIMMÄISTÄ kertaa elämässäni pelkään jotain eläintä... ja harmikseni se eläin on koira. Miten tästä pääsisi yli? Kyseistä koiraa en ole sen jälkeen tavannut, enkä halua. Siihen osoitteeseen en enää halua mennä purtavaksi. Ja omistaja ei ole valmis laittamaan koiraa mahd. vierailun ajaksi esim. makuuhuoneeseen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
hmm....mulla kävi silleen hassusti että eräässä kyläpaikassa ensimmäisenä kun ovesta sisään astuin niin perheen perhoskoira tarrasi nilkkaan kiinni...mutta vaurioilta säästyin...ja joskus kun olin ensimmäisellä luokalla niin kaverini harmaapystykorva hyökkäsi kimppuuni ja repi silmäkulman...onneks silmä säästy..mutta koiria en ruvennu pelkäämään johtunee kai siitä että koirat on mulle niin rakkaita,en tiä...
ehkäkäpäs pelkosi lieventyisi jos voisit olla tekemisissä jonkun mukavann rauhallisen ja ystävällisen koiran kanssa, onko tuttavallasi kilttejä koiria, tai sitten mennä johonkin koiriin liittyvään seuraan tai kerhoon, sellaiseen paikkaan missä touhutaan koirien kanssa paljon ja missä voisi olla suhteellisen varma siitä että koirat ei tee sulle pahaa, tai jos on niin voisit touhuta sellaisen kanssa...
kumma on sen "päävikasen" koiran omistaja...eikö se tajua että hänen koirallaan on eräänlainen ongelma...koiran ylenpalttista ihmisten ja muiden otusten pureksimista ei pitäisi ainoastaan puolustella vaan tehdä asialle jotain.
mutta en osaa sanoa kun en koiria pelkää...
Itselläni on kolme koiraa ja koirapaikkoja joka kyläpaikka. Tuttuja koiria en pelkää, mutta esim. metsässä irti olevia koiria joita en tunne. Varsinkin hieman omituisesti käyttäytyviä. Ehkä se kammotus lievenee aikaa kohti, mutta sitä kyseistä koiraa kohtaan ei.
Kiitos!
käsitin että et omista koiraa, (luin kai huolimattomasti)mutta kumminkin, koiran omistajana tilanteesi on huomattavasti helpompi kun niillä koiria pelkäävillä joilla ei ole koiraa, ehkä se pelkosi tosiaan menee ohi...toivotaan näin...
mutta, kyllä ne irti haahuilevat koirat voi ottaa aina pienellä varauksella, oli ne omistajan kanssa tai ilman...varsinkin täälä on paljon yksinäisiä irtonaisia koiria(ilman omistajaa siis)joista ei tiedä mitä ne tekee, karkuteillä oleva koira kumminkin on aina jossainmäärin varuillaan ja saattaa käsittää jonkin tekemäsi liikkeen väärin, vaikka et mitään pahaa aio mutta koira voi luulla niin...ja kun koira on irti ja se päättää ollakin vihanen niin karkuun et pääse ainoa keino on seisoa paikallaan ja toivoa että et ole "mielenkiintonen"
ja ehkä kannattaa pysyä kaukana siitä kyseisestä koirasta...mitä ilmeisemmin se on "pilattu" omistajansa taholta...en kyllä tiedä kun en tunne, mutta aika usein on näin..jos koiralla on käyttäytymisessä häikkää niin se vika on useimmiten omistajassa ja varsinkin jos sen kyseisen koiran omistajat/omistaja vaan puolustelevat eivätkä yritä asiaa korjata niin uskoisin vian olevan täysin heissä/hänessä
Kasvatuksesta kaikki lienee kiinni... vaikkakin epäilen että koira on oikeastikkin luonnevikainen. Sillä on epämääräinen patti mahassa ja sitähän voisi luulla esim. syöpäkasvaimeksi. Ja sehän tunnetusti voi levitä ja edesauttaa luonnehäiriöitä. Mutta minkäs teet... omistajan päässä on pissaa!
...olisi saatava mahdollisimman paljon HYVIÄ kokemuksia koirista. Eli niin kuin *Kiti* ehdotti, tapaa varmasti kilttejä koira jne. Kyllä niihin ajan myötä tottuu. Itse pelkäsin ennen todella paljon koiria, mutta naapuriin muutti uusi lapinkoira, josta sai alkunsa koirahulluuus... =)!
Kaveriani puri koira tosi pahasti. Noo, koiraa ei lopetettu (niinkuin vanhimatkin kasvattajat sanovat; koiralle nappi otsaan jos puree ihmistä! Itse olen tapakasvatuksen kannalla) ja omistaja maksoi hilut. Kaverini on edelleen koirien kanssa joka päivä, eikä todellakaan hätkähdä "pienistä"...
Mielestäni sun pitäis edelleen tutustua koiriin läheisesti. Koskaan kammoa ei saa päästää liiaksi kasvamaan. Niinkuin ratsastuksessakin; jos putoaa, uudestaan selkään. Pelolle ei saa antaa tilaisuutta. Jos naapurilla/tutulla on hullu koira, ja se puree, asiasta on välittömästi ilmoitettava jollekin, joka pystyy asioihin vaikuttamaan. Vanhempaa koiraa jos ei saa enää koulutettua kunnolliseksi, ei auta muu kuin kuonokoppa ja toivo, että kyllä se siitä vielä.
Itselläni ei ole koskaan ollut koiraa, ja koirakammon tapainen on aina kytenyt mielessä. Jostain syystä kuitenkin menen paikkoihin, jossa koirat haukkuvat ja vieraat koirat saattavat tulla haistelemaan. Pakotan itseni sellaisiin paikkoihin. Kavereillani on paljon koiria ja joku saattaa olla hiukan tuttavallinen, selviän positiivisellä asenteella ja kuitenkin varmalla otteella. (Näin ei ole ollut aina; ensin pelkäsin hyppivää koiraa, kovaa haukkua ja leikkimistä. Nyt voin istua haukkuvan koiran vieressä, hiukan ehkä hätkähtäen, mutta onnessani siitä, että uskallan niinkin paljon!)
Jos tosiaan tilanne menee siihen, että et uskalla olla vieraiden koirien lähettyvillä, kannattaa aloittaa kaikki alusta. Opettelin itse olemaan pelkäämättä agi-kisoissa, siellä kun niitä koiria riittää! :)
Toivottavasti koirakammosi menee ohi, sillä koira harrastus on niitä parhaimpia, enkä toivoisi kellekään tilaa, jolloin koiran läheisyys ei voi tulla kyseeseen!
Mua on purrut parikin koiraa ja varmaan molemmilla kerroilla samasta syystä. Meidän silloin koiramme kävi härnäämässä näitä aina kun onnistui livistämään, missä se olikin taitava. Meikäläiselle sitten kostettiin. Näitä kahta pelkäsin tosissani. Yllättää kyllä toinen koirista muuttui myöhemmin ylen ystävälliseksi. Onnekseni en ole kuitenkaan saanut mitään pahempaa koirafobiaa.
Tässä taannoin olin käymässä Raumalla ja siellä yhdestä aidan raosta ryntäsi iso musta koira, olisikohan ollut bouvier. Se pysähtyi ja nuuhkaisi mua. Koska se huomasi, että pelkään sitä, se alkoi villin sotatanssin ympärilläni. Hetken päässä sen perässä seurasi omistaja lapion kanssa. Seisoin siinä piirin keskellä tumput suorana. Aluksi pelotti mutta lopulta yritin hillitä nauruani. Mietin mitä voisin sanoa omistajalle, jota ilmeisesti nolotti kamalasti. Hän nimittäin poistui paikalta sanaa sanomatta.
Pelko on aina subjektiivista, mutta se aiheuttaa fysiologisia reaktioita. Me tunnemme sen hikoiluna ja lisäksi erittyy adrenaliinia. Toisin sanoen pelkääjä valmistautuu pakoon tai hyökkäykseen. Ikävä kyllä koira tulkitsee sen aina hyökkäykseksi, jota vastaan sen on puolustauduttava. Kannattaakin miettiä, mikä koirissa pelottaa. Jos se on jokin tietty rotu tai koko, on yritettävä tutustua siihen vähitellen. Pelon voittaminen vaatii aina riskinottamista, ja siksi kannattaa edetä pikkuhiljaa... Koirapelosta voi päästä eroon, mutta se vie aikaa. Toisaalta vieraisiin koiriin pitää aina suhtautua tietyllä varauksella. Tosin terve, kasvatettu, normaali (mitä sillä nyt tarkoitetaankin) koira harvoin käy suoraan kimppuun, yleensä se varoittaa ensin, ellei sillä ole jotain erityistä syytä...
Hei!
Minuakin on purtu muutaman kerran. Ensimmäisen kerran kun olin n.10v. Kävelin tiellä ja jostain pihasta tuli musta pystykorva ja kävi käteen kiinni onneksi eräs sivullinen tuli auttamaan.Selvisin säikähdyksellä. Muutaman vuoden kuluttua naapurimme hankki lapsia vihaavan labbiksen,mustan.Eräänä päivänä se hyökkäsi meidän pihalle kävi reiteeni kiinni silloinkin selvisin mustelmilla ja naarmuilla. Sitten kaverini ja meidän koira ottivat yhteen ja menimme irroittamaan niitä niin kaverini koira puri reiän polveeni.Molemmat koirat olivat nöffejä.Seuraavan päivänä kun pyöräilin kotia kohti karkuteillä ollut koira kävi vauhdissa pohkeeseeni kiinni.Selvisin pienellä haavalla ja hampaan jäljillä.
Nykyään en koske vieraisiin koiriin ja pelkään mustia koiria. Itselläni on aina ollut koira tai kaksi nykyinen on musta nöffi. Olen ikuisesti "haavoittunut" henkisesti.